Miksi Pääsiäissaaren kulttuuri sammui? Tässä oikeat syyt

Talous 8.10.2010 17:02
Kuva AP LehtikuvaPääsiäissaaren eli ”Suuren saaren” patsaat, moait. Pääsiäissaari sijaitsee eteläisellä Tyynellä valtamerellä, saari kuuluu Chilelle. Kuva AP Lehtikuva

Juha Jaakkola kirjoitti innostuneena Jared Diamondin kirjasta Romahdusja muun muassa toisti kirjassa esitettyjä käsityksiä Pääsiäissaaren eli Rapa Nui’n historiasta siitä huolimatta, että Diamondin näkemykset ovat osoittautuneet virheellisiksi.

Jaakkola (ei Diamond) viittaa kivikauteen eli aikaan tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Kivikaudella Pääsiäissaarella ei tapahtunut mitään, koska nykytiedon mukaan polynesialaiset asuttivat saaren noin 1100-1200 luvuilla eli samoihin aikoihin, kun ruotsalaiset tekivät ristiretkiä Suomeen.

Saarella ei myöskään koskaan asunut ”kymmeniä tuhansia ihmisiä” vaan väestön koko pysyi noin 3000-4000 asukkaana 1300-luvulta 1700-luvun alkuun. Nykykäsityksen mukaan palmujen häviämisen keskeisenä syynä olivat saaren asuttamisen mukana tulleet nopeasti lisääntyneet rotat, jotka syömällä palmujen juurakoita ja siemeniä estivät puuston uusiutumisen – palmunrunkojen käyttäminen moai-patsaiden kuljettamiseen ei puustoa tuhonnut.

Kun ensimmäiset eurooppalaiset (hollantilaiset) tulivat saarelle 1722, väestön määrä oli sama kuin se oli ollut noin 400 vuoden ajan. Eurooppalaiskosketusten jälkeen sen sijaan seuraavan 150 vuoden aikana yhteiskunta tuhoutui ja saaren väkiluku pieneni noin 100 ihmiseen. Eurooppalaiset tappoivat saaren asukkaita, ja he myös toivat mukanaan tauteja, joihin moni eristyksissä eläneistä asukkaista vastustuskyvyn puuttumisen seurauksena menehtyi.

Pian 1800-luvun puolivälin jälkeen jotakuinkin puolet saaren väestöstä (noin 1500 työkykyistä) otettiin orjiksi ja kuljetettiin Perun guano-kaivoksille. Kansainvälisten vastalauseiden jälkeen orjat päätettiin palauttaa mutta valtaosa heistä oli kuollut kovaan työhön ja sairauksiin ja paluumatkalla isorokko tappoi useita ja lopuksi vain kourallinen pääsi elävänä takaisin Pääsiäissaarelle.

Edellisten tapahtumien kanssa samoihin aikoihin saarelle saapuivat katoliset lähetyssaarnaajat. He tuhosivat saaren alkuperäisväestön kehittämän ns. rongo-rongo-kirjoituksen hävittämällä tekstit, jotka oli kaiverrettu puisille levyille. Näitä kirjoitettuja puulevyjä on nykyään jäljellä vain 26 kappaletta, eikä niitä ole kyetty tulkitsemaan.

1800-luvun lopulla Pääsiäissaaresta (noin 160 km2) tehtiin eurooppalaisella ohjauksella valtava lammasfarmi (parhaimmillaan/pahimmillaan yli 70 000 lammasta). Vuonna 1888 Rapa Nuista tuli osa Chileä.

Pääsiäissaaren arvoituksellisuus lienee yhteydessä siihen, että suullinen perimätieto ja kirjoituksen ymmärtäminen yhtaikaisesti katosivat perulaisten ja lähetyssaarnaajien toimien myötä.

On kummallista, että jostain syystä Pääsiäissaari toistuvasti otetaan esille kielteisenä esimerkkinä siitä, miten yhteisö tuhoaa itsensä – vaikka tällaiseen ei ole mitään aihetta.

Jukka Aaltonen, Ilpo Lahti, Jorma Piha

Kirjoittajat kuuluvat turkulaiseen Rapa Nui -ryhmään.

Muualla netissä

Hunt T. Rethinking the fall of Easter Island. American Scientist
Hunt T. Rethinking Easter Island’s ecological catastrophe. Journal of Archaeological Science

Kirjallisuutta

Haun B. Inventing Easter Island. University of Toronto Press 2008