Mistä paikka kaikille tohtoreille – ”Arvokasta työtä yliopistojen ulkopuolellakin”

Hannele Jäämeri
Talous 17.11.2009 14:31

Suomen Akatemia jakaa tutkimusrahoja perustutkimukseen. Niistä kilpailee kasvava joukko tutkijoita.

Tohtorikoulutus Kuva Martti Kainulainen / Lehtikuva.

Suomen kasvanut tohtorituotanto antaa aihetta pohtia, mikä on tohtorin tulevaisuus. Yliopistoja palkitaan tohtorimäärän mukaan ja nykyisin meillä saadaankin 1 600 uutta tohtoria vuosittain. Entä sen jälkeen? Apurahahanat menevät tiukalle, tutkijanvirkoja on vähän ja professorin paikkaa voi havitella vain kymmenisen prosenttia.

Suomen Akatemia rahoittaa perustutkimusta 300 miljoonalla eurolla vuosittain. Siellä näkyy selvästi hakijoiden määrän kasvu, kertoo Pirjo Hiidenmaa, joka on akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön johtaja. Pelkästään tällä tieteen sektorilla valmistuu vuosittain 350-400 uutta tohtoria. Kymmenessä vuodessa kertymä on 3500-4000 tohtoria.

Hiidenmaa ei kuitenkaan näe tilannetta synkkänä. Humanisteilla on mahdollisuus sijoittua monelle alalle. Suurempia vaikeuksia saattaa olla esimerkiksi biotieteissä väitelleillä työttömillä tohtoreilla.

”Humanistina pidän arvokkaana kaikenlaista tiedon lisäämistä, Hiidenmaa sanoo.

Vaikka tohtorikoulutus on nimenomaan tutkijakoulutus, hän näkee, että sen kaltaisella osaamisella on muutakin käyttöä yhteiskunnassa muuallakin kuin suoraan tutkimuksessa.

”Esimerkiksi hallinto- ja virkamiestehtävissä ja tiedeviestinnässä on hyötyä siitä, että osaa lukea ja arvottaa väitöskirjatasoista tietoa”, Hiidenmaa sanoo.

”Ammattikorkeakouluissa tarvitaan opettajia ja voisi olla hyvä, että muuallakin koululaitoksessa olisi jokunen tohtoritasoinen opettaja, joka voisi osaltaan kehittää alaa.”

Suomessa tutkijan työ on useimmiten pätkätyötä. Akatemian rahoituskin on aina määräaikaista.

”Osa tohtoreista on suorastaan silpputyöläisiä, mutta jotkut pystyvät kehittämään siitä itselleen aika jännittäviä toimenkuvia.”

Osa tohtoreista kärkkyy pitkäänkin yliopistovirkoja ja pääsyä tutkimustyöhön. Mutta Hiidenmaa korostaa, että arvokasta työtä on muuallakin. ”Ehkä asenteet voisivat tässä olla vähän ennakkoluulottomampia.”

Työnantajien ei kannata aina ajatella, että tohtori on ylikoulutettu. Eikä tohtorin itse, että on luuseri, jos tekee muuta kuin vapaata tutkimusta.

Keskustelu

Nämä ”voisi olla hyvä” tietoa omaavat tuhannet tohtorit maksavat yhteiskunnalle kuitenkin huomattavan paljon, joten voisiko olla parempi, että puututaan varsinaiseen ongelmaan? -> ”Yliopistoja palkitaan tohtorimäärän mukaan”

Onpa aivan aiheellinen kysymys tuossa otsikossa. Valitettavasti jutussa haastatellun Pirjo Hiidenmaan vastaus sortuu kuitenkin melko lailla liturgian puolelle. Tosiasiat ja toiveajattelu menevät suloisesti sekaisin, kuten erilaisten viranomaisten kommenteissa kiusallisen usein tuppaa tapahtumaan.

Onko Hiidenmaalta jäänyt huomaamatta sellainen asia, että nimenomaan akateeminen työttömyys on viime vuosien aikana ollut kaikkein voimakkaimmin kasvava työttömyyden laji? Ja mikäli vielä huomioidaan koulutustaan vastaamattomissa työtehtävissä työskentelevien osuus, alkaa tilanne näyttää entistäkin lohduttomammalta.

Viitaten vastajulkaistuun Suomen tieteen tila ja taso-raporttiin
(kts. http://www.aka.fi/fi/A/Tiedeyhteiskunnassa/Tutkimuksen_arviointi/Suomen-tieteen-tila-ja-taso/).

Raportin johtopäätöksissä esitetään mm. seuraavia parannuksia:

– Väittelyikää on alennettava merkittävästi.

– Kannusteita ja rahoituskriteereitä tulee kehittää
siten, että suomalaisten tutkijaryhmien rakentees-
sa painopistettä siirretään jatko-opiskelijoista
senioritutkijoihin.

Erityisesti jälkimmäistä pidän tärkeänä. Valitettavasti vain korkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla on tuskin intressiä parannusten tekemiseen – professorit hyötyvät halvasta ja (olosuhteiden pakosta) kuuliaisesta työvoimasta ja toisaalta yliopistojen tulosrahoitus suosii tohtoreiden syytämistä eikä kokeneemman henkilökunnan palkkaamista. Eikä Suomen Akatemialtakaan näytä löytyvän poliittista tahtoa olkapäiden kohottelua enempää.

Viitaten vielä ensimmäiseen ehdotukseen voi vaan kysyä, että mikä kiire olisi jatko-opiskelijoilla väitellä nykysysteemissä, kun tämän jälkeen edessä on usein työpaikan vaihto ja huonot perspektiivit kotimaassa? Parempi vaan nostaa sitä niukan toimeentulon takaavaa apurahaa… Lisäksi yllä mainittu senioritutkijoiden puute johtaa usein puutteelliseen ohjaukseen mikä osaltaan vaikuttaa väitöksen venymiseen.

kun yliopistot saavat noinkin paljon ylimääräistä rahaa, on ihan selvää, että tohtoreita tuotetaan ja paljon.

Rahastahan täällä on kysymys lähes kaikessa.

kuitenkin herää kysymys, onko liukuhihnalla tuotettujen tohtoreiden väitöskirjojen taso tarpeeksi korkea
verrattuna aikoihin jolloin raha ei sanellut kaikkea.
tohtorin lakin arvo on joka tapauksessa kärsimässä inflaatiota määrän ja laadun riidellessä keskenään.

*** Osa tohtoreista kärkkyy pitkäänkin yliopistovirkoja ja pääsyä tutkimustyöhön. Mutta Hiidenmaa korostaa, että arvokasta työtä on muuallakin. ”Ehkä asenteet voisivat tässä olla vähän ennakkoluulottomampia.”

Työnantajien ei kannata aina ajatella, että tohtori on ylikoulutettu. Eikä tohtorin itse, että on luuseri, jos tekee muuta kuin vapaata tutkimusta. ***

Niinpä niin. Minusta asennevamma löytyy elinkeinoelämästä. Se ei työllistä tohtoreita kun heitä luullaan ylikoulutetuiksi. Master -tason tutkintoon verrattuna heillä on kuitenkin parempi kyky käsitellä ja mieltää laajoja kokonaisuuksia, tehdä niistä syvällistä analyysia ja tuloksellista synteesiä. Lisäksi voi olla kyse suomalaisen pomon heikosta itsetunnosta; asema ei kestä sitä että organisatioon tulee alapuolelle koulutetumpi asiantuntija. Niin ja siinähän piileee myös riski jos pomon pomo huomaa uuden tulokkaan kyvyt ja sitten nouseekin tohtori pomonsa yläpuolelle.

Ongelma ei olekaan työelämässä. Työelämään on vain mukauduttava ja tultava sellaiseksi, että saa töitä, eikä niinkään, että elinkeinoelämän pitäisi muuttua suotuisammaksi tohtoreille. On nurinkurista ajatella, että kaikkien muiden pitäisi muuttua juuri jollekin tietylle ryhmälle suotuisammaksi. Eihän se noin mene, eikä ole ikinä mennytkään.

Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Ajansaatossa on työelämäkin muuttunut, kuten myös koulutus kokenut jossainmäärin inflaatiota. Enää ei koulutus takaa vakaata työpaikkaa, koska nykyään vallitsee rahanvalta ja ahneus. Vain tuottavasta työstä maksetaan ja jos välillä tuotto laskee, niin porukkaa pistetään kilometritehtaalle.

Näin pieni maa kuin Suomikin on, tuskin tarvitsee näin monta korkeakoulua ja varsinkaan näin paljon tohtoreita. Valitettavasti meillä on koulutuspolitiikka vääristynyt ja painottunut liikaa korkeakoulutasolle, kun pitäisi oikeasti satsata laadukkaaseen ammattikoulutukseen. Harjoitetun politiikan tuloksena meillä on viimelamaakin vaikeampi korkeakoulutettujen työttömyys.