Matti Virén: ”Ennusteisiin ei pidä luottaa sokeasti”

Karri Kokko
Talous 5.10.2007 08:12

Turun yliopiston professori Matti Virén muistuttaa suhdanne-ennusteiden epäluotettavuudesta käännepisteiden ennustamisessa. Virén oli yksi harvoista ekonomisteista, joka viritteli keskustelua talouden riskeistä jo 1990-luvun suurta lamaa edeltäneen nousukauden aikana.

Teksti Kustaa Hulkko
SK netti 5. 10. 2007

Virénin mukaan Suomessa on keskusteltu hyvin vähän siitä, että suomalaiset ekonomistit epäonnistuivat laman ennakoinnissa. ”Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että laman mahdollisuutta yksikään suhdanne-ennustaja ei pitänyt esillä.”

Ylioptimistinen viritys jatkui laman pitkittyessä. Esimerkiksi valtiovarainministeriö ei yhtenäkään lamavuotena ennustanut laman jatkuvan seuraavana vuonna.

”Se on hiukan pelottavaa tavallisen ihmisen kannalta. Voiko hän luottaa siihen, että ennen suuria lamoja on tietoa siitä, mihin mennään. Minusta tuntuu, että ei voi.”

”Tavallisen ihmisen ei siis pidä luottaa ennusteisiin sokeasti, vaikka kaikki 10 tai 15 ennustajaa kertoisivat saman luvun, kuten ne suurin piirtein tekevätkin.”

Rahoitusmarkkinoiden myllerryksistä huolimatta suurten taloudellisten shokkien mahdollisuudesta on lähes vaiettu budjetin eduskuntakäsittelyssä. Virén pitää keskustelun vähäisyyttä osin ymmärrettävänä.

Viranomaisten rooliin kuuluu rauhoitella tähän tyyliin: ’Meillä tällainen kriisi ei voi toteutua.’

”Olisi yllättävää, jos joku virallinen ennustaja sanoisi, että Suomi voi mennä ensi vuonna konkurssiin. Siksi viranomaisten vakuutteluja ei pidä aina ottaa kirjaimellisesti.”

Riskiskenaariot liian varovaisia

Suhdanne-ekonomistit taas ovat ennustaneet varsin kovaa kasvua ensi vuodelle huolimatta siitä, että he ovat varoittaneet myös maailmantalouden riskeistä.

”Riskiskenaariot ovat kuitenkin hyvin marginaalisia: niissä lasketaan, että desimaali häviää sieltä ja toinen täältä.”

Viréniä arveluttaa se, että näissä arvioissa ei yleensä oteta huomioon lumipalloefektin mahdollisuutta.

”Nyt olisi järkevää arvioida tilanne vähän raadollisemmin. Pitäisi laatia laskelmia sen varalle, että tulee iso shokki, joka heiluttaa esimerkiksi valuuttakursseja 20 – 30 prosenttia.”

Hän ei halua spekuloida, mikä tällaisen kehityskulun todennäköisyys voisi olla. ”Mahdollisuus on kuitenkin olemassa.”

”Reaalisen syyn ei tarvitse olla niin valtaisa – lamat ovat pitkälle kiinni odotuksista. Jos jokin suuri pankki kaatuu ja paljastuu, että se on petkuttanut kirjanpidossaan, niin rahoitusmarkkinoiden luottamus menee herkästi…”

Suojeleeko EMU meitä?

Kun Suomi eli vielä markka-aikaa, valuutta ja korot heilahtelivat paljon voimakkaammin kuin nyt, kun olemme EMUssa, Euroopan rahaliitossa. Tästä lähtee usein myös talouspolitiikan virallinen retoriikka: ’Ei syytä huoleen, EMUssa olemme turvassa rahamarkkinahäiriöiltä.’

Virénin mukaan on virhe päätellä, että EMU pelastaa meidät kaikilta ongelmilta ja virheiltä. ”Itse asiassa rahamarkkinahäiriöt voivat euroalueella levitä helpommin kuin vanhassa järjestelmässä.”

Hän on huolestunut viime palkkaratkaisuista. ”Luvut ovat olleet huolestuttavan isoja.” Hän muistuttaa, että Suomen inflaatio lähestyy jo kolmea prosenttia.

”EMUssa on hankala elää, koska valuuttakurssit on lyöty kiinni. Siksi kaikki inflaatioshokit ovat pysyviä kilpailukyvyn menetyksiä.”

Virén ottaa esimerkiksi Italian. Maa on menettänyt inflaation takia kilpailukykynsä ja talouskasvu on ollut olematonta jo vuosikaupalla.

Suomen kilpailukyky taas on ollut loistava viime vuosina. Virén pitää kuitenkin mahdollisena, että Italian tie voi olla meidänkin tiemme.

”Ei tarvita hirveän monta vuotta, kun hintakilpailukyky menetetään. 10 prosentin kustannusero kumuloituu äkkiä.”

”Nousukauden ainainen itsepetos”

”Kaikissa suhdanteissa on omat erityispiirteensä, liikkeelle panevat voimansa”, Virén sanoo. Esimerkiksi 1980-luvun lopun kysyntäboomi johtui suurelta osin säännöstelyn purkamisesta ja talouden rakenteiden muuttumisesta.

Hän arvelee, että näiden ominaispiirteiden vuoksi joka korkeasuhdanteeseen liittyy samantyyppinen itsepetos: nyt on mahdollisuus jatkaa liitoa ilman laman riskiä!

”Annetaan ymmärtää, että juuri tämänkertainen tilanne on täysin erilainen kuin ennen.” Virénin mukaan esimerkiksi IT-kuplan aikana uskoteltiin, että on koittanut ’uuden talouden’ aika, että teknologinen vallankumous kiihdyttää pysyvästi tuottavuuden kasvua, joten pörssikurssit voivat nousta rajattomasti.

Nämä erityispiirteet voivat estää näkemästä nousukauden pysyvää ominaisuutta: että se edistää velkaantumista. Suomen nykyiseenkin noususuhdanteeseen liittyy kotitalouksien velan kasvu. Kotitalouksien velka on jo suurempi kuin niiden käytettävissä olevat vuositulot.

Virén korostaa, että vaikka Suomi ei velkamaana ole korkeimmassa riskiluokassa, hälytysmerkkejä ei voi jättää huomiotta.

Tutkijalle yksittäiset tunnusluvut eivät kuitenkaan riitä. Pelkästään niiden perusteella ei takana olevasta ilmiöstä saa täyttä kuvaa.

”Ongelmat ovat monimutkaisempia. Vaikka monet velkaantuvat innokkaasti, emme ole tilanteessa, jossa olisi syntymässä pankkikriisi asuntoluottojen takia.”

”Luotollinen Visa-kortti voi olla jollekulle suurempi ongelma kuin 50 vuoden asuntolaina.”

Mitä tapahtuu maailmalla?

Ekonomistien enemmistö on yhtä mieltä siitä, että rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on ennen muuta hyvä asia.

Virén muistuttaa, että yhdentyneillä rahoitusmarkkinoilla kriisit välittyvät herkästi yli kansallisten rajojen. Jossakin maassa voi syntyä pankkikriisi jonkin toisen maan asuntoluottojen takia. (Ks. SK:n 34/2007 rahasivun juttua ”Totuus hiipii esiin” ja SK netin juttua ”Kupla joka puhkesi”. )

Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla vallitsee levottomuus, jonka juuret ovat Yhdysvaltain subprime-asuntoluotoissa. Virén kutsuu tilannetta ”kriisin poikaseksi”.

”Asuntojen hinnat ovat Yhdysvalloissa laskeneet vain muutaman prosentin ja työllisyysluvut ovat heikentyneet. Ne ovat kuitenkin olleet vain marginaalisia muutoksia.”

”Silti kansainvälinen rahoitusjärjestelmä on sekaisin. Häiriöt johtuvat siitä, että kukaan ei tiedä, missä riskit ovat.”

Suomalaispankkien taseet on tiettävästi putsattu subprime-arvopapereista. Muualla Euroopassa tilanne ei ole ollenkaan niin yksinkertainen. ”Kenellä velat ovat? Kenelläkään ei ole halua kertoa, ja kukaan ei luota kehenkään.”

Kirjanpitonormien ja luottoluokitusjärjestelmien tehtävänä olisi estää tällaisen tilanteen syntyminen. Ne ovat kuitenkin epäonnistuneet tässä suhteessa. Virénin mukaan osa ongelmaa on siinä, että pankit ja luottoluokittajat näyttävät olevan keskenään liian läheisissä tekemisissä.

”Pelottavaa on myös se, että markkinaosapuolet eivät voi luottaa rahoitusvalvonnan kysyyn ennakoida riskien kehittymistä ja kriisejä.”

Kokonaisuus hämärtyy arvopaperistettujen luottojen jälkimarkkinoiden vuoksi.

”Vanha järjestelmä oli läpinäkyvämpi. Siinä tiedettiin aina, kuinka suuret asunto-, yritys- ja kulutusluottoriskit pankeilla on. Nyt sitä ei tiedetä.”

Mitä on tehtävä?

Virénin mielestä Suomen talouspolitiikasta on vaikea keskustella, kun ei ole selvää, julkilausuttua finanssipolitiikan linjaa, josta voisi olla samaa mieltä tai eri mieltä.

”Suomen finanssipolitiikkaa ei voi sanoa kovin linjakkaaksi – itse asiassa se näyttää sekamelskalta. Yhtä veroa lasketaan ja toista nostetaan sen mukaan, kuka on niskan päällä ja mikä eturyhmä onnistuu lobbauksessaan.”

Virénin mukaan valtiovarainministeriö on omaksunut ajattelun, jonka mukaan valtion pitää varastoida rahaa ihmisten puolesta eläkepommia vastaan. Hänen mielestään näin verotuksen taso pidetään jatkuvasti liian korkeana, koska aina voi ajatella, että tulevaisuudessa on ongelmia.

”Olisin taipuvainen ajattelemaan, että kukin sukupolvi hoitaa omat asiansa.”

Hän tulkitsee, että VM näkee valtiontalouden hoidon suppeasti velka- ja budjettikysymyksenä.

”Se on myös kustannuskysymys: palkka- ja hyödykeverot menevät lähes kokonaan palkkoihin ja hintoihin.”

”Ei siis ole harmitonta, jos verotusta pidetään korkealla.”

Hallitus on selittänyt, että tuloverohelpotuksia täytyy lykätä suhdannesyistä: talous on muutenkin nousukiidossa.

Virén pitää tätä perustelua epäjohdonmukaisena. ”Miksi hallitus sitten laskee perintöveroa?” hän kysyy.

”Tai miksi hallitus rahoittaa kuntasektorin palkkainflaatiota eikä tee mitään julkisten menojen supistamiseksi?”

”Tuntuu siltä, että suhdanneargumentti kaivetaan aina kaapista, ellei ole mitään muuta selitystä.”

”Jostakin syystä ei ajatella valtion verojen ja maksujen kustannusvaikutuksia, vaikka inflaatio on nousemassa jo yli kolmen prosentin. Suuri osa inflaatioshokista tulee kotimaasta ja vielä valtiovallan toimista.”