Sananvapauden hinta: puoskarikin saa mainostaa reseptejään

Kustaa Hulkko
Talous 31.1.2011 07:31

symbolikuva propagandan levittäjästäNäitä innokkaita esitelmöitsijöitä tapaa esimerkiksi junan ravintolavaunussa. Ennen kuin ehdit avata suutasi, he ovat jo lyöneet pöytään miljoona ”faktaa” ja puhuneet sinut pyörryksiin.

Kotona sitten hoksaat, että besserwisserin tiedoissa olikin aukkoja – että hän oli jopa ihan väärässä.
Kansanedustaja Markku Uusipaavalniemessä (ps, ent. kesk) on vähän tätä vikaa. Hän ratsasti eduskuntaan Torinon olympiakisojen curling-hopeallaan. Hänen lempinimensä on M15, koska hänen sukunimessään on 15 kirjainta.

Jostakin syystä media hellii kuvaa, että hän olisi talousmies, ja kieltämättä hänellä onkin näyttöä aivotoiminnasta. Jo vuonna 2007 hän profetoi, että Yhdysvaltain finanssikriisi tuo laman myös Suomeen.

Valitettavasti hutejakin tulee.

Hän on esimerkiksi arvioinut, että asuntohintojen tuleva lasku ajaa ylivelkaantuneet yksityistaloudet vaikeuksiin. Muutkin varoittavat kotitalouksien velkaantumisesta, mutta M15 tarjoaa tässä yhteydessä sanoisinko persoonallisen analyysin pankkitoiminnan syy-seuraus-suhteista. Hän nimittäin neuvoo tallettajia ottamaan rahansa pois pankeista ja panemaan ne sukanvarteen.

Ikävä unohdus: tallettajat ovat usein myös asuntovelallisia, ja ilman talletuksia pankki ei voi antaa lainaa. Arvon kansanedustajan logiikassa on siis toivomisen varaa, vaikka hän mielellään korostaakin matemaattista etevyyttään.

Sitten hän on alkanut puhua Suomen valtion konkurssista, joka olisi edessä 2012.

Myös valtiovarainministeriö on avannut keskustelua tästä aiheesta. VM:n uhkakuvat eivät kuitenkaan ole läheskään yhtä akuutteja kuin M15:n, jonka päässälasku jää hämäräksi tältäkin osin.

Talouspopulismi nousee

”Kaikkein suurin ongelma, minkä takia tästä ei tulla selviämään, on se, että yksityiset pankit hoitavat rahan luonnin”, M15 sanoi eduskunnassa viime syksynä.

Tässä asiassa hän on samoilla populistisilla linjoilla kuin 2009 perustettu Talousdemokratia ry.

”Talousdemokraattien” mukaan nykyinen ”velkaperusteinen” talousjärjestelmä on mätä ja luotonanto on niin tärkeä asia, että se pitäisi ottaa pois pankeilta. He tekisivät Suomen Pankista yhteiskunnan vippikassan, joka painaisi rahaa ja lainaisi sitä valtiolle ja kansalle tarpeen mukaan.

Se, että pankit luovat rahaa, on fakta ja raha- ja pankkiteorian aapistotuus. Kysymys on siitä, että pankki kierrättää talletusrahaa luottojen muodossa. Siinä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Talousdemokraattien kannattaisi perehtyä Juha Tarkan kirjaan Raha ja rahapolitiikka (Gaudeamus 1993).

Ja vaikka pankkeja voikin syyttää monesta epäkohdasta, niiden luotonanto an sich ei ole finanssikriisin syy. Muutenhan meillä olisi ollut ainainen finanssikriisi siitä lähtien, kun pankkitoiminta syntyi.

Toinen asia on se, että kriisi tarjoaa karut opetuksensa siitä, miten pankkien maksuvalmiutta ja vakavaraisuutta pitäisi säädellä.

Totta kai Kreikan ja Irlannin ongelmat ja niiden ratkaisemiseen liittyvä demokratiavaje hämmentävät ja raivostuttavat ihmisiä, ja tietysti keskustelu talouspolitiikasta kuuluu kaikille.

Olisi kuitenkin ollut parempi, jos M15 ja hänen hengenheimolaisensa olisivat malttaneet perehtyä aiheeseen. Sitä ennen he olisivat voineet pitäytyä vaikkapa curlingissa.

Kuvitus Janne Tervamäki.

Keskustelu

Herra Mara:
Osittaisvarantojärjestelmästä sinun kannattaisi ottaa ainakin tilapäisesti hiukan etäisyyttä, koska siitä on tullut este ajattelullesi. Kun yrität selittää sen avulla suunnilleen koko talouden, päädyt hassuihin ja virheellisiin johtopäätöksiin, sillä ”fractional system” on vain pieni osa talouden maailmaa ja rahataloudessakin on muitakin puolia kuin se.
Pankkien taseissa on toisella puolella luottoja eli asiakkaiden velkaa ja toisella puolella mm. talletuksia eli pankkien velkaa tallettajille. Pankkijärjestelmä tarvitsee rahoitustoimintaan muutakin polttoainetta kuin luottoja, sillä se ei voi taikoa vanhasta luottokannasta uusia luottoja, jos tallettajat käyvät vetämässä talletuksensa pois ja muuttavat ne käteiseksi.
Kaikille korko ei ole mikään ”perisynti”. Kun haet Hertziltä auton, maksat siitä vuokraa. Kun haet Nordeasta lainaa, maksat siitä korkoa. Se on pankin sijoituksestaan saama tuotto. Ei siinä mitään vedätystä tapahdu eikä reaaliomaisuutta siirry, mikäli maksat velkasi sopimuksen mukaisesti.
Saanko siteerata korosta Wikipediaa. Se määrittelee tuon Maran inhoaman ilmiön näin:
”Korko on rahan hinta eli rahalainan antajalle (eli sijoittajalle) maksettava korvaus ajalta, jolloin lainattu raha ei ole lainan antajan käytössä.
Rahoitusmarkkinoilla sijoittajalla on pääomaa, jolle sijoittaja etsii tuottavaa sijoituskohdetta. Lainan ottajalla on tuottava sijoituskohde, mutta ei pääomaa. Rahoitusmarkkinoilla lainan antajan ja ottajan tarpeet kohtaavat, ja rahalle syntyy hinta: korko.
Muita perusteluja koron syntymiselle ovat inflaatio (eli makrotaloudellinen rahan ostovoiman aleneminen) ja vaihtoehtoiskustannus (eli rahalla voi tehdä jotain muutakin mukavaa kuin lainata).”
Herra Kani: Wincapita on ponzi-huijaus, mutta se onkin suljettu systeemi, johon ei tule muuta rahaa kuin se, jonka huijatut siihen sijoittavat. Todellinen kansantalous taas on avoin järjestelmä. Siinä tehdään reaali-investointeja, joilla – onneksi useimmiten – on reaalisia tuottoja. Velkojen korko maksetaan – onneksi useimmiten – niillä.

Kansantalous ei ole avoin järjestelmä. Sitä säätelevät lait sekä säännöt. Ts. Se on suljettu järjestelmä. Se on nollasummapeli, joka perustuu ponzille. Eli pankkien pyörittämälle velkapyramidiponzihuijaukselle.

Raha ei yksinkertaisesti synny mitenkään muulla tavalla kuin velkana. Ja koska pankit lainaavat vain-ja-ainoastaan pääoman, niin korot maksetaan omasta tai toisen ottamasta lainasta.

Ponzi mikä ponzi.

Ei tässä muuten mitään, mutta tämä ponzi tuhoaa yhteiskunnan. Se degeneroi sen Neofeodaaliseksi, jossa ne joille rahaa on kumuloitunut uusliberaalisten uudistuksien myötä orjuuttavat kaikki muut.

Hulkko: ”Ei siinä mitään vedätystä tapahdu eikä reaaliomaisuutta siirry, mikäli maksat velkasi sopimuksen mukaisesti.”
Meinaatko Kustaa, että maailmassa olisi tarpeeksi rahaa, jotta kaikki velat voitaisiin maksaa?

Ei ole, johtuen korosta.
Eli osa tekee väkisinkin konkurssin.

Onko väärin, että korotonta rahaa ”painetaan” lisää, jotta rahan määrä vastaisi edes suurinpiirtein velka+korkoja, jolloin voitaisiin päästä tilanteeseen että kaikki voisivat olla velattomia.

Mikä erottaa rahanväärentäjän pankista? Se, että pankin rahanväärennys on laillistettu. Onko oikein, että he voivat väärennettyä/luotua rahaa vasten pyytää vielä korkoa?

Väärennetyn rahan ja oikean auton vuokraamista on vaikea verrata.

EI ole Kustaa vielä ymmärtänyt mitä tarkoittaa ”fractional monetary system” tai FIAT -money.

Suosittelen Kustaalle yksityistuntia Uusipaavalniemeltä rahataloudesta.

Kustaa hyvä, on vahvuuden merkki myöntää olleensa väärässä. Kaikki tänne asiaa kommentoineet ovat todennäköisesti käyneet saman läpi, myös minä. Olet asemassa jossa voisit saada hyvää aikaiseksi – toivottavasti myös käytät sitä.

Kiitos neuvoista. Ajatus ei muuten kirkastu siitä, että käytetään englanninkielisiä termejä. Kyllä näistä asioista voi keskustella ihan suomeksi. Eivätkä ne ole vasta eilen keksittyjä, on niistä tietoa muuallakin kuin netissä. Suosittelen Juha Tarkan kirjaa ”Raha ja rahapolitiikka” (Gaudeamus 1993). Siinä on olennainen tieto näistä asioista suomen kielellä. Siinä käydään läpi myös pankkien rooli rahan tarjonnassa ja paperirahan (fiat money) historia. Hyvää jatkoa teille kaikille!

Kyllä tässä nyt on Hulkolta mennyt kompetenssi sanoa ketään talousmiestä puoskariksi. Joko hän ei ymmärrä rahapolitiikan perusteita tai sitten puuttuu kyky esittää asiat ymmärrettävästi. Lukijan kannalta lopputulos on sama.

Hienoa ettei SK ole pannut poikki tätä keskustelua. Lukijat ovat saaneet sanoa sanansa ja muille toimittajillekin on varmaan käynyt selväksi, ettei hyvän maun rajoja kannata ylittää populistisin perustein.

Kysymyksiin saa vastaukseksi kirjavinkkejä. Noh, toivottavasti Kustaa tajusi tehneensä typerästi, vaikka ei olekaan miestä myöntää sitä. Ellei tajunnut, niin hän sopii samaan kastiin monen muun toimittajan, ja vaikkapa Petteri Järvisen kanssa.

Mikä toimittajia oikein vaivaa? ”Uskottavan” toimittajan mielestä salaliitot ja propaganda kuuluu vain historiaan. Nykypäivänä semmosia ei voi tapahtua, ei ainakaan länsimaissa.

Hohhoijaa.

Unohda kysyntä ja tarjonta. Unohda rahan rooli. Ajattele miten ja kuinka raha syntyy. Ja mitä tämä syntymekanismi loppujen lopuksi tarkoittaa.

Herra Kani ojentaa auttavan tassun. Ole hyvä.

– Ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata (korolla tietenkin).
Eli raha syntyy vain-ja-ainoastaan velkana. Tämä on täysin kiistämätön tosiasia. Mitään muuta keinoa ja/tai tapaa rahan syntymekanismille ei tällä hetkellä ole olemassa.

– Korot maksetaan omasta tai toisen ottamasta ja kiertoon kuluttamasta lainasta.
Kierrossa oleva rahamäärä koostuu ~99% jonkun ottamasta ja kiertoon kuluttamasta lainasta (loput 1% on juhlarahoja).

Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

– Kukaan ei kykene maksamaan pankilta lainaamaansa velkaa korkoineen takaisin, ellei joku muu lainaa rahaa (pankista) heidän jälkeensä ja kuluta sitä kiertoon.

Tätä on pankkien pyörittämä velkapyramidiponzihuijaus.

P.s
Pankkien ydinliiketoiminta perustuu lailliselle kirjanpitokikkailulle. Tätä voidaan säädellä ja valvoa niin paljon kuin halutaan, eikä se velkapyramidiponzihuijausta kummemmaksi muutu.

http://ebolakani.blogspot.com/2010/01/velkapyramidiponzihuijaus.html

Voisiko joku tarttua Hulkon oppi-isän ”Juha Tarkan kirjaa ”Raha ja rahapolitiikka” (Gaudeamus 1993)” sanomaan ja kertoa mikä tämän teoksen ydinsanoma on, koska Hulkko ei itse viitsi/jaksa/halua asiaa kertoa? Onko niin, että teoksessa pidetään nykymallia itsestään selvyytenä ja kerrotaan kuinka asiat tämän viitekehyksen sisällä toimivat optimaalisesti? Jos asia on näin, niin sitten on ymmärrettävää miksi Hulkko ei pysty näkemään asiaa laajempana kokonaisuutena: jos taas sanomasta löytyy perusteet kumoamaan kommentoijien väittämiä, aion lukea opuksen.

-Tarkkailija

Hei Kustaa Hulkko,

voisit jo myöntää olevasi väärässä. Ei se sinulle ole niin noloa – onhan valtaosa talousteoreetikoista väärässä. Paljon nolompaa talousguruille on juuri se, että he ovat täysin ymmällään talouden dynamiikkojen edessä.

Suoraan sanoen: koko talousteoria on väärässä niin kauan kun SYSTEEMISIÄ ilmiöitä ei huomioida.

Kuulapään prinsiipit:

1. Kuinka talkouskriisi on ratkaistavissa pitkällä tähtäimellä (perusajatus): pankeilta on estettävä rahan luominen, eli luotonlaajennus on kiellettävä.

2. Kuinka talkouskriisi on ratkaistavissa lyhyellä tähtäimellä (perusajatus): markkinoille on pumpattava setelirahaa, valuutta on inflatoitava – kuplat puhkeavat, ellei kuplissa olevaa rahaa ”pienennetä”!

PS. Mitäs muuten sanotte – Soini pärjäsi A-talkissa varsin mainiosti vaikka vastassa oli itse talousguru Sixten ”Korkkiruuvi”!

Ulkopuoliselle tarkkailijalle:

En ole lukenut Juha Tarkan kirjaa ”Raha ja rahapolitiikka” (Gaudeamus 1993), enkä aio sitä lukea. Joka tapauksessa se edustaa menneen ajan – sanoisinko – ”kuvailevaa” taloustiedettä. Vasta globalisaatio 2000-luvulla on vapauttanut rahan omaan luontaiseen laukkaansa, avannut dynamiikkojen Pandoran lippaan: ennen sitä, syvempää näkemystä asioista ei edes tarvittu.

Taloustieteessä pätee tieteen puolella sama kuin ekonomeilla talouselämän puolella … kuinka sen nyt nätisti ilmaisisi: ”töihin otetaan ekonomi, tai sanavalmis nuorimies”!

Systeemi kehittää konstinsa – esimerkiksi ne ”johdannaiset” ja muut. Niin kauan kuin näitä pelkkiä ilmenemismuotoja (oireita) pidetään itse tautina, ihmetellään aina uudella tavalla ilmeneviä romahduksia. Ja systeemiä harsitaan kasaan paniikissa paikkalappu kerrallaan.

No, tällainen ”systeeminen taloustiede” odottaa vielä kirjoittajaansa. Yhden avainsanan voin kuitenkin antaa, ja se on KYBERNETIIKKA.

– Sitä odotellessa tässä Kuulapään räppi:

Guru rocks
snap crackle poks!
– aina vaan
yhä uudestaan …

Huhuh, ihan silmiin sattuu tämmöinen propaganda ja mustamaalaus. Mukava että Suomeenkin on saatu jo oikein kunnolla ostettuja medianedustajia, jotka pyörittävät propagandakoneistoa.
Koko kirjoitus oli täysin ala-arvoista, mutta kommentit ovat täyttä kultaa. Hyvä että alkaa suomalaisetkin pikkuhiljaa heräilemään fiatponzipyramidihuijausriisto-unesta.
Crash JP Morgan, Buy SILVER!!! Tell the people!!!!

Pankit ovat laillistettuja rosvoja, piste.

Ratkaisu pitkällä aikavälillä, googlaa ”Zeitgeist addendum suomenkielisin tekstein”.

En vastusta pankkeja, kannatan talousdemokratiaa!

Ps.Suomen kuvalehti on establishmentin julkaisu

Herra Hulkko, kommenttina vastaukseesi Maralle:

Tuo argumenttisi siitä että korko on hinta rahan vuokrasta on varsin hyvä muuten, mutta sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kaikki mitä tarinoit koron syntytavasta on totta. Mutta koron olemassa olo ei ollut pointti tässä. Pointti on se että koska korkoa ei luoda lainanluontihetkellä, on rahaa liikenteessä vähemmän kuin mitä on kollektiivista velkaa.

Väännetäänpä asia vielä kerran rautalangasta:

Nykyjärjestelmässä keskuspankki laittaa liikkeelle keskuspankkirahaa valtion velkakirjoja vastaan. Tuon rahan liikepankit moninkertaistavat luotonlaajennuksen kautta myöntäessään lainoja. Tästä seuraa, että kaikki raha on velkaa. Oletetaan nyt että rahaa on liikenteessä määrä X ja koska velasta maksetaan korkoa, on maksettavaa enemmän kuin mitä on rahaa liikenteessä. Velalliset pyrkivät tienaamaan tuosta rahamassasta velkansa maksuun tarvittavat rahat + korot. Kun velallinen maksaa velkansa poistuu se raha kierrosta eli rahamassasta X, jolloin muilla velallisilla on sen verran pienempi rahamassa, mistä saada itselleen velan ja koron maksuun tarpeelliset rahat. Eli velan maksu vaikeutuu. Velalliset siis kilpailevat kokonais rahamassasta X, mikä pienenee aina kun joku maksaa velkojaan, mistä seuraa että jonkun muun on otettava velkaa että rahan määrä ei pienenisi. Meidän on siis kollektiivisesti oltava velkaa pankeille, jotta meillä olisi rahaa kierrossa.*

Sen sijaan jos valtio loisi velatonta rahaa saman määrän X ja kuluttaisi sen yhteiskuntaan, olisi lähtötilanne se, ettei ihmisillä, yrityksellä ja valtiolla olisi velkaa. Raha kiertäisi riippumatta siitä ovatko pankit myöntäneet yhtään lainaa vai ei, ja tämä on koko asian tärkein pointti. Tällä hetkellä olemme riippuvaisia pankkien myöntämistä lainoista, vaikka asian ei tarvitsisi olla niin. Samoin valtiolla on aivan turhaan velkaa vaikka se voisi helposti itse painaa liikkeelle pantavan rahan. Toki lainoja voisi ja tulisikin olla myös tässä järjestelmässä ja samat korkoon liittyvät faktat mitkä esitit pätisivät edelleen. Uutta rahaa vain ei syntyisi kun lainoja myönnettäisiin.

*Tästä seuraa myös se että rahanmäärän on kasvettava (eli inflaatio on sisäänrakennettu nykyjärjestelmään), mutta miksi niin tapahtuu on hiukan monimutkaisempi asia ja haluan pitää kommenttini yksinkertaisena enkä halua että takerrut taas väärään asiaan, joten ei enempää siitä.

Mara sanoi ”Käytännössä ainoa asia, joka rajoittaa pankin luotonantoa
silloin kun edes siedettävä määrä ihmisiä maksaa takaisin on halukkaiden velkavankien määrä – eivät talletukset.

Pankki luo fiktiivisen velan taseeseensa, ja velallinen antaa allekirjoituksellaan kymmeniä vuosia työtänsä. Erinomaisen elegantti sosiaalisen hallinnan ja ryöväämisen muoto.

So what? Tuskin kukaan on kyseistä velallista pakottanut velkaa ottamaan. Jokaisen on velanottoa harkitessaan mietittävä haluaako kyseisen kokomäärän maksaa ja pystyykö sitoumuksistaan selvitytymään.
Se fakta että korolle ei luoda rahaa ja korko päätyy yksityisiin käsiin on itse asiassa koko järjestelmän nerokkain osa. Ilman tätä koronmaksu pakkoa (eli työnteon ja ponnistelun pakkoa) ei ihmiskunta saisi enää mitään aikaiseksi kun useimmat räkisivät vain kattoon kun talousdemokraatit ja zeitgeist pellet kantaisivat ilmaista rahaa eteen kulutettavaksi. Arbeit Macht Frei.

Systeeemi pakottaa, ei kukaan yksittäinen ihminen.

Ei ole tervettä sopeutua sairaaseen systeemiin.

Kapitalistinen systeemi on sairas, se luo pahoinvointia ympärilleen.

Koska niissä(kin) on bisnestä.

On hämmästyttävää kuinka tämä aihe nostaa aina kaikkein suurimmat vastalauseet talouden ”asiantuntijoiden” piirissä. Raha- ja pankkijärjestelmästä on tullut taloustieteen suurin tabu. Aihe johon koskeminen on ehdottomasti kielletty, mitä vain kauppatieteitä opiskelleet voivat ymmärtää ja minkä he ovat jo ratkaisseet. Se on kuin taloususkonnon pyhin artifakti. Totemi mitä palvotaan sokeasti shamaanien kirousten pelottamana. Fiksut ihmiset alkavat välittömästi raivota ja puhista kun asiasta edes mainitsee. Missä on avoin ajattelu? Missä think outside the box mentaliteetti?! Eikö ole varsin hämmästyttävää että se yksi asia minkä ihmiskunta on onnitunut ratkaisemaan ja missä on saavutettu kehityksen huippu on rahajärjestelmämme? Tämän parempaan emme enää kykene, sanovat talouden ”asiantuntijat”. Lamoja pukkaa, ihmiset ja valtiot velkaantuvat, eriarvoisuus lisääntyy ja tämä on paras mihin taloustieteilijät pystyvät. Nykyisessä kriisissä, sen sijaan että yritettäisiin nähdä koko kuva, maalataan totemille uusi naama. En ole erityisen vaikuttunut.

Ilolla luin Ville Iivarisen kommentin, koska se oli selkeä eikä sisältänyt vihakirjoittelua mitä ei voi sanoa monista muista kommenteista. Se että uudet ajatukset eivät heti saa positiivista vastakaikua ei ole mikään syy nähdä kaikkia kriittisesti suhtautuvia vallanpitäjien käsikassaroina.

Tämä on juuri sitä salaliittoteoreetikoille tyypillistä ajattelua, joka kumpuaa turhautumisesta ja epäluulosta ulkomaailmaa kohtaan.

Kaikkien osapuolten tulisi ymmärtää, että taloudesta keskusteltaessa aihetta voi käsitellä hyvin monesta näkökulmasta käsin. Meidän ei tule ajatella, että Kustaa Hulkon ja hänen suosittelemansa Juha Tarkan kirja Raha ja rahapolitiikkan näkökulma olisivat jotenkin irrelevantteja. Samaahan toivomme Hulkolta eli talouden tarkastelemista makrotalouden näkökulmasta ja nimenomaan siitä näkökulmasta miltä järjestelmä näyttää rahan luonnin näkökulmasta.

Rahan luomisen näkökulma on varsin abstrakti, koska missään vaiheessa ei ole ollut tilannetta etteikö rahaa (ja oamisuutta mitä raha omalla tavallaan pyrkii kuvaamaan) olisi ollut olemassa. Silti se on systeemianalyysin kannalta järkevä ja merkittävä tarkastelutapa.

Toistan Hulkolle vielä kerran tämän tarkastelutavan luoman näkemyksen.
1) Rahaa luodaan lainalla (keskuspankki lainaa pankeille, pankit lainaavat yksityisille ja yhteisöille).
2) Kaikesta lainasta (tai no sanotaan suurimmasta osasta) peritään korkoa.
3) Jos kaikki laina korkoineen halutaan maksaa takaisin, liikkeelle laskettu raha ei riitä (ellei rahanväärentäjät tai systeemin ulkopuoliset legitiimit tahot laske liikkeelle riittävästi rahaa)
4) Sen vuoksi lainaa pitää kokoajan ottaa lisää ja tämä johtaa kasvun (lue rahan kasvun) vaatimukseen.
5) Mikäli reaalitalous ei kasva samassa tahdissa syntyy inflaatio
6) Tämä mekanismi pönkittää myös kilpailumentaliteettia markkinoilla toimijoiden epätoivoisesti kilpaillessa niukasta resurssista eli rahasta.
7) Se, että kaikki raha on korollista lainaa luo sen keskimääräisen tilanteen, että suurin osa markkinoiden toimijoista on velkakierteessä sen sijaan että he toimisivat oman pääoman turvin. Tämä seikka on totta ainakin kaikille asuntovelallisille sekä valtioille. En tiedä mikä keskimääräisen yrityksen tilanne on.

Hulkon perustelu koron oikeutukselle on ymmärrettävä ja perusteltu.
Mutta tulee myös huomioida, että raha ei ole samanlainen hyödyke kuin esim. rakennus tai maapalsta. Toisaalta nykypäivän taloudessa suurin osa omaisuudesta on spekulatiivista kuten IP-oikeudet, patentit jne.

Mielestäni talousdemokratia ry:n positiivinen panos talouskeskusteluun voisi olla se, että taloudesta järjestelmänä kyettäisiin pystyä puhumaan filosofisemmin ja sitä kautta vähemmän dogmaattisesti.

Lisäksi kiinnostava asia, jonka Uusipaavalniemi on tuonut esiin on se, kuinka vähän tarkkoja tietoja valtiontaloudesta on julkisesti saatavilla. Tässä hän on arvostellut mm. finanssivalvontaa. Jotta aiheesta voitaisiin käydä rationaalista ja informoitua keskustelua rahan liikkeistä pitäisi olla kaikkien saatavilla perustiedot.