Talouskriisi on rahapolitiikan kultakauden loppu

Kustaa Hulkko
Talous 10.8.2009 07:39

Keskuspankit saivat inflaation aisoihin ja hyvä niin. Mutta kuinka panna kuriin asuntomarkkinoiden ja pörssin hintakuplat?

Kultakauden loppu
Kuvitus Janne Tervamäki

Viimeksi kulunut neljännesvuosisata (1982-2007) oli rahapolitiikan loistokautta.

Keskuspankit olivat itsenäisiä. Ne keskittyivät tavoittelemaan hintavakautta ja torjumaan inflaatiota. Niiden päätöksenteko terästyi ja ammattimaistui. Niistä tuli läpinäkyvämpiä ja ne viestivät päätöksistään ja tavoitteistaan entistä paremmin. Keskuspankkeja kuunneltiin – jopa toteltiin.

Rahapolitiikan asema vankistui myös siksi, että sille oli kysyntää. Inflaatio- ja taantumatraumoja aiheuttaneen 1970-luvun jälkeen nimittäin myös suuri yleisö kiinnostui vakaasta hintatasosta ja havaitsi, että se edistää kasvua ja hyvinvointia.

Sivumennen sanoen luottamus keskuspankkien kykyyn ylläpitää alhaista inflaatiota lujittui kenties jopa liikaa. Esimerkiksi vuosina 2007-2008 kansalaisten oli varmaan vaikea tajuta sitä, että EKP ja muut keskuspankit eivät pystyneet hillitsemään nopeasti öljyn tai elintarvikkeiden hintapiikkejä. Rahapolitiikka ei sentään tehoa ihan yön yli. Sen vaikutusviive kestää vuodesta puoleentoista.
Viimeistään vallitseva talouskriisi merkitsee rahapolitiikan kultakauden loppua – tai ainakin suuren hämmennyksen aikaa.

Moni keskuspankkien kriitikko on sitä mieltä, että koko kriisi on suurelta osin löysän rahapolitiikan vika. Johtavat keskuspankit, ennen kaikkea Yhdysvaltain Fed, pitivät ohjauskorot liian alhaalla liian kauan ja loivat siten otollisen tilanteen raaka-aineiden hinnannousulle ja finanssikriisin synnylle. – Fedin eläkkeellä oleva pääjohtaja Alan Greenspan tosin yrittää raivoisasti torjua tämän käsityksen.

Näistä teemoista kansainvälinen ekonomistiryhmä Stefan Gerlach, Alberto Giovannini, Cédric Tille ja José Viñals on kirjoittanut raporttinsa Are the Golden Years of Central Banking Over?.

Keskuspankit ovat pumpunneet kansantalouksiin valtaisan raharuiskeen finanssikriisin oireiden lievittämiseksi. Tutkijoiden mukaan niiden seuraava suuri tehtävä on päästä ulos tästä poikkeusajan politiikasta, ilman että alhaisen inflaation tavoite ja niiden itsenäinen asema vaarantuvat.

Päätavoite: hintavakaus

Toinen tärkeä urakka on vahvistaa keskuspankkien rahapoliittista arsenaalia tulevien rahoituskriisien ehkäisemiseksi. Tutkijaryhmän mielestä rahapolitiikan pitää silti yhä tähdätä siihen, että hintataso pysyy vakaana. Rahoitusmarkkinoiden vakaus pysyy ennen muuta rahoituslainsäädännön ja -valvonnan vastuulla.

Finanssikriisin tärkeä lisäopetus on kuitenkin se, että näiden instituutioiden pitää keskustella keskenään paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Korkopolitiikassa on ennakoitava rahoitusmarkkinoiden ongelmat paremmin kuin aikaisemmin ja rahoitusvalvojien on informoitava keskuspankkeja entistä kattavammin pankkien ja koko rahoitusjärjestelmän tilasta.

Tämän huomion taustalla on se, että monessa maassa rahoitusvalvojan yhteys keskuspankkiin on paljon löyhempi kuin meillä Suomessa. Täällähän Finanssivalvonta toimii Suomen Pankin yhteydessä.

Raportin keskeinen johtopäätös on se, että rahapolitiikan on tarvittaessa kamppailtava paitsi inflaatiota myös liian suurta velkaantumista ja luotonannon kasvua vastaan – varsinkin silloin, kun siihen liittyy rajuja hinnannousuja pörssissä ja kiinteistömarkkinoilla.

On helppo arvata, että tähän vaatimukseen moni rahapoliitikko ja rahapolitiikan tutkija reagoi epäilevästi, tähän tyyliin: Hyvä on, mutta miten se tehdään?

Keskustelu

Suomen Pankki on vain EKP:n haarakonttori, jonka tehtävä on huolehtia lähinnä setelihuollosta. Se on jäänyt saneeraamatta, ilmeisesti kallispalkkaisten (SDP:n) jäsenkirjavirkojen vuoksi.

Finanssikriisin lähde on New Yourkissa. Muu maailma on syytön. Missio oli kerätä maailmalta rahat USA:n jättivajeiden kattamiseen vuodesta 2002 alkaen ja se onnistui.