Ottaako eläkejärjestelmän valtaremontti jo ensiaskeleitaan?

Talous 22.2.2010 07:31
TEL-valta Kuvitus Janne Tervamäki

Työmarkkinajärjestöt ovat perinteisesti päättäneet työeläkekuvioissa lähes kaikesta, mutta vuoden päivät eläkeiän nostokeinoja pohtinut niin kutsuttu Rantalan työryhmä ei saanut aikaan edes minkäänlaista lopputulosta.

EK:n johtajan Jukka Ahtelan työelämän parannuskeinoja pohtinut pehmotyöryhmä sai sentään aikaan jonkinlaisen loppukommunikean.

Työeläkejärjestelmän synnyttäminen Suomeen 1960-luvulla oli konsensuksien konsensus. Hunajaämpärille pääsivät myös yksityiset vakuutusyhtiöt, joiden hoteisiin TEL-vakuutusten hoito uskottiin.

Kolmikanta, konsensus ja keskitetyt työmarkkinaratkaisut. Siinä suomalaisen yhteiskunnan kolme kovaa koota.

Mutta historiallinen kovuus ei ole tae tulevasta.

Tupo onkin jo haudattu. Muistosanojen mukaan se oli jäänyt jo ajan jalkoihin. Mutta jostain syystä TEL-järjestelmän päätöksenteossa näistä konsensuksen ajan käytännöistä halutaan pitää kiinni. Eikö tämä ole epäjohdonmukaista, vaikka kuinka vedottaisiin maksajien rooliin?

Korporatiivinen Suomi

Ainakin Ruotsiin verrattuna järjestelmämme on kovin erilainen. Konjunkturinstitutin tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen kuvasi Kauppalehdessä eroa osuvasti toteamalla, että ”Ruotsi on parlamentaarinen ja Suomi korporatiivinen valtio. Suomessa päättävät etupiirit, Ruotsissa eduskunta”.

Ruotsissa työmarkkinajärjestöillä ei ole juuri minkäänlaista roolia lainsäädännön rakentamisessa. Pesäero tehtiin jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten.

Ruotsin järjestelmä poikkeaa Suomen vastaavasta muun muassa siinä, että valtaosalla on täydentävä työsopimuseläke, josta sovitaan kullakin alalla erikseen. Vastuuta sysätään myös työntekijälle, sillä hän saa itse päättää, miten rahat sijoitetaan.

Rohkenisiko olettaa, että eläkejärjestelmän valtaremontti ottaisi meilläkin ensiaskeleitaan. Ensimmäinen yritys parlamentaarisen päätöksenteon vahvistamiseksi tosin meni pahasti itseensä, kun työmarkkinajärjestöjen älämölö upotti pääministeri Matti Vanhasen mukamas Rukan laduilla keksimän ajatuksen eläkeiän nostamisesta. Tuolloin Vanhanen oppi kantapään kautta, että vanha valtarakenne oli vielä voimissaan.

Mutta nyt se sai pahan iskun, kun työmarkkinaosapuolet eivät ensi kertaa päässeetkään sopuun työeläkejärjestelmän kehittämisestä. Oliko tämä muutoksen ensimmäinen oikea etiäinen?

Toisena etiäisenä voisi pitää Vakuutusosaston uuden ylijohtajan Helsingin Sanomien haastattelussa antamia lausuntoja. Tarmo Pukkilan seuraajaksi nimitetty Outi Antila sanoi nimittäin aikovansa toimia niin, että enää ei eläkeasioista näissä perinteissä ryhmissä päätetä.

”Ne (ryhmät) sopivat siitä, mitä mieltä ovat keskenään. Päätökset tehdään ministeriössä, joka ottaa vastuun ja vie asiat hallitukselle ja eduskunnalle”, totesi Antila HS:ssa.

Valta aiotaan siis palauttaa ministeriöön, eikä antaa sitä enää äijäporukoille. Saas nähdä, kuinka äijien käy. Helppoa ei tosin tule olemaan Antilallakaan.

Teksti Markku Hurmeranta