Talouden kolmiyhteys: Muistammeko markkinavoimien kaikki osapuolet?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kolmiyhteys

Euroopan talouskriisiä on luonnehdittu markkinavoimien ja valtioiden yhteenotoksi. Mutta markkinavoimalla on kolme osapuolta ja vektoria: ostajan, myyjän ja valvontaviranomaisen pyrkimykset. Rahamarkkinoilla sekä lainan antaja että sen ottaja ovat markkinavoimia.

Velallinen haluaa rahaa investointeihin, kriisinhallintaan tai kulutukseen. Velkoja vaatii korkoa ja lyhennyksiä. Jos antaja alkaa epäillä ottajan kykyä tai halua täyttää lupauksiaan, kohonnut riski pitää korvata korkeammalla korolla tai lisää lainaa ei heru. Valtiot ja niitä ohjaava politiikka ovat regulaattoreina ja velallisina mitä suurimmassa määrin markkinavoimia.

Keskittyminen vain yhteen voimavektoriin ja sen syyllisyyteen johtaa ajatukset väärille urille.

Toinen taloudellinen kolmiyhteys on tuotanto, säästäminen ja kulutus. Ellei jokaista lainattua euroa kohtaan ole menneisyydessä säästetty tai tulevaisuudessa tuotettu euro, jossakin lähtee kupla paisumaan.

Velkaelvytyksellä voi toki lieventää taloussyklejä ja tilapäisiä ongelmia. Mutta taloussyklien yli ulottuvaa jatkuvaa velkataakan kasvamista ei tällä selitetä.

Käsitys kulutuksesta moraalin mittapuuna ja hyvinvoinnin moottorina on houkutteleva, mutta harhaanjohtava. Jos köyhäksi määritellään jokainen, joka kuluttaa vähemmän kuin joku toinen, köyhät ovat aina keskuudessamme ja politiikan on vaikea asettaa rajoja julkisten menojen kasvulle.

Ammatillinen itsemurha

Talouskriisin perimmäiset syyt olivat keinotekoisen alhaiset korot ja tästä seurannut spekulatiivinen velkaantuminen. Vielä alemmat korot ja vielä korkeampi velkaantuminen vain siirtävät ongelmaa eteenpäin.

Velaksi kuluttaminen ja lainariskin minimointi turruttavat talouskriisien mahdollistaman luovan tuhon. Suuren laman 1930-luku oli kurjuudestaan huolimatta vuosisadan innovatiivisin vuosikymmen.

Markkinat voivat heilahtaa sijoiltaan, jos jokin toimija saa kohtuuttoman vahvan neuvotteluaseman: myyjä monopolin, ostaja rajattomat mahdollisuudet kilpailuttaa, tai regulaattori vallan tappaa riskinoton.

Samalla tavalla politiikka instituutiona epäonnistuu, jos vaaleissa menestyy vain lupauksilla kasvavasta kulutuksesta. Totuuden puhuminen on poliitikoille ammatillinen itsemurha samalla tavalla kuin myyminen liian halvalla tai ostaminen liian kalliilla on markkinatoimijalle tuhoisaa.

Kun rahamarkkinoilla sovitellaan suitsia sijoittajien suuhun, olisi myös kysyttävä, miten politiikka pannaan järjestykseen?

Sosiaali- ja terveydenhuolto on suurin yksittäinen julkinen menoerä. Terveydenhuolto pitäisi irrottaa poliittisesta kontrollista samalla tavalla kuin keskuspankit ja tuomioistuimet. Eduskunta voisi vahvistaa kansanterveydellisen mission ja antaa rahat vuodeksi kerrallaan. Itsenäinen, ammattilaisten johtama instituutio hoitaisi tuotannon sekä väistämättä eteen tulevan kulutuksen säännöstelyn.

Kuvitus Janne Tervamäki