Steve Jobs -elämäkerta: Neuroottinen nero haahuili, äksyili ja teki rahaa

Jyri Raivio
Talous 24.10.2011 08:30

Steve Jobsin ”virallinen” elämäkerta on hämmästyttävä tarina yritysjohtajasta, jonka elämä muistutti vuoristorataa, kirjoittaa teoksen suomentaja, toimittaja Jyri Raivio.

Steve Jobs maaliskuussa 2011 Applen tilaisuudessa, jossa yhtiö julkisti iPad 2 -laitteen. Kuva Justin Sullivan / AFP / Lehtikuva.

Kuka mahtaa olla maailman tunnetuin henkilö?

Kiehtova kysymys, johon vastaaminen on vaikeaa ellei tuiki mahdotonta. Mutta onhan meillä Google. Googlataan ihmisen nimi ja katsotaan, kuinka monta osumaa hakukone kaivaa verkon uumenista. Mitä useampi osuma, sitä tunnetumpi henkilö. Menetelmä on kieltämättä krouvi, mutta keksikää parempi.

Google-mittarilla maailman tunnetuin ihminen on lokakuun 5. päivänä kuollut Applen perustaja ja pitkäaikainen toimitusjohtaja Steve Jobs. Hänestä löytyi Googlessa 23. lokakuuta yli 432 miljoonaa osumaa. Barack Obama jäi 200 miljoonan tuloksen päähän. Jobsin vanhalla arkkivihollisella, Microsoftin Bill Gatesilla on vaivaiset 51 miljoonaa tulosta.

Lukemat muuttuvat koko ajan, mutta viesti on selvä. Steve Jobsin maailmanlaajuinen tunnettuus on yhtä hämmästyttävä ilmiö kuin hänen uransa ja elämänsäkin. Molemmista saadaan runsain mitoin uutta tietoa tänään maanantaina ilmestyvässä ”virallisessa” elämäkerrassa, joka tulee kauppoihin samana päivänä niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Meillä kirjan kustantaa Otava.

Elämäkerran kirjoitti Jobsin aloitteesta Walter Isaacson, Aspen-instituutin johtaja ja entinen huippujournalisti. Ennen Jobsia hän teki elämäkerrat Benjamin Franklinista (25 miljoonaa Google-hittiä) ja Thomas Alva Edisonista (4 miljoonaa osumaa).

Kirja on hämmästyttävä tarina nerokkaasta mutta lähes neuroottisesta yritysjohtajasta, jonka elämä Isaacsonin mukaan muistutti vuoristorataa. Lisää draamaa kirjantekoon toi Jobsin sairastuminen haimasyöpään, joka johti hänen kuolemaansa 56-vuotiaana.

Pilveä ja buddhalaisuutta

Steve Jobs syntyi abortteihin erikoistuneen lääkärin klinikalla San Franciscossa. Hänen vanhempansa olivat päättäneet antaa lapsen adoptoitavaksi, yhdellä ehdolla. Adoptiovanhemmilla piti olla yliopistotutkinto.

Sitä ei automekaanikko-Paul ja kirjanpitäjä-Clara Jobsilla ollut. He saivat pojan vasta sitouduttuaan kirjallisesti kustantamaan hänelle yliopistokoulutuksen. Jobseilla oli toinenkin lapsi, tytär. Jostakin syystä hänestä ei kirjassa puhuta juuri mitään.

Steve haahuili nuoruusvuosinaan Kaliforniassa kuten monet muutkin. Murrosiässä hän äkkiä tajusi olevansa vanhempiaan fiksumpi. Saman huomion tosin ovat tehneet kaikki muutkin murrosikäiset maailman sivu.

Jobs meni yliopistoon kuten biologiset vanhemmat olivat edellyttäneet, ja vielä kalliiseen sellaiseen. Reedissä häntä eivät kiinnostaneet pakolliset kurssit, ja hän jätti opinnot sikseen jo ensimmäisen vuoden jälkeen.

Ajan henkeen sopivat hengellinen etsiskely ja huumeet LSD:tä myöten. Vielä huippujohtajanakin Jobs oli lähinnä ylpeä LSD-tripeistään ja piti niitä kehityksensä kannalta hyvin tärkeinä.
Kovin tavaton sen ajan ilmiö ei ollut myöskään avioliiton ulkopuolinen lapsi. Jobsin tyttöystävä synnytti tyttären, jonka isä lähes hylkäsi vuosien ajaksi. Isaacsonille Jobs myönsi, ettei ole ylpeä tavasta, jolla hoiti suhteen tyttäreensä.

Nuoruusvuosina Jobsiin tarttuivat kiinnostus buddhalaisuuteen ja omituisiin ruokavalioihin. Hän kierteli seitsemän kuukauden ajan intialaisissa kylissä, kulki pitkään vielä koti-Kaliforniassakin kaavussa ja paljasjaloin eikä koskaan syönyt lihaa. Vastakulttuuri oli kova sana Jobsille kuten monelle muullekin sen aikakauden nuorelle.

Adoptiovanhempiaan Jobs ylistää. Biologisista vanhemmistaan hän etsi aikuisiällä käsiinsä äidin mutta ei koskaan halunnut olla yhteyksissä syyrialaissyntyiseen isäänsä.

Jobs ja Apple

Jobs ei ollut insinööri vaan pikemminkin humanisti, mutta elektroniikka häntä kiinnosti nuoresta pitäen. Sen alan guru oli Steve Wozniak, jonka kanssa Jobs perusti Applen.

Mukana oli kolmaskin perustaja, Ron Wayne, joka alle kahdessa viikossa menetti uskonsa koko firmaan ja myi osakkeensa 800 dollarilla Jobsille ja Wozniakille. Jos hän olisi pitänyt ne, potin arvo vuonna 2010 olisi ollut 2,6 miljardia dollaria.

”Ei kaduta”, Wayne väitti Isaacsonille, joka yhytti hänet käyttämästä sosiaaliturvasta saamiaan lantteja hedelmäpeleihin Arizonassa.

Wozniakin insinööritaidot ja Jobsin markkinointiosaaminen tekivät Applesta menestyksellisen tietokonevalmistajan. Wozniak jäi melko pian syrjään, ja Applesta tuli ainakin ulkoapäin katsottuna yhden miehen show.

Sen ja Jobsin kantava periaate oli keskittyminen tuotteeseen ja sen täydellinen integrointi. Jobs uskoi kuolemaansa saakka siihen, että paras tulos saadaan, jos sama yhtiö tekee laitteet, ohjelmistot ja sovellukset ja jopa myy tuotteen asiakkaalle.

Apple listattiin pörssiin ja Jobsista tuli miljonääri. Hänen johtamistyyliinsä liittyvät ongelmat kasvoivat kuitenkin koko ajan. Vuonna 1983 yhtiön toimitusjohtajaksi houkuteltiin limonadiyhtiö Pepsin johtajistoon kuulunut John Sculley.

Alkuvaiheessa Jobs ja Sculley lähes rakastivat toisiaan. Jobsin tyyli johti kuitenkin väistämättä välirikkoon, jossa Applen hallitus ja sen vahva mies, suomalaistaustainen Mike Markkula, asettuivat Sculleyn taakse. Tunteet kuohuivat ja kyyneleet virtasivat, kun Jobs jätti johtamansa yhtiön 1985.

Yksi monista dramaattisista kohtauksista sattui ravintolassa, jossa Jobs lähipiireineen istui eronsa jälkeen. Sculleyn vaimo Leezy ryntäsi sisään ja huusi, tajusiko Jobs millainen etuoikeus hänelle on ollut tuntea niin hieno mies kuin John Sculley. ”Kun katson useimpien ihmisten silmiin, näen niissä sielun. Kun minä katson sinun silmiisi, näen pohjattoman kuilun, tyhjän aukon, kuolleen alueen”, rouva Sculley sanoi.

Sculley kertoo oman versionsa tapahtuneesta omassa kirjassaan (Apple – elämäni haaste, WSOY 1988). Sekin todistaa, että alkuvaiheen lapselliselta vaikuttaneesta kiintymyksestä huolimatta herrat olivat kuin tuli ja vesi eivätkä pitemmän päälle millään olisi mahtuneet samaan yhtiöön. ”Hän ei ymmärtänyt tuotteesta mitään”, Jobs sanoi Isaacsonille. Sculley jäi Appleen, mutta sai potkut 1993. Hänestä löytyy Googlessa 630 000 hittiä.

Jobs perusti heti uuden, korkeakouluille tietokoneita kehittävän yhtiön NeXT:in, joka ei koskaan pärjännyt hyvin. Ison osan rahastaan hän kuitenkin käytti animaatioelokuvien tuottajayhtiö Pixariin, josta hän osti 70 prosenttia vuonna 1986 kymmenellä miljoonalla dollarilla. Pixarista tuli huima menestys. Jobs kävi värikkäitä kiistoja Pixarin kumppanin Disneyn kanssa, joka lopulta osti Pixarin vuonna 2006 ja maksoi siitä 7,4 miljardia. Jobsin kymmenen miljoonan sijoitus oli lähes 5,2 miljardin arvoinen.

Jobsin suurin hetki koitti kuitenkin 1996. Apple osti NeXT:n, ei saadakseen vaatimattomasti menestyneen tietokoneyrityksen vaan saadakseen takaisin perustajansa. Jobs savusti härskiin tyyliin ulos silloisen toimitusjohtajan Gil Amelion ja tuli itse väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi.

Paluuseen liittyy uskomaton esimerkki suuryritysten ”corporate governancesta” eli hyvästä hallintotavasta. Sen mukaan yrityksen hallituksen valitsee yhtiökokous ja hallitus on toimitusjohtajan esimies. Applessa väliaikainen toimitusjohtaja Jobs valitsi itse hallituksen ja myös erotti sen niin halutessaan.

Jobs pyysi hallitukseen USA:n pörssikauppaa valvovan viranomaisen SEC:n entisen johtajan Arthur Levittin, joka suostui riemumielin. Vähän myöhemmin Jobs luki Levittin kirjoituksen, jossa tämä korosti hallituksen itsenäisyyttä suhteessa toimitusjohtajaan. Jobs soitti heti Levittille ja peruutti hänen hallituspaikkansa.

Jobs äksyili samalla tavalla omille työntekijöilleen. Pahimmalta tuntui hänen tapansa varastaa alaistensa ideoita. Jobs lyttäsi useasti täysin jonkun alaisensa idean vain esittääkseen sen vähän myöhemmin omanaan.

i-tuotteista alkoi uusi aika

Verrattain menestyksellisestä tietokonevalmistajasta tuli kuitenkin pörssiarvoltaan yksi maailman suurimmista yrityksistä vasta i-tuotesarjan avulla. Se alkoi musiikkisoitin iPodista ja jatkui musiikin verkkokauppa iTunesin ja iPhone-kännykän kautta taulutietokone iPadiin.

Nokiasta (saati Suomesta muuten) kirjassa ei puhuta sanaakaan, mutta Keilaniemessä ehkä pannaan kiinnostuksella merkille iPhonen syntyhistoria. Oman älypuhelimen kehittely päätettiin aloittaa sen jälkeen, kun Jobs alaisineen totesi kaikkien sitä edeltäneiden kännyköiden olleen etenkin käytettävyydeltään kelvottomia.

Isaacson on todella hurmioitunut Applen i-laitteista, jopa niin hurmioitunut, että hänen nimensä luulisi olevan iSaacson. Laitteiden kehittelystä kirja antaa kuitenkin aika yksipuolisen kuvan.
Jobsia (ja iSaacsonia) ei kiinnosta insinööritiede vaan vempaimien teollinen muotoilu, viimeistä yksityiskohtaa myöten. Jobs sanoi usein kehittävänsä ”järjettömän suurenmoisia” tuotteitaan teknologian ja humanismin risteyskohdasta. Teknologian hoitivat Applessa kuitenkin muut.

Jobs oli upporikas. Hänen omaisuutensa arvoksi laskettiin 2010 yli 8 miljardia dollaria. Toisin kuin esimerkiksi elinikäinen kilpailijansa, kirjassa kirpeää kritiikkiä saava Microsoftin Bill Gates, Jobs ei kuitenkaan jakanut miljardejaan hyväntekeväisyyteen tai ainakaan sellaisesta ei kerrota elämäkerrassa.

Jobs on aina vartioinut tarkasti yksityiselämäänsä. Isaacson on päässyt syvälle siinäkin suhteessa. Hän on viettänyt paljon aikaa Jobsin kotona ja tavannut hänen vaimoaan ja kolmea lastaan. Hän on myös saanut yksityiskohtaista tietoa sairaudesta, joka lopulta koitui Jobsin kohtaloksi.

Kuten syövät usein, tämäkin hellitti välillä otettaan. Ehkä ratkaisevinta oli diagnoosin jälkeinen aika. Leikkaus on yleisin ja menestyksellisin tällaisen haimasyövän hoitomuoto, mutta siitä luontaishoitoihin ja mehudieetteihin uskova Jobs kieltäytyi ehkä ratkaisevien yhdeksän kuukauden ajan.

Kirjoittaja on suomentanut tekstissä mainitut kirjat, Steve Jobs (Otava 2011) ja Apple – elämäni haaste (WSOY 1988).

Aiheesta lisää
Steve Jobs: Millainen oli toimitusjohtaja, jonka lähtöä miljoonat palvojat surevat? (Suomenkuvalehti.fi 6.10.2011)

Keskustelu

Eli enemmän tai vähemmän hullu ja sekopää joka varasti muiden ideat ja esitti ne ominaan, kuten jutussakin mainitaan. Sitkeyttä kuin sarjamurhaajalla taisi Jobsilla kyllä olla kun ei periksi antanut.

”Pahimmalta tuntui hänen tapansa varastaa alaistensa ideoita. Jobs lyttäsi useasti täysin jonkun alaisensa idean vain esittääkseen sen vähän myöhemmin omanaan.”

No niin, siinä meni viimeinen kunnioitus ko. herraa kohtaan…

No niin, Suomi onkin ollut kauan MS tossun alla, sen huomaa kommenteista.(Kuulostaa kuin jutut tulisivat entisesta ita-Saksasta: mausteina pakko-MS, vapaudenviha ja kauneuskielto)

A) Teknoloogian ymmartamisen ei takaa diploomi ;), Jobs ei onneksi ollut insinoori;
B) Esim nykyinen netti kehitettiin sveitsissa NExt tietokoneella (looserikone opiskelioille?? really?)
C) Kertokaa myos se anegdootti kun Omena yritti lahestya Nokia alypuhelimen kehitys-kooperaatio tarjouksella!!! Kuka munasi silloin? Missa NOKIA nyt? Omenan arvo 300+ miljardia Haloo!!!
D) Kirjoitan tamankin Applen MacBookPro’lla joka on parempi kuin yksikaan PC/MS kombinaatio jota olen koskaan kayttanyt, ja viela, -anteeksi- kaunis!
E) Rauhaa ja Rakkautta kaikille

Icemantep,

nyt on kyllä tainnut jäädä lääkeomena ottamatta tältä päivältä. Vai olisiko sittenkin niin, että paljastus suuren johtajan innovointikyvyn ”luonteesta”=varastamisesta sai lahkolaisen lohkomaan omppuja… ja saamaan iPiuhat omenakorissa sekaisin.

Icemantep, eikö järjettömän kalliiss… siis tarkoitan kauniissa iLäppärissäsi ole iÄäkkösiä, tai iOikeinkirjoituksen tarkistusta?
Vai onko peruskoulun ala-aste vielä kesken?

Jobsia ei muuta mikään mukavaksi, ei vaikka olisi varastanut kuinka monta iDeaa alaisiltaan ja maailmalta. Taisi se iPhonen antenni olla ainut herran oma keksintö, eikä varastettu. Meinaan, kun ei toiminut….

Kirjoitin tämän muuten halpisläppärillä, jossa on oikoluku ja ääkköset. Mutta näitä saakin viisi yhden iHanan iLäppärin iHinnalla.

Sorry hyvat ystavat Rankalainen lappari ilman ä nappainta…ja apukoulu kaymatta!!

Vahan arvelin etta rahasta on kysymys: sehan on itasaksassa normaalia. Aikuiselle tyotatekevalle ammattilaisella hinta ei ole ainut kriteeria. Laatu, toimivuus yhteensopivuus jne…

Onneksi suomessa myos Linux faneja harmaan MS joukon lisaksi.

Oli ikavaa katsella kun Elop tuli antamaan kuolemansuudelman Nokian Suomalaiselle Alypuhelin tuotannolle. Onneksi olen myynyt kaikki Nokian osakkeeni ajat sitten ja ostanut Applen vuodesta 2000.

Nyt jaa rahaa siihen etta koneet maksavat enemman. hehehe

Rakkautta ja varia elamaan kaikille

Omppuporukasta on muitakin kiinnostavia juttuja, joita ei kirjasta löydy, mutta ehkä jo seuraavasta. Jos tiedätte, niin kirjoitelkaa. Tässä on yksi vähemmän tunnettu muistikuva.

Stevellä oli kerran pikakokous kolmen myyntijohtajan kanssa, eikä kaikki mennyt aivan putkeen. Steve sanoi, että nyt pelataan hauskaa peliä: ”Menkää seisomaan tuon seinän eteen. Onko kellään seteliä?”

Marckes Tallahan ehti ensin kaivamaan kuvettaan. Luuli varmaan, että nyt pitää näyttää menestyneeltä, koska ojensi lompakostaan satasen. Steve tietenkin kiitti ja taisi pikkaisen pokatakin. Kaivoi sitten sakset taskustaan ja leikkasi setelin ripeästi puoliksi ja läimäytti toisen puoliskon takaisin Marckesin kouraan. Sitten Steve kysyi terävästi mutta kuitenkin ihan rauhallisesti: ”Tämäkö on pelin henki? Käsiä ylös, jos on!”

Marckes oli sen verran järkyttynyt – ehkä setelinsä kohtalosta tai Steven pelistä – että seisoi lamaantuneena paikoillaan. Toiset kaksi, Icky Ruples ja Gregor Bankrupper, käsittivät pelin väärin ja riuhtaisivat pikavauhtia kätensä ylös. Luulivat, että myyntiä ei pidä puolittaa, vaikka oikeasti kyse taisi olla heidän omista palkoistaan. Steve totesi vain että OK, nosti kätensä hitaasti kattoa kohti ja laski sen hieman nopeammin alas pistoolimuodossa. Sitten hän osoitti sormellaan erikseen Ickyn ja Gregorin otsia, sanoi ’Fire!’, kääntyi pois ja poistui huoneesta. Icky ja Gregor osasivat kyllä molemmat ulos huoneesta ja toimistosta.

Gregor ajoi vielä samana päivänä kolarin ja kuoli. Ei ole ihan selvää, minkä takia aiemmin mallikuskin maineen saanut myyntijyrä oli juonut kokonaisen pullollisen ennen kuin törmäsi siihen tiiliseinään. Ickylle kävi ihan hyvin. Hän pääsi parin kuukauden lomailun jälkeen apulaismyyntijohtajaksi Analytical Advertiseriin, jonka yksi huippuyritys myöhemmin osti pois lahoamasta. Voi arvioida, että Steven peli piti kutinsa loppuun asti – resurssit puolittuivat.

Marckesillekin kävi tavallaan hyvin. Hän pelasi sattumalta korttinsa oikein, ja Steve palkitsi hänet entistä paremmalla jobilla. Tosin Marckes kuoli paria vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen. Sekään ei ole ihan varma, miksi sydän petti. Saattoi olla, että hän ei koskaan toipunut järkytyksestä, jonka rahan leikkaaminen aiheutti. Toisaalta entistä parempaan asemaan edettyään hänellä oli enemmän rahaa kalliisiin illallisiin ja hän oli sentään ennestäänkin aikamoinen sika.

Ja miten kävi sen toisen satasen puolikkaan, joka muutti niin paljon kohtaloita ja jota Steve ei palauttanut? No, sitähän ei tiedetä. Saattoi olla, että se päätyi roskiin, tai saattoi olla niinkin, että Steve päätti juhlistaa suurta taisteluaan ekstra-annoksella pariloituja ruusukaaleja. Loppujen lopuksi Steve oli aikamoinen talousguru ja idealisti.

Kiire näkyy suomennoksessa, vaikka olen lukenut vasta kymmenkunta sivua. Kömpelöt rakenteet, hassut sanajärjestykset, sanavalinta vievät huomion varsinaiselta asialta. Ärtymys huonoon kieleen on osittain ammattitauti, mutta tavalliselle lukijalle huono kieli aiheuttaa tiedostamattomasti sen, ettei hän oikein tahdo ymmärtää tekstin sisältöä ensi lukemalla.

Kustannnusalalla ahneus ohittaa laadun. Raivion olisi pitänyt saada vielä makustella tekstiä kuukauden verran, ja sen jälkeen olisi kustannustoimittajan pitänyt lukea se punakynän kanssa.

Kerrotaan että Gates haali Xeroxin kaikki soveltuvat patentit Windowsiin, mutta koska älysi salata lähdekoodin, kukapa sen olisi voinut havaita ja todistaa.

IT-alalla häntä pidetään yleisesti suurimpana varkaana. Samoin koska hänen isällään W.Gates III:lla oli iso lakifirma, Billin sopimus IBM:n kanssa jäi sellaiseksi että hänellä säilyi määräysvalta Windowsiin koko IBM-kauden ajan ja hän sai sen lihotettua kypsäksi ja puukotti sen vaivattomasti irti ja omakseen jälleen, kun aika oli kypsä.

Suomennoksessa on harvinaisen paljon virheitä. Yhdessä lauseessa vertailtiin germaniumin ja silikonin hintaa. Käsittämätöntä että suomentaja kompastui silicon/silicone sanoihin. Piilaakso on kuitenkin ihan keskeisessä asemassa kirjassa.

Suomennos on valitettavasti aivan luokaton. Pullollaan kömpelyyksiä ja virheitä, joita ammattitaitoinen kääntäjä ei olisi ensinkään tehnyt, tai vähintäänkin laadukas kustantaja olisi ne korjannut.