Suomi vuonna 2017: Hämärän rajamailla?

Talous 1.2.2010 07:30
Hämärän rajamailla Grafiikka Janne Tervamäki

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos Etla tutki ja pohti vuotta 2017 Suomen 75-vuotisjuhlien merkeissä 1992. Samaan asiaan paneutui seitsemän viisasta miestä Helsingin Sanomien julkaisemassa kirjoitussarjassa, joka päättyi viime lauantaina Nokian ja öljyjätti Shellin hallitusten puheenjohtajan Jorma Ollilan mietelmiin.

Kirjoitussarjan perusteella varmaa on vain suuri epävarmuus, suuri julkinen velka ja suurten ikäluokkien suuret eläkemenot.

Etlan tutkijoiden tulevaisuudenusko oli 1990-luvun alussa vankempi kuin tämän päivän talousviisaiden. Parasta, mitä Suomen teollisuudelle saattoi 1990-luvun alussa tarjota, oli markan mojova devalvaatio ja vapaa kellunta tai pikemminkin syvä sukellus.

Nyt ei vientiteollisuuden kilpailukykyä enää devalvaatioilla pelasteta eikä Nokian kaltainen ihme toistu.

Etlan tutkijoiden uskolla suomalaisen teknologian tulevaisuuteen oli 1990-luvun alun laman ja valuuttamyllerryksen jälkeen hyvät perusteet. Tuottavuus ja hintakilpailukyky olivat kohdallaan, ja suomalaiset sähkö- ja dieselmoottorit, laivat, paperikoneet, kaivosporat, hissit ja nosturit olivat lajinsa parhaita. Kännykät ja langattomat verkot olivat suuri lupaus.

Nyt samankaltaista varmuutta ei ole. Kansantaloustieteen professori Matti Pohjola heittää Suomen vientiteollisuuden ja koko kansantalouden tulevaisuuden ylle pitkän varjon.

Pahinta ei ole valmistuksen siirtyminen Kiinaan ja teollisen työvoiman hinnan vääjäämätön lasku. Sitäkin suurempi uhka ja epävarmuus liittyy sähköteknisen teollisuuden tulevaisuuteen.

Tiivistäen Pohjola tarkoittaa tällä sitä, että tietotekniikassa kasvun painopiste siirtyy älypuhelimen myötä laitteiden valmistuksesta palveluihin.

”On vaikea ennustaa, miten suomalaisen tuotannon käy”, Pohjola toteaa.

Hyvin? Huonosti? Hyvin huonosti? Etlan pian 20 vuotta vanhojen ennusteiden aikoina Suomi oli vasta hakenut EY:n eli EU:n jäsenyyttä.

Etlan tutkijoiden mielestä jo pelkkä pyrkimys kohti yhteisvaluuttaa teki Suomelle hyvää. Niin kutsuttu Maastrichtin sopimus edellytti nimittäin hakijavaltioilta tiukkaa budjettikuria, jämäkkää rahapolitiikkaa ja kohtuutta velkaantumisessa.

Kukapa silloin olisi voinut aavistaa, ettei 2000-luvulla mikään yhteisvaluuttamaa piittaa Maastrichtin sopimuksesta, mutta yhteinen valuutta ja keskuspankki ovat silti olemassa.

Partiolaisen asenteella

Jorma Ollilan mielestä avainkysymys on, miten nykyisten ja tulevien suomalaisten hyvinvointi ja onnellisuus turvataan, kun reunaehdot annetaan paljolti ulkoa. Maailmanlaajuisesti toimivien yritysten sijoittuminen ei hänen mielestään riipu niinkään veroista ja työvoimakustannuksista kuin ”toimintaympäristön tarjoamista mahdollisuuksista joustavaan reagointiin sekä saumattomasta integroitumisesta laajempaan globaaliin arvoverkkoon”.

Ollila opettaa, että yksilöinä meidän suomalaisten pitää tässä hyvinvoinnin ja onnen tavoittelussa ”joka aamu kaivaa itsestämme partiolaisen asenne ja vaadittava sitä myös muilta”.

Panee miettimään, mihinkähän lippukuntaan Jorma Ollila itse on kuulunut.