Sitran uusi ohjelma yrittää nostaa Suomea jaloilleen

Jarmo Raivio
Talous 3.8.2009 14:30

Sitran uudessa ohjelmassa yritetään löytää Suomelle uusia menestyksen reseptejä. Tai edes päästä yhteisymmärrykseen siitä, missä nyt ollaan.

Kari Tolvanen, Mikko Kosonen ja Sari BaldaufSitra haluaa Suomen elinvoiman lähteet -ohjelmalla käynnistää keskustelun siitä, millä me tulevaisuudessa elämme. Sitran asiamies Kari Tolvanen, yliasiamies Mikko Kosonen ja ohjelman veätjä Sari Baldauf. Kuva Kaisa Rutaheimo

Ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen, globalisaatio, hyvinvointiyhteiskunnan muutos.

Jo yksikin näistä aiheista tuntuu musertavalta, mutta Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran uudessa ohjelmassa pohditaan niitä kaikkia. Tavoite on vähintäänkin kunnianhimoinen: löytää Suomelle uusia elinvoiman lähteitä.

”Tässä on kyse kahdesta asiasta. Ensinnäkin varmistetaan, että ohjelmaan osallistujilla on yhteinen kuva siitä, mitkä Suomen tulevaisuuden haasteet ovat”, sanoo Sitraa johtava yliasiamies Mikko Kosonen.

”Ja sitten ryhdytään porukalla miettimään, mitkä ne uudet elinvoiman lähteet voisivat tulevaisuudessa olla.”

Viisivaiheinen Suomen elinvoiman lähteet -ohjelma koostuu vaikuttajaseminaareista ja työpajoista. Lisäksi Sitra tilaa ajatustyön tueksi asiantuntijaraportteja, esimerkiksi 16 suomalaisekonomistia pohtii parhaillaan rahaston toimeksiannosta Suomen talouden haasteita.

Ohjelman vetäjäksi Sitra kutsui Sari Baldaufin. Hän on Nokian entinen varatoimitusjohtaja, joka istuu esimerkiksi tietokonevalmistaja Hewlett-Packardin hallituksessa ja autojätti Daimlerin hallintoneuvostossa.

”Suostuin mukaan, koska näen, että näiden asioiden syvällinen pohtiminen juuri nyt on Suomelle tärkeää”, Baldauf sanoo.

Ei pelkkä lamaohjelma

Sitra ryhtyy postittamaan kutsuja ohjelman osallistujille tilanteessa, jossa Suomen kansantalous taantuu nopeammin kuin 1990-luvun alun lamassa. Helposti tuleekin mieleen, että nyt pystytetään kriisiohjelmaa pohtimaan, miten maa nostetaan taloussuosta.

Ajatusta ei ainakaan hälvennä se, että ohjelman ensimmäiseen vaikuttajafoorumiin syyskuussa on kutsuttu puhujaksi talousnobelisti Paul Krugman. Pitkän uran tehnyt amerikkalaisprofessori on viimeisen vuoden aikana noussut talousjulkkikseksi nimenomaan maailmantalouden kriisin kommentoijana.

”Se on haaste”, yliasiamies Kosonen myöntää. ”Kyse on kuitenkin paljon suuremmista ja laajemmista asioista kuin siitä, miten tästä kriisistä selvitään.”

Erittäin vaikeassa taloustilanteessa on vaikea irrottautua pohtimaan lennokkaita kysymyksiä maailman muuttumisesta. Toisaalta Kososen mukaan vaikeat ajat avaavat mahdollisuuksia uuden luomiselle. Nousukaudella muutos jää helposti pelkäksi seminaaripuheeksi, joka ei koskaan siirry käytäntöön.

”Olen huomannut, että viimeisen puolen vuoden aikana ihmisten muutoshalukkuus on kasvanut. Kun kriisi on päällä, myös valmius tarttua uuteen on suurempi.”

Sitran asiamies Kari Tolvanenkaan ei halua olla tekemässä kriisiohjelmaa. Hän kuitenkin löytää nyt alkavasta ohjelmasta yhtäläisyyksiä Sitran 1990-laman aikana tekemään työhön.

”Silloin pysähdyttiin miettimään, missä ollaan juuri nyt ja Sitra oli mukana kantamassa kortensa kekoon. Nytkin on löydettävä uusi suunta ja kansallinen identiteetti. Arvelemme, että meillä on jotakin annettavaa.”

Mistä kyseenalaistajat?

Ohjelman järjestäjillä on edessään mielenkiintoinen tasapainoilutehtävä.

Jos tarkoituksena on yrittää irtautumista vanhoista ajattelutavoista, tarvitaan kyseenalaistajia. Lienee turhan toiveikasta olettaa, että yhteiskunnan yläkerrassa kymmeniä vuosia istuneesta konkarista kuoriutuu uutta luova visioija vain, koska hänet on kutsuttu Sitran seminaariin.

Toisaalta juuri päätöksiä tekevät suomalaiset on saatava alusta alkaen mukaan, jos ohjelmasta halutaan puheita pidemmälle meneviä tuloksia.

”Päätöksentekijät on haastettava. Mutta sen täytyy tapahtua rakentavalla tavalla, koska päättäjät on saatava mukaan prosessiin”, Mikko Kosonen arvioi.

Vanhan vallan ja uusien ajatusten tasapainoa haetaan jakamalla ohjelma kahteen väylään. Yhden iltapäivän vaikuttajafoorumeita järjestetään ohjelman aikana kolme. Niihin kutsutaan parisataa yhteiskunnallista vaikuttajaa. Näiden seminaarien lisäksi järjestetään pidempiä työpajoja, joihin valitaan kolmisenkymmentä osanottajaa.

”Tällaisessa työssä suomalaisten samanmielisyydestä ja konsensushakuisuudesta tulee helposti heikkous, varsinkin jos mukaan valitaan vain joku establishmentin osa, esimerkiksi päätöksentekijät. Uuden ajattelun saaminen mukaan on ensiarvoisen tärkeää”, Kosonen sanoo.

Sitra järjesti vuosituhannen alussa sarjan Suomi 2015 -ohjelmia. Silloinkin koottiin päättäjiä pohtimaan tulevaisuuden menestystekijöitä. Nuorille ”tulevaisuuden päättäjille” järjestettiin oma 2015-ohjelmansa, heidät laitettiin ikään kuin keskenään lasten pöytään istumaan. Nyt näin ei tehdä.

”Minun henkilökohtainen toiveeni on, että mukaan saadaan nuoria ihmisiä. Sellaisia, jotka eivät välttämättä ainakaan vielä istu minkään ison keon päällä”, Sari Baldauf sanoo.

”Ohjelmassa täytyy olla muodollisessa valta-asemassa olevia päätöksentekijöitä. Mutta tarvitaan myös eri näkökulmia ja osaamisalueita edustavia, rakentavan kriittisesti asioita kyseenalaistavia nuoria.”

Uskallettava jättää särmää

Ohjelman tavoitteena ei ole löytää yhtä lopullisen viisauden helmeä, joka pitkän pohdinnan jälkeen kirjataan juhlallisesti Suomen elinvoiman lähteet -raporttiin.

”Suomessa yksi ongelma on se, että välillä me mietimme itsemme kuoliaaksi erilaisissa komiteoissa”, Sari Baldauf sanoo.

”Siihen ei sitten päästäkään, että oikeasti tehtäisiin jotakin. Nykyisessä maailmantilanteessa erittäin isot muutokset jyräävät, eli on hirveän vaikea tietää, mikä olisi se yksi oikea lopullinen ratkaisu.”

Yhden viisauden tilalle on nostettava nopea, rohkea ja pienimuotoinen kokeileminen.

”On kokeiltava ja sitten rohkeasti korjattava kurssia, kun huomaa, että tuossa kohdassa mättää. Se olisi tärkeää, että saisimme ohjelman aikana tällaista värinää liikkeelle, pieniä kokeiluja ja pilotteja”, Baldauf sanoo.

Suomen elinvoiman lähteet on puoli vuotta kestävä prosessi, jossa on mukana satoja ihmisiä. Onkin käytännössä mahdotonta ennustaa, mikä on ajattelutyön lopputulos. Yliasiamies Mikko Kosonen uskaltaa kuitenkin asettaa muutamia tavoitteita.

”Ohjelman tärkein anti olisi, että ihmiset kollektiivisesti porukkana ymmärtäisivät asioita uudella tavalla. Tai ainakin ymmärtäisivät sen, kuinka perustavasti asiat ovat muuttumassa.”

”Voisi ehkä puhua jaetusta tilannekuvasta”, Baldauf ehdottaa. ”Se ei kuitenkaan tarkoita täydellistä yhteisymmärrystä. Konsensus vie liikaa särmää pois. Ja nyt sitä nimen omaan pitäisi uskaltaa jättää.”

Kosonen listaa vielä kaksi lisätavoitetta.

”Se on lisäplussaa, jos yhdessä löydämme uusia kasvupolkuja. Ja se on vielä enemmän lisäplussaa, jos ihmiset sitoutuvat yhdessä rakentamaan näitä uusia asioita ja luopumaan vanhasta.”

Vanhasta luopuminen on myös Sari Baldaufin mielestä hyvä tavoite.

”Toivon kovasti, että voisimme olla tällä prosessilla osaltaan auttamassa älyllisesti rehellisen ja avoimen keskustelun käynnistymistä. Jos kaikki voisivat vähän tulla pois niistä omista asetelmistaan tai edunvalvontapoteroistaan.”

”Ja se on tärkeää, että tämän prosessin jälkeen ollaan energialla ladattuja. Vaikka ratkaisut eivät olisi helppoja tai itsestään selviä, jää sellainen tunne että jes, tästä mennään. Melkein sanoin, että yes, we can, mutta se alkaa kuulostaa jo liikaa Obamalta.”