Professori Finn Tarp: Kehitysapua pitää antaa myös talouskriisissä

Kustaa Hulkko
Talous 20.9.2009 10:01

Rikas maa ei saa käyttää talouskriisiä tekosyynä, jonka avulla se lipsuu sitoumuksistaan kehitysmaille. Näin sanoo Wider-instituutin uusi johtaja Finn Tarp.

poika Kenialaispoika haki ennen koulupäivän alkua elokuussa joesta itselleen juomavettä. Itä-Afrikkaa koetteleva kuivuus uhkaa jättää arviolta 10 miljoonaa ihmistä ruoka-avun varaan. Kuva Tony Karumba / AFP / Lehtikuva

Tanskalainen professori Finn Tarp, 58, yllättää kysymyksellään: ”Muistatko folklaulaja Donovanin 60-luvun laulun Children Of The World?

”Siinä oli kohta: Some of us believe in analyzing, some of us believe in humanising.”

”Minä uskon kumpaankin.” Hän uskoo siis analyysin lisäksi siihen, että on mahdollista tehdä maailmasta inhimillisempi paikka. Erityisen kiinnostunut hän on edistämään tasa-arvoa köyhien ja rikkaiden maiden välillä.
Tarp on Wider-instituutin uusi johtaja. Wider taas on Helsinkiin 1984 perustettu YK:n yliopiston laitos, joka on erikoistunut kehitystaloustieteeseen, siis tutkimaan köyhien maiden taloutta.

Ensin Tarp suoritti tavallisen ekonomistin tutkinnon. Loppujen lopuksi hänestä tuli kuitenkin Kööpenhaminan yliopiston kehitystaloustieteen professori.

Se ei ollut sattumaa, sillä Tarp oli kiinnostunut YK:sta ja kehitysmaista jo koululaisena. Nyt hänellä on takanaan 12 vuoden työ YK-tehtävissä Afrikassa ja Aasiassa.

Yksi Tarpin avainkokemuksista oli parinkymmenen vuoden takainen työperiodi Mosambikissa. Silloin hän organisoi kehitysapua ihmisille, jotka kärsivät sodasta, kuivuudesta ja tulvista.

Tämä kenttäkokemus antaa hänen sanoilleen aivan erityistä painoa, kun hän puolustaa kehitysapua niitä vastaan, jotka pitävät sitä lähinnä toimintana, joka passivoi ja korruptoi vastaanottajiaan.

”Olen kiinnostunut taloustieteestä välineenä, jonka avulla voi ymmärtää kehityskysymyksiä. Yritän pitää sydämen lämpimänä ja pään kylmänä.”

Lama pitää torjua

Tarpin mukaan maailman talouspoliitikkojen tehtävä on selvä. Heidän pitää varmistaa, ettei maailma joudu pitkäksi aikaa syvään taantumaan – siis lamaan. Se on tärkeää sekä köyhille että kehittyneille maille.
Toisaalta rikkaat maat eivät saa Tarpin mielestä käyttää talouskriisiä verukkeena, jonka avulla ne lipsuvat kehitysapuvelvoitteistaan.

”Kansainvälinen yhteisö antoi jo 1967 sitoumuksen, jota se ei ole vieläkään toteuttanut.”

Tarp viittaa YK:ssa annettuun lupaukseen, jonka mukaan rikkaat maat nostavat kehitysapunsa bkt-osuuden 0,7 prosenttiin.

Suomi ei ole tätä lupausta täyttänyt, ja viime budjettineuvotteluissa hallitus suuntasi osan varsinaisista kehitysapurahoista turvapaikanhakijoiden vastaanottokuluihin.

Tarp tietää, että Suomessa käytiin tässä yhteydessä kova väittely. Hän ei toistaiseksi halua ottaa kantaa uuden työpaikkansa isäntämaan budjettipolitiikkaan.

”En tunne tarpeeksi hyvin keskustelun yksityiskohtia.”

”Ymmärrän hyvin, että valtiovarainministeriöllä on finanssikriisin takia poikkeuksellisen vaikea tilanne.”

”Voin vain toistaa sen, että kriisi ei oikeuta meitä pettämään lupauksiamme. Kehitysapubudjetit eivät ole suuria. Niitä pitää suojella.”

Ilmastonmuutoksen uhkat

Tarp korostaa, että jatkuvuus on tärkeää tutkimuslaitokselle. ”Laivaa ei voi kääntää noin vain.”
Silti hänellä on mielessään muutamia tutkimusalueita, joihin hän haluaisi Widerin suuntaavan voimavarojaan entistä enemmän.

Yksi niistä on ilmastonmuutos ja sen vaikutukset. Esimerkiksi kuivuudesta on jo nyt konkreettista haittaa afrikkalaisille viljelijöille.

Toisaalta ajankohtaisia ilmastokysymyksiä tutkitaan jo nyt varsin paljon. Siksi Widerin pitäisi Tarpin mielestä katsoa selvästi pidemmälle.

”Kysymys on siitä, millaisia kiireellisiä toimenpiteitä pitää tehdä globaalisti, alueellisesti, kansallisesti ja mitä investointeja on tehtävä nyt, jotta 50 vuoden päässä häämöttävät uhkat voitaisiin torjua tai minimoida.”

Myös globaali maatalous ja ruokakauppa ovat ydinaiheita, joihin Wider keskittyy Tarpin aikana.

Vuosina 2007-2008 ruoan maailmanmarkkinahinnat nousivat rajusti. Tänä vuonna ne ovat taas laskeneet merkittävästi.

Ruokakriisin taustalla oli kokonainen kimppu syitä: kuivuus suurissa viljantuottajamaissa, öljyn, lannoitteiden ja kuljetusten hinnannousut, biopolttoaineiden tulo markkinoille, Kiinan kasvava lihankysyntä, kauppapolitiikka, valtiontuet…

Tarp korostaa hintojen heilahtelua, volatiliteettia, joka kiusaa paitsi kuluttajaa myös viljelijää. Raju hinnannousu tekee viljelystä ensin kannattavan ja yllyttää investointeihin, kunnes hinnanlasku taas vetää maton tuottajan alta.

”On hyvin tärkeä kysymys ymmärtää, miksi hinnat heilahtelevat voimakkaasti, mitä se merkitsee köyhille, ja mitä ilmiölle voi tehdä.

Keskustelu

Eurooppalaiset on jo tovin aikaa kerenneet afrikassa hääriä ja mitään hyvää siitä ei ole seurannut. Josko lopetettaisiin puuttuminen muiden ongelmiin niin hyvässä kuin pahassakin.

Meillä on talouskriisi yli kymmenen vuotta kestäneen noususuhdanteen jälkeen. Ne maat, joihin kehitysapumme suunnataan, ovat olleet 1000 kertaa pahemmassa kriisissä aina. Britannian, Ranskan, Belgian ja monen muun Euroopan maan taloudellinen hyvinvointi perustuu vuosisatoja jatkuneeseen riistoon juuri niistä maista, joihin nyt pitäisi antaa kehitysapua. En ihmettele yhtään miksi terrorismi kohdistuu juuri näihin entisiin siirtomaaisäntämaihin. Itse asiassa näiden maiden ei tarvitsisi antaa mitään omaansa, kunhan vain palauttaisivat korkojen kanssa sen, minkä ovat rosvonneet. – Englannin kruununjalokivet on varastettu! – Kyllä, Rhodesiasta vai Intiasta? Kehitysapu on veronpalautus.