Säätiölaitos kaipaa läpinäkyvyyttä - lähemmäksi osakeyhtiölakia

osakeyhtiölaki
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Säätiölaitos
Kuvitus Janne Tervamäki.

Sana säätiö pitää nykyään lausua salaperäisesti kuiskaten ja sivuille pälyillen. Ei mikään ihme, vai mitä pitäisi sanoa valvontaviranomaisen eli Patentti- ja rekisterihallituksen nettisivujen määritelmistä: Säätiö on määrättyyn tarkoitukseen luovutettu varallisuusmassa. Säätiöllä ei ole omistajia, osakkaita tai jäseniä. Hallitus yksin vastaa kaikesta.

Suomen vajaasta 3 000 säätiöstä noin 90 prosenttia toimii ainakin sen verran, että ne jättävät lakisääteisen vuosiselvityksen valvontaviranomaiselle.

Joukko on kirjavaa – Aalto-yliopistosta yksityisen hautapaikan ylläpitoon. Tiettävästi rekisterissä roikkuu edelleen myös oikeustieteiden ylioppilaiden ikivanha vitsin aihe, 1930-luvulla perustettu Kansan Näyttämön Säätiö, jonka hallituksessa istuu tunnettu juristi ja pankinjohtaja Risto Ryti.

Valtaosaa säätiöistä pidetään verotuksessa yleishyödyllisinä yhteisöinä, eli ne ovat verosta vapaita tai hyvin rajoitetusti verovelvollisia.

Säätiölaitos on edelleen tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa, joskin sen tehtävät ovat muuttuneet sitten säätiölain säätämisen 1930-luvulla. Tänään monet apurahasäätiöt ovat tärkeitä kotimaisia omistajia esimerkiksi sellaisissa pörssiyhtiöissä kuin Nokia ja Stockmann. Samalla ne tukevat huomattavilla summilla suomalaista tiedettä, kulttuuria ja opetusta. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan noin 130 jäsenen listaa sopii ihailla neuvottelukunnan nettisivuilta.

Lähemmäksi osakeyhtiölakia

Tästä joukosta löytyy myös melkoinen määrä kelmejä ja säätiöiden maineen pilaajia: Vaalitukea vastoin säätiön sääntöjä, kyseenalaisia lähipiirille annettuja rakennusurakoita, hallintokuluja, jotka vuosi toisensa jälkeen ylittävät tuotot, mutta pitävät säätiön toimihenkilöt tyytyväisinä ja niin edelleen.

Ilman tahallista kelmiyttäkin yhteiskunnalliset muutokset ovat seitsemänkymmenen vuoden aikana olleet sen verran suuria, että muutettuinakin vanhentuneiden pykälien soveltaminen aiheuttaa ongelmia.

Mitä tehdä jos apurahasäätiö ei jaakaan apurahoja? Miten nykyisin varsinkin terveydenhuoltoalalla suositut palveluita tuottavat laitossäätiöt soveltuvat markkinatalouteen ja EU:n kilpailuneutraliteettiperiaatteisiin? Ne esimerkiksi kilpailevat samalla alalla toimivien kaupallisten toimijoiden kanssa, kun kunnat ulkoistavat terveyspalveluitaan.

Ei tarvitse keksiä uutta polkupyörää, mutta tuntuisi luonnolliselta, että säätiölakia muutettaisiin lähemmäksi osakeyhtiölakia.

Lisätään säätiölaitoksen läpinäkyvyyttä vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Määrätään tilitarkastajille selvät normit, joiden perusteella heidän olisi helpompi puuttua heidät nimittävän hallituksen toimintaan. Tarkennetaan hyvää säätiötapaa koskevia sääntöjä ja laajennetaan ne koskemaan kaikkia toimijoita.

Samalla voi tietysti pohtia myös verotusta ja tarkentaa sekä yhdenmukaistaa yleishyödyllisyyskäsitettä. Se olisikin sitten suurempi juttu. Yleishyödyllisiä ovat nimittäin nykyisen lain nojalla esimerkiksi monet yhdistykset, maatalouskeskukset, työväenyhdistykset, työmarkkinajärjestöt ja poliittiset puolueet.

Teksti Eira Palin-Lehtinen
Kirjoittaja on varatuomari.