Toimisiko autontapporaha Suomessakin?

Talous 28.10.2009 12:57
Romutus Auto romuttamolla Vantaalla. Kuva Matti Björkman / Lehtikuva.

Autojen romutusraha on nyt kansantaloudellista muotia maailmalla. Kyseessä on järjestelmä, jossa valtio maksaa osan uuden auton hinnasta, kun sen ostaja suostuu romuttamaan vanhan autonsa.

Ostaja saa uuden auton halvalla (ei saa kertoa, että tuki maksetaan verorahoista). Autoteollisuus hyötyy, kun taantumassa saadaan luotua kysyntää. Ja ympäristö iloitsee, kun sauhuttava kosla saadaan pysyvästi pois liikenteestä eikä siirry esimerkiksi 250 eurolla jonkun vähävaraisemman käyttöautoksi.

Romutusrahaa on hyvällä menestyksellä käytetty esimerkiksi Englannissa, Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Pitäisikö Suomessakin? Autoliikenteen hiilidioksidipäästöjä on pakko leikata pikavauhtia, jos aiomme selvitä velvoitteistamme. Meillä uusien autojen verotuksessa ostajaa ohjataan jo nyt ympäristöystävällisiin valintoihin, vero on porrastettu hiilidioksidipäästöjen mukaan. Nyt pitäisi sitten keksiä, mitä tehdä vanhoille autoille.

Sillä niitähän riittää.

Henkilöautojen keski-ikä Suomessa on kymmenen vuotta ja romuttamolle auto raaskitaan raahata keskimäärin 18 vuoden iässä, eli tänä vuonna paaleiksi päätyvät autot ovat keskimäärin kotoisin vuodelta 1991.

Osta traktori

Kansantalouden kannalta romutusraha ei Suomessa elvyttäisi kovin hyvin. Autokauppiaat kyllä saisivat puuhaa mutta suurin hyöty valuisi ulkomaille, koska Suomessa ei enää ole autoteollisuutta.

Tai tarkkaan ottaen Uudessakaupungissa kyllä kootaan autoja, mutta 93 605 euron urheiluauto ei taida olla kovin korkealla 15 vuotta vanhasta kesäautostaan luopuvan ostoslistalla. Vaikka valtiolta saisikin muutaman tuhannen euron romutusrahan.

Ainakin muutama vuosi sitten Valtran traktori oli ehdottomasti kotimaisin Suomessa myytävä kulkuväline, eli sellaisen tyrkyttäminen vanhan auton tilalle antaisi mahdollisimman vahvan elvytyspaukun.

Kiittääkö luonto?

Yhdysvalloissa kasvihuoneilmiön torjumista käytettiin perusteena kolmen miljardin dollarin cash for clunkers -romutusohjelman käynnistämiselle. Peruste ei ole järin uskottava, koska valtion tuella pääsi käytännössä vaihtamaan vanhan bensasyöpön uuteen bensasyöppöön.

Romutusrahaa sai, jos romutettavan auton kulutus oli yli 13 litraa sadalla ja uuden auton kulutus alle 10,7 litraa sadalla.

Muista maista esimerkiksi Britanniassa ja Saksassa romutusohjelma ei aseta rajoja uuden auton polttoaineenkulutukselle. Riittää, kun romuksi menevä auto on tarpeeksi vanha.

Suomessa vanhojen autojen imuroiminen pois liikenteestä olisi ympäristöviisautta. Ei tosin välttämättä hiilidioksidipäästöjen takia.
Tarkkoja tilastotietoja ei ole, mutta lienee turvallista olettaa, että vanhoilla autoilla yleensä ajetaan varsin vähän. Satatuhatta kilometriä vuodessa ajava himokuski tuskin on liikkeellä vuoden 1986 Corollalla.

Kun ajoa tulee vähän, tulee myös hiilidioksidipäästöjä vähän, varsinkin kun mitään ihmekeinoa auton hiilipäästöjen pudottamiseen ei ole keksitty. Uudet autot päästävät vähemmän, koska ne yleensä kuluttavat vähemmän.

Uutta autoa kuitenkin kuormittavat sen valmistamisessa syntyneet hiilipäästöt. Vaatiikin monimutkaista ynnäilyä päättää, onko esimerkiksi vähän ajettavan vanhemman auton korvaaminen uudella hiilidioksidipäästöjen kannalta järkevää. Asiaa on tutkittu, tiivistetty johtopäätös on, että ei välttämättä kannata, jos ajat parikymmentätuhatta kilometriä vuodessa ja aiot vaihtaa saman kokoluokan autoon.

Muissa päästöissä tilanne on yksinkertaisempi: uusi on paljon parempi kuin vanha. Suomessa on edelleen liikenteessä yli 300 000 bensiinikäyttöistä henkilöautoa, joissa ei ole katalysaattoria. Näillä autoilla ajetaan vähän mutta ne tuottavat puolet autoliikenteen typen oksideista.

Tonni käteen Kataiselta

Isoin ongelma romutusmaksussa on, että Suomessa toimiakseen sen täytyisi olla kohtuullisen korkea. Esimerkiksi edellä mainitulla vuoden 1986 Corollalla on omistajalleen edelleen kohtuullinen käyttöarvo. Romutusraha ei tällaisen auton omistajaa houkuttele, jos uutta ei saa vanhan tilalle pienellä välirahalla.

Esimerkiksi Britanniassa uuden Volkswagen Golfin saa romutustuen jälkeen vajaalla 12 000 eurolla (listahinta 14 000 puntaa, valtio ja autokauppias maksavat yhteensä 3 250 puntaa romutusrahaa). Suomessa samaisen auton listahinta on 18 772 euroa.
Suomessa kaikkein halvimman pikkuauton saa kaupasta mukaansa kymppitonnilla. Esimerkiksi kohtuullisen avokätisen 3 500 euron romutusrahan jälkeen hinnaksi jää vielä 6 500 euroa. Se on paljon monelle ongelma-auton omistajalle.

Matematiikka muuttuu kuitenkin heti, jos vanhempien autojen käyttäjiä ryhdytään aktiivisesti rokottamaan esimerkiksi käyttömaksuilla. Vanhojen autojen siivoamisessa Suomen teiltä ryhdytäänkin todennäköisesti käyttämään romutusrahan porkkanan lisäksi myös keppiä.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.