Suomi ensin

Karri Kokko
Talous 14.2.2007 12:53

Björn Wahlroosin mielestä Suomen ulkopolitiikka on nykyisellään soppa, johon pitää saada lisää kirkkautta ja johdonmukaisuutta. Sen päätavoitteeksi on palautettava maan etu.

Teksti Kustaa Hulkko
Kuva Petri Kaipiainen
(SK 3/2007)

Sammon pääkonttori Helsingin Unioninkadulla. Konserninjohtaja Björn ”Nalle” Wahlroos, 54, kaataa kahvia vieraille työhuoneessaan.

Hän sanoo, ettei hän juuri nyt tunne itseään erityisen inspiroituneeksi haastateltavaksi.
Tämä huomautus on kai finanssimiehen rutiininomainen disclaimer eli vastuuvapaus­lauseke, ettei tulisi jälkipuheita.

Joka tapauksessa varoitus on turha. Sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan puhua politiikkaa.

Wahlroosin mukaan Suomi on tiukemmassa kilpailutilanteessa kuin koskaan aikaisemmin. Hän sanoo, että Suomen talous on haavoittuvainen maailmanmarkkinoiden ja kansainvälisen politiikan muutoksille.

”Meillä ei ole hirveän paljon pelivaraa.”

Wahlroos arvioi, että onneksi myös poliittinen kenttä valtaosin ymmärtää pienen avoimen talouden rajoitukset.

”Siksi talouspoliittisen keskustelun into­himojen aallokko on vähän matalampi kuin takavuosina”, hän kommentoi vaa­lien alla käytävää talousdebattia.

Sen sijaan ulkopolitiikasta saisi Wahlroosin mielestä puhua enemmänkin.

Fukuyamasta Kekkoseen

Urho Kekkosella oli tapana sanoa, että jos ulko- ja sisäpolitiikasta jomman kumman on pakko olla rempallaan, niin olkoon se mieluummin sisäpolitiikka.

Wahroos kertoo, kylmän sodan jälkeen jo hylänneensä tämän periaatteen.

”Ajattelin että elämme Francis Fukuyaman ’end of history’ -maailmassa.” Wahlroos viittaa amerikkalaiseen filosofiin ja taloustieteilijään, joka arvioi teoksessaan Historian loppu ja viimeinen ihminen, että Berliinin muurin murruttua lännen demokratia ja markkinatalous olivat voittaneet, ideologioiden taistelu oli ohi.

”Silloin tuntui siltä, että kunhan sisäpolitiikka ei ole rempallaan, niin olkoon ulkopolitiikka miten vain.”

Nyt maailma on Wahlroosin mielestä taas muuttunut vaarallisemmaksi paikaksi. ”Energiapolitiikan kytkeytyminen maailmanpolitiikkaan, kriisipesäkkeet, poliittinen turbulenssi – minusta on tullut hissukseen enemmän kekkoslainen.”

Niinpä ulkopolitiikassa olisi korkea aika kiinnittää enemmän huomiota Suomen etuun.

Hän tähdentää, ettei hän tarkoita tällä vain Nato-jäsenyyttä tai mitään muutakaan yksittäistä asiaa.

”Ennen Suomen ulkopolitiikkaa hallitsi perinteisesti yksi ainoa teema: Suomen etu. Sen jälkeen tuli tyhjää, tyhjää, tyhjää Nyt Suomen etu on jäänyt jonnekin kolmen neljän muun teeman joukkoon.”

Wahlroos muistuttaa filosofian tohtori Risto E. J. Penttilän puheenvuorosta Helsingin Sanomissa Lahden viimesyksyisen EU-huippukokouksen jälkeen. Kokouksessa vieraili myös Venäjän presidentti Vladimir Putin.

Penttilän mielestä Suomi otti Lahdessa EU:n puheenjohtajana ensi kertaa vahvan roolin energia-asioissa, jotka kuuluvat Venäjän elintärkeisiin etuihin, ja joissa Venäjän ja Länsi-Euroopan maiden tavoitteet voivat poiketa toisistaan merkittävästi.

Penttilä kysyi, onko Suomen viisasta irrottautua perinteisestä Venäjä-politiikastaan ja asettua ristiriitaan itänaapurin kanssa samaan aikaan kun suhteemme länteen ja läntiseen puolustusliittoon on vähintäänkin epäselvä.

”Se on minusta hyvä kysymys”, Wahlroos sanoo.

Protektionismin kirous

Penttilä on Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n johtaja, Wahlroos on sen hallituksen jäsen.
EVA on yritysten ääni yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kotimainen omistus on ollut yksi teema, jota se on pitänyt esillä.

Miten tähän kysymykseen suhtautuu Wahlroos, jonka johtama Sampo on 54-prosenttisesti ulkomaalaisten omistama, ja joka juuri myi pankkinsa tanskalaiselle Danskelle? Mikä on Sammon kansallinen tehtävä?

”Hoen tätä aina: meidän tehtävämme on luoda varallisuutta osakkeenomistajille.”

Wahlroos muistuttaa, että Sampo on Suomeen rekisteröity pohjoismainen finanssikonserni, joka tarjoaa suomalaisille ”tutun ja hyvän” sijoituskohteen. Vuosina 2001-2006 Sammon pörssikurssi nousi 12 eurosta 20 euroon ja yhtiö maksoi yhteensä viiden euron osingot. Kurssikehitys on ollut hiukan parempi kuin rahoitustoimialan keskimäärin huolimatta siitä, että Suomen valtiolla oli Sammossa suuri omistusosuus.

Kotimainen omistus on Wahlroosin mielestä kaksipiippuinen juttu.

Totta kai hänkin pitää suotavana, että suomalaiset voisivat tulevaisuudessakin löytää työtä Suomesta ja sijoittaa varojaan tänne. ”Meidän pitää varmistaa yrittämiselle ja liiketoiminnalle niin hyvä ympäristö, verotus, sääntely ynnä muu, että täältä ei haluta lähteä pois.”

”Mutta väärin ymmärrettynä kotimaisen omistajuuden ajatus saa helposti protektionistisia piirteitä. Ja protektionismi on meille kaikille kielteinen asia.”

Usein kun suomalainen omistaja myy yrityksen tai liiketoimintaa ulkomaille, julkisuudessa reagoidaan: nyt se meni! Wahlroosia tämä puhetapa harmittaa.

”Ei muisteta, että tänne jäi korvaus siitä mikä myytiin, valtava määrä rahaa tai osakkeita.”

Hän muistuttaa, että suomalaista omistamista voi kasvattaa vain kasvattamalla suomalaisten pääomaa. Se taas edellyttää sitä, että yrityksissä ja sijoitusyhteisöissä tehdään järkeviä ratkaisuja.

”Sinivalkoisen lipun alla tehdyt typeryydet sen sijaan johtavat vain suomalaisen pääoman kaventumiseen. Ei ole sellaista päätöksentekotilannetta, jossa voisi sanoa, että valitsemme tämän huonon vaihtoehdon, koska se on kotimainen.”

Strategia: ei strategiaa

Wahlroos on tullut tunnetuksi pankkimiehenä, ensin Yhdyspankin johtokunnan jäsenenä ja varatoimitusjohtajana, sitten investointipankki Mandatumin pääosakkaana.

Vuonna 2001 hänestä tuli finanssikonserni Sammon vetäjä. Sampo syntyi saman nimisen vahinkovakuutusyhtiön ja Leonia-pankin yhdistymisen tuloksena.

Sammon pankkitoiminnan myynti Danske Bankille viime vuoden lopussa kasvatti Sammon pääomia 4,5 miljardista eurosta 7,5 miljardiin euroon. Sijoitusomaisuus kasvoi 16 miljardista 21 miljardiin euroon.

Sampoon kuuluvan vahinkovakuutusyhtiö Ifin sijoitusomaisuus on kymmenen, Henki-Sammon kuusi ja Sampo-emoyhtiön viisi miljardia euroa.

Pankkikaupan jälkeen julkisuudessa on spekuloitu, tuleeko Wahlroosin johtamasta rikkaasta finanssitalosta ruotsalaisen Investor-yhtiön kaltainen sijoitusyhtiö. Investor on yksi Wallenbergin suvun sijoituslinnakkeista, joka omistaa esimerkiksi ABB:tä, Ericssonia, Electroluxia ja Atlas Copcoa.

Wahlroosin mukaan Sampo on markkina-arvolla mitattuna suunnilleen yhtä iso kuin Investor. Muuten se onkin perin toisenlainen.

”Sammolla ei ole pakollisia perinteisiä omistuksia salkussaan. Sitä paitsi meillä on merkittävä operatiivinen tase-erä, vahinkovakuutusyhtiö If, joka on Pohjoismaiden suurin.”

Toisaalta hän korostaa, ettei Sampo ole koskaan määritellyt itseään pankiksi tai vakuutusyhtiöksi, vaan väljemmin finanssikonserniksi.

”Alleviivaamme sitä, että meillä ei ole varsinaista strategiaa.”

”Finanssitoimialalla on välttämätöntä elää markkinoiden ehdoilla. Välillä liiketoimintoja arvostetaan markkinoilla niin, että niitä kannattaa myydä, välillä hinnat ovat sellaiset, että kannattaa ostaa.”

Tästä ajattelutavasta kertoo selvää kieltään Sammon muuttuva suhde vahinkovakuuttamiseen. Ensin Wahlroos myi Sammon vahinkovakuutustoiminnan pohjoismaiselle Ifille, kunnes taas yllättäen osti koko Ifin pari vuotta myöhemmin vuoden 2004 alussa.

”Olemme kertaalleen ostaneet ja myyneet melkein koko konsernin. Ainoa poikkeus on henkivakuutustoiminta”, Wahlroos sanoo.

Menköön syteen tai saveen

Wahlroos torjuu ajatuksen, että pankin myynti kertoisi hänen mielipiteensä koko pankkitoiminnasta.

”Ei. Se on varmasti hyvä toimiala.”

”Mutta joka bisneksessä täytyy päättää oma roolinsa: oletko myyjä vai ostaja, joka kasvattaa liiketoimintaansa yritysostoin.”

”Me totesimme, että emme ole riittävän suuri ollaksemme tehokas ostaja pankkimarkkinoilla.”
Hän painottaa, että toisin kuin monet luulevat, kaikkien yritysten ei suinkaan ole järkevää tähdätä kasvuun.

”Tiedän monta yhtiötä, joissa tämä pyrkimys oli päinvastoin niiden myöhempien talousongelmien ydin. On melko varma tie tuhoon, jos ajattelee aina, ’come hell or high water’, minä olen ostamassa.”

”Päätimme hyvin varhain, että jonakin päivänä Sampo Pankki myydään. Näin olemme sanoneet jo viisi vuotta.”

Wahlroosin mukaan nyt sitten yllät­täen ilmaantui ostaja, Danske Bank, josta tuli Pohjoismaiden toiseksi suurin pankki Nordean jälkeen. Se tarjosi käteisenä hintaa, joka ylitti odotukset.

”Kuten sanoin, markkinataloudessa kaikki on kiinni hinnasta.”

Sampo sai pankistaan hinnan, joka on 3,5-kertainen kirjanpitoarvoon verrattuna.
”Hinta oli kaksi kertaa niin korkea kuin muiden pankkiosakkeiden pörssikurssi.”

”Kaksi kertaa”, hän toistaa.

Aivan viime aikoina Sampo on ostanut Nordeasta 1,3 prosentin osuuden. ”Se oli attraktiivinen sijoitusmahdollisuus.”

”Saamme pohjoismaisia pankkiosakkeita puoleen hintaan verrattuna siihen, millä myimme Sampo-pankin.”

Maataloustuki ei ole pyhä

Wahlroos on Suomen talouselämän eturivin julkkis. Hän on paljon mediassa – usein myös tahtomattaan.

Viimeksi on kritisoitu sitä, että hänen Halikossa sijaitseva kartanonsa Åminne saa EU:n maataloustukia 156 000 euroa.

”Olen ottanut sen kannan, etten sekaannu tähän keskusteluun millään lailla.”
Wahlroosin mukaan hän on aina alleviivannut, että julkinen elinkeinotuki ei voi koskaan olla itsestäänselvä asia.

”On selvä, että Euroopan maaseutua on pakko tukea.”

Hänen mielestään ei ole mitään järkeä tukea elintarvikkeiden ”syvästi kannattamatonta” ylituotantoa.

Hän esittää, että ihmisiltä kysyttäisiin, mitä he haluavat rahoittaa maaseudulla ja mitä eivät.

”Uskon, että veronmaksajat haluavat tukea elävää, hyvin hoidettua maaseutua, luonnonsuojelua ja avointa maisemaa.”

Takaisin