Työmarkkinahäirikön lähtö

Metsäteollisuuden irtiottoja työmarkkinoilla on nähty vuosikymmenten ajan. Nyt työnantajat viimeistelevät irtautumista laajoista työehtosopimuksista.

talous 22.10.2020 11:59
Heikki Vento
Valtiovarainministeri Iiro Viinanen (vas.), pääministeri Esko Aho ja Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg kertoivat devalvaatiosta 14. marraskuuta 1991.
Valtiovarainministeri Iiro Viinanen (vas.), pääministeri Esko Aho ja Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg kertoivat devalvaatiosta 14. marraskuuta 1991. © JUHA KÄRKKÄINEN/Lehtikuva

Metsäteollisuus ottaa torstaina 22. lokakuuta seuraavan askeleen kohti työehtosopimustoiminnan lopettamista, kun liiton hallitus tekee syyskokoukselle esityksen sääntömuutoksesta. Tes-toiminnan kieltävät säännöt vahvistetaan 25. marraskuuta.

Päätös on alan viimeisin riuhtaisu, jolla otetaan etäisyyttä keskitettyihin ja liittokohtaisiin sopimuksiin sekä muihin työmarkkinajärjestöihin.

Irtioton tekee nyt teollisuus, mutta jo 1980-luvulta sekä työnantajat että paperityöntekijät ovat ajoittain pelanneet omilla ratkaisuillaan peliä, josta lasku on lähetetty valtiolle ja muille palkansaajille.

Alan vaikeudet kärjistyivät 1990-luvun alussa, jolloin metsäteollisuus kärsi ylikapasiteetista. Vienti ja palkkakehitys olivat vaarassa.

Ongelmiin oli patenttiratkaisu, joka kelpasi sekä teollisuudelle että ammattiyhdistysliikkeelle: devalvaatio eli markan ulkoisen arvon alennus. Se vahvisti kansainvälistä kilpailukykyä, ja osa vientitulojen lisäyksestä voitiin käyttää pääomavaltaisen alan palkankorotuksiin.

Palkansaajien ja Metsäteollisuuden pyrkimykset kohtasivat vuonna 1991, kun ne painostivat hallitusta ja Suomen Pankkia devalvaatioon. Elinkeinoelämän näkyvin toimija oli Yhdyspankin leiriin kuuluneen metsäteollisuuden vaikuttaja vuorineuvos Casimir Ehrnrooth.

Toisella puolella kansallispankkilaiset yritykset ja Teollisuuden keskusliitto kannattivat pääministeri Esko Ahon (kesk) hallituksen vakaan markan politiikkaa. Ehrnrooth erosi vastalauseena TKL:n hallituksen puheenjohtajan tehtävästä.

Ay-liike oli ratkaisevassa roolissa kaatamassa pankinjohtaja Kalevi Sorsan (sd) hahmottelemaa yhteiskuntasopimusta, joka olisi alentanut nimellispalkkoja.

Paperiliiton puheenjohtaja Antero Mäki (sd) ja Metalliliiton puheenjohtaja Per-Erik Lundh (sd) ilmoittivat Aholle, että liitot eivät hyväksy sopimusta. Aho on muistellut miesten todenneen pääministerille, että ”meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei laskemaan niitä”.

Marraskuussa 1991 hallitus ja Suomen Pankki luovuttivat. Devalvaatioprosentiksi tuli 14.

Metsäteollisuuden kilpailukyky vahvistui, ja duunari pelastui palkanalennuksilta. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan paperiteollisuuden devalvaatiovoitto oli kaikkiaan 4,6 miljardia markkaa.

2010-luvulla eriseuraisuus tuli esiin, kun Metsäteollisuus vuonna 2016 erosi Elinkeinoelämän keskusliitosta. Paperiliitto puolestaan jättäytyi vuonna 2017 perustetun Teollisuusliiton ulkopuolelle.

Aina Metsäteollisuus ja Paperiliitto eivät ole mahtuneet samaan veneeseen. Vuonna 2005 työnantaja määräsi työsulun, joka kesti kolme viikkoa. Vuoden 2020 alussa kumpikin osapuoli käytti järeintä asettaan, lakkoa ja työsulkua.

 

Metsäteollisuuden toimitusjohtajan Timo Jaatisen mielestä liitto ei ole työmarkkinoiden änkyrä, vaikka alan teollisuus ja ay-liike ovat toimineet muita vastaan.

”Änkyrä on väärä nimitys. Meillä on kalliit ja joustamattomat sopimukset, jotka eivät sovi euro-Suomeen. Markka-aikana saattoi olla yhteisymmärrystä, kun devalvaatio oli mahdollista”, Jaatinen sanoo.

Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala (sd) myöntää, että 1990-luvulla metsäteollisuus toimi yleistä etua vastaan.

”Mäki ja Lundh ajoivat devalvaatiota, mutta siihen tarvittiin vuorineuvosten apua. Se ei ehkä ollut kansakunnan etu”, Vanhala sanoo.

Liittojen toimitsijat saattavat siirtyä yritysten neuvottelupöytiin.

Marraskuussa 2020 viimeisteltävä Metsäteollisuuden irtautumispäätös ei tarkoita sitä, että alalla siirryttäisiin heti yrityskohtaisiin sopimuksiin. Työehtosopimukset ovat voimassa vielä 15–27 kuukautta. Paikallisista neuvotteluista tulee arkipäivää aikaisintaan vuonna 2022.

Työnantajien linjaus on merkittävä, mutta se koskee vain suhteellisen pientä osaa yrityksiä ja palkansaajia. Metsäteollisuudella on 77 jäsenyritystä. Koko alan työehtosopimusten piirissä on 51 000 työntekijää.

Palkansaajat ovat arvostelleet ratkaisua vääräksi ja kiireessä tehdyksi. Osa yrityksistä on pieniä, eikä niillä ole vaadittavia voimavaroja tai halua neuvotella palkoista.

Yrityksillä on useita vaihtoehtoja järjestää edunvalvontansa. Suuret metsäjätit pystyvät hoitamaan palkkaneuvottelunsa itse.

Pienemmät yritykset joutuvat pestaamaan uusia asiantuntijoita. Toinen vaihtoehto on hankkia tarvittavat palvelut yrityksen ulkopuolelta.

Teollisuus ei ole vielä päättänyt työmarkkinaosastonsa kohtalosta.

”Annamme varmaan neuvontaa ja tarjoamme joitakin palveluita. Millaisia, se jää arvioitavaksi”, Jaatinen sanoo.

Paikallinen sopiminen voi tarkoittaa sitä, että Paperiliiton, Teollisuusliiton, Ammattiliitto Pron ja Sähköliiton toimitsija-armeijat pakkaavat laukkunsa ja edustavat jäseniään yrityskohtaisissa neuvotteluissa.

Paperiliitto on tehnyt sopimukset paperiteollisuudessa ja Teollisuusliitto mekaanisessa metsäteollisuudessa. Pro neuvottelee toimihenkilöiden palkoista ja Sähköliitto sähköasentajien työehdoista.

Muutokseen sopeutuminen on helpointa Paperiliitolle. Vastapuolella on vähän yrityksiä, kolme suurta metsäkonsernia ja parikymmentä pienempää yhtiötä. Lisäksi sopimusalan järjestäytymisaste on korkea.

Teollisuusliitolle muutos on hankalampi. Mekaanisessa metsäteollisuudessa on yli sata yritystä.

Pron ongelmana on toimihenkilöiden suhteellisen alhainen järjestäytymisaste.

Sisältö