Suomen Pankin Honkapohja: Suomen taloustiede ei ole hyvää

Kustaa Hulkko
Talous 19.10.2009 17:53

Suomalaisen taloustieteellisen tutkimuksen taso on korkeintaan tyydyttävä, ehkä vain välttävä.

Seppo Honkapohja Seppo Honkapohja on Suomen Pankin johtokunnan jäsen. Kuva Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Näin arvioi Suomen Pankin johtokunnan jäsen, Cambridgen yliopiston entinen professori Seppo Honkapohja tänään Helsingissä.

Honkapohja on selvittänyt kansainvälisistä tieteellisistä tietokannoista, kuinka usein Suomessa tehtyjä taloustieteellisiä tutkimuksia siteerataan. Tulos on ankea: niihin viitataan keskimäärin vähemmän kuin kansainväliseen taloustieteelliseen tutkimukseen yleensä. Samoin ne kelpaavat lainattavaksi keskimäärin harvemmin kuin muiden tieteenalojen suomalainen tutkimus.

Honkapohja käytti pääpuheenvuoron Taloustieteellisen Yhdistyksen keskustelutilaisuudessa 19. Lokakuuta. Keskustelun otsikko oli ”Taloustieteen tila Suomessa”.

Paneelikeskusteluun osallistuivat valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen, Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Juha Tarkka ja Helsingin taloustieteellisen tutkimuskeskuksen (HECER) ja Kansantaloustieteen valtakunnallisen jatkokoulutusohjelman (Kava) johtaja Otto Toivanen. Puhetta johti Taloustieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja, Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen.

Pekkarinen allekirjoitti Honkapohjan teesin. Hänen mukaansa on kuitenkin tapahtunut positiivista kehitystä: nykyään nuoret ekonomistit ovat päteviä ja omaksumiskykyisiä, vaikka he tuntevatkin puutteellisesti Suomen talouselämää.

Myös Toivasen mukaan trendi on hyvä. ”Viime vuosina on myyty nuoria tohtoreita kansainvälisille työmarkkinoille.”

Miksei kriisiä osattu ennustaa?

”Mikseivät ekonomistimme kyenneet ennustamaan finanssikriisiä ja miksi heillä on hyvin vähän ajatuksia siitä, miten sen uusiutuminen estetään?” Näin kysyi Englannin kuningatar Elisabet vieraillessaan Lontoon taloustieteellisessä korkeakoulussa LSE:ssa vuosi sitten.

Tarkka sanoi, että finanssikriisin takia on syntynyt voimakasta kritiikkiä ekonomistien ammattikuntaa kohtaan. Kriisin takia ekonomisteja pidetään tyhminä tai sitten ajatellaan niin, että he ovat jopa syypäitä kriisiin.

Vastaavaa keskustelua käydään myös taloustieteen sisällä ja siinä arvostelun keskeinen kohde on makrotaloustieteellinen tutkimus. Makrotaloustieteen tutkimuskohteena ovat kansantalous ja talouspolitiikka.

Tarkka ei uskonut kuitenkaan keskustelun johtavan siihen, että koko taloustieteellinen valtavirta hylättäisiin. ”Se muuttuu, mutta se tapahtuu niin, että laajennuksia ja täydennyksiä tehdään olemassa olevalle pohjalle.”

Tarkan mukaan nykyinen tutkimus on rakentunut liiaksi ”hyvän sään” teorian pohjalle, joten tarvitaan monivivahteisempaa ajattelua, joka voi selittää ja ennustaa myös kriisejä ja epäjatkuvuuksia. ”Makrotaloustieteen kehittäjien pitäisi tuntea taloushistoriaa”, hän sanoi.

Keskustelu

Honkapohjan näkemykseen on helppo yhtyä. Viime syksyltäkin löytyy hyviä esimerkkejä tilanteesta, jossa suomalaiset taloustieteilijät melkeinpä kuorossa vakuuttivat, että maailmalla riehuva talouskriisi ei leviä Suomeen, vaan meillä talouskasvu jatkuu yhä. Näin siis tilanteessa, jossa moni tavallinen lehtiä lukeva ja uutisia seuraava rivikansalainenkin kykeni jo käsittämään, että selvä laskukausi on meilläkin pian tosiasia. Mitä muuta tämä on kuin osaamattomuutta?

Tälle kiusalliselle asialle on joskus tarjottu sellaista selitystä, että talousoppineemme kyllä omassa keskuudessaan olisivat tajunneet mistä on kyse, mutta markkinoita rauhoittaakseen eivät halunneet kertoa julkisuuteen kaikkea sitä minkä tiesivät – varsinkin kun vaalitkin olivat juuri tulossa, ja moni poliitikko etenkin hallitusrintaman puolella arvosti sitä että nyt oltaisiin hiljaa kaikista ikävistä asioista…

Tämä selitys ei kuitenkaan kelpaa. Tieteentekijän etiikkaan ei kuulu tämäntyyppinen valehteleminen missään olosuhteissa. Joku mainosmies tai lobbari voi kyllä lasketella vaikka millaista hölynpölyä vastoin parempaa tietoaan, mutta akateemiselle tutkijalle sellainen ei käy. Hänen ammatilliseen osaamiseensa nimenomaisesti kuuluu pyrkimys mahdollisimman oikeaan ja vääristymättömään tietoon.

Taloudesta lienee vaikeaa – ellei mahdotonta – tehdä tarkkaa tiedettä. Päinvastaiset kuvittelut, etenkin omituinen usko ”riskien matematisoitamiseen” ovat vain yksi – viimeisin – esimerkki ajattelun virheestä.

Uskomattomaksi sen tekee ”virheenä”, että jotkut yleiset riskien – tai vaaran – kasvattajat olivat hyvin ja jopa historiallisesti tunnettuja. Mitä katetta oli todellisissa talouksissa valtion, etenkin USA:n budejetin kautta tapahtuvalle setelirahoituksille. Eivätkö ne historiallisesti olleet samaa kuin kuninkaiden kuparit kultalanteissa – ennen imperiumien luhistumista. Tähän sitten lisättiin pankkien jotenkin omat – kirjanpidolliset – rahan tuotannot. Eikä tilastoista löydy merkittävää globaalia selvitystä. Raskauttava asia – poliittisesti ja historiallisesti – oli G7:n toimettomuus. Miten se oli mahdollista? Italialaisten ja ranskalaisten piti tuntea vanhat huiputukset.

Mitä tulee ”uuteen taloustieteeseen,” mitä se nyt onkin, niin kyllä Suomen ulkopuolella, etenkin USA:ssa, on julkaistu selvää kritiikkiä, ml. arvostetuissa oppilaitoksissa vallinneesta MBA-hengestä, eli opetuksen ja ymmärryksen keskittymisestä yrityksen johtoon: myyntiin, kirjanpitoon, veron kiertoon ja taseiden kaunistelun tekniikkaan. Se on erottanut ”tieteen” jokapäivän reaaliteeteista: syödä ei saa enempää kuin tienaa! Maksun välineillä ei pidä tehdä lisää maksun välineitä, eli kierrossa olevalla rahalla tulee olla reaalinen vastine. Vai onko tämä liian yksinkertaista tieteeksi?

Sama tila vaivaa suurimpaa osaa suomalaisesta tutkimuksesta. Helsingin yliopistonkin asema laski tässä viimeisessä yliopistorankkauksessa. Olemme pieni maa ja huipulla ainoastaan muutamalla osa-alueella kerrallaan. Nyt menee esimerkiksi aika hyvin eräillä lääketieteen osa-alueilla.
Teoreettisessa filosofiassa oltiin todella huipulla pari kolme vuosikymmentä sitten. Nyt ei olla enää. Huipulla olo perustui vain ja ainoastaan siihen, että maailmalla menestyneet huippuosaajat (von Wright ja Hintikka) päättivät tehdä tutkimusta Suomessa Cambridgen ja Harvardin sijaan. Mitäs se Honkapohja tekee siellä Suomen Pankissa (tai teki Cambridgessä)? Tai mitä tekee Holmström MIT:ssa? Ei muuta kuin tutkimusryhmät pystyyn Suomessa ja taso nousuun. Huipun pitää olla fyysisesti läsnä laitoksella ja tuoda sinne huippuvierailijoita ym. Käyttää verkostoaan. Eli tehdä suomalaisesta laitoksesta kiinnostava ulkomaisesta näkökulmasta, kuten tekivät Hintikka ja von Wright 60- ja 70-luvuilla.

Itsellä ekonomistin koulutus, ja vaikken työskentelekään tutkimuksessa, sanoin vuoden 2005 loppupuolella, että viiden vuoden sisällä kosahtaa. Naurettiin päin naamaa. Siinäpähän nauroivat ja tuhlasivat kuka mihinkin. No, itse jätin kuitenkin ylihinnoitellun asunnon ostamatta eikä muutakaan lainaa nyt ole. Onneksi.

Lähinnä näkisin ongelmaksi, että Suomessa kaikkien pitää vain toistella jotain yleisesti hyväksyttyä mantraa (joka on siteerattu jostain muualta), eikä erilaisia näkemyksiä tai vaihtoehtoja viitsitä edes ajatella. Siitä on hyvä tutkimus kaukana.

Nykyinen talouskriisi sai alkunsa laajamittaisilla CDO- devatiivibondien myynnillä USA:sta ympäri maailmaa useiden vuosien aikana. Nordean Merenneito-rahasto on hyvä esimerkki siitä täällä.

Taloustieteilijöiltä ei voida kohtuudella olettaa näiden monimutkaisten huijaustuotteiden tuntemusta.
Koska USA:n SEC oli hiljaa ei varoitusmerrkejä saatu Eurooppaan, kunnes kesällä 2007, kun saksalainen pankki kaatui näihin riskeihin. Bushin hallinto uksotteli tällöin edelleen, että markinat korjaavat itse virheensä ja valtioiden väliintuloa ei tarvita !

Ei pitäisi sekoittaa akateemisia taloustietelijöitä ja muita ekonomisteja. Edellisiä ei valitettavasti julkisuudessa paljon näy vaan siellä heiluvat lähinnä ihan muut tahot. Näin myös viime syksynä. Mikseivät maamme johtavat akateemiset taloustietelijät tule ulos poteroistaan kun on kriisi?

Lähes kaikissa kommenteissa otetaan kantaa talouden tulkitsemiseen mediassa – ei talousTIETEEN tasoon. Suomalainen taloustiede on suossa, koska kunnon tutkijoita (jotka julkaisevat kunnon kansainvälisissä journaleissa) on liian vähän. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mediassa esiintyy jotain ihmeellisiä kommenttejä kylväviä ekonomisteja.