Matti Vanhasen juhannuspommi: Hyppy lobbariksi liian nopea?

Talous 24.6.2010 14:13

Matti Vanhanen loikkasi pääministeristä lobbariksi hiukan liian nopeasti. Temppu ei näytä pelkästään hyvältä.

Matti Vanhanen Matti Vanhanen eduskunnassa 24. kesäkuuta. Kuva Vesa Moilanen / Lehtikuva.

Matti Vanhanen on yllätysten mies. Hän ilmoitti eilen siirtyvänsä Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi vietettyään sitä ennen vain päivän tavallisena kansanedustajana seitsenvuotisen pääministerikautensa jälkeen.

On periaatteessa hyvä asia, että politiikasta voi tällä tavoin siirtyä elinkeinoelämän palvelukseen. Vanhasella on taatusti paljon annettavaa perheyritysten edunvalvonnalle. Osaamista on kertynyt esimerkiksi elinkeinopolitiikasta ja yleensä talouspolitiikasta.

Myös EU-asioissa Vanhasen tietämys on varmasti erinomainen. Lobbaustakin hän on opiskellut; mitäpä muuta kansallisen edun valvonta esimerkiksi juuri EU-foorumeilla on kuin sitä.

Mutta kuitenkin…

Harri Holkeri (kok) palasi pääministerin kansliasta Suomen Pankkiin ja teki sen jälkeen vielä kansainvälisen poliittisen uran YK:ssa ja sovittelijana. Esko Aho (kesk) lähti Harvardiin ja sitten Sitran kautta Nokiaan. Paavo Lipponen (sd) jäähdytteli ensin eduskunnan puhemiehenä. Nord Streamin neuvonantajaksi hän ryhtyi luovuttuaan kansanedustajan työstä.

Tätä taustaa vasten ihmetyttää, että Vanhanen siirtyy pääministerin paikalta suoraan lobbariksi, ja vieläpä sellaiseen organisaatioon, joka ei kuulu aivan Suomen etujärjestöjen tärkeimpiin valtakeskuksiin.

Toisaalta olisi väärin väittää, että Perheyritysten liitto on täysin merkityksetön kioski. Se tunnetaan tehokkaasta lobbauksestaan. Sen jäsenyritykset saavat aikaan 36 miljardin euron liikevaihdon ja työllistävät lähes 170 000 työntekijää.

Mitä tapahtui vuonna 2007?

Vanhasen loikka juuri Perheyritysten liiton palvelukseen on jo herättänyt monenlaisia puheita nettikeskusteluissa. Moni muistaa hänen toisen hallituksensa ohjelman keväältä 2007. Ohjelman veropoliittinen osuus noudatteli paljolti Perheyritysten liitossa kirjoitettuja nuotteja.

Rankimmat salaliittoteoriat Vanhasen ja perheyrittäjien välisistä koplauksista ovat täysin hölmöjä. Tietenkään pääministeri ei kolme vuotta sitten tehnyt veropoliittisia linjauksia sillä mielellä, että hän saisi niistä myöhemmin korvauksen. Hänen mielessään siintivät silloin paljon avarammat poliittiset näköalat, todennäköisimmin kolmas kausi pääministerinä.

Mutta viis Vanhasen motiiveista. Olennaista on se, miltä hänen uravalintansa näyttää. ”Niin on, jos siltä näyttää”, kuten Pirandello ja Kekkonen sanoivat.

Ja ongelmalliseltahan se siis näyttää. Kehittyvien maakuntien Suomen (KMS) jupakka on vielä kesken. Tuskin on hirveää liioittelua väittää, että KMS- ja Nova-paljastusten jäljiltä monen kansalaisen mielessä kytee vahvoja epäilyjä elinkeinoelämän ja poliitikkojen suhteista.

Nyt tarvittaisiin toimia, jotka vahvistavat luottamusta politiikkaan ja poliitikkoihin. Pelisäännöt näitä loikkia varten ovat tarpeen. Ainakin sopiva suruaika olisi hyvä pitää poliittisten ja lobbaustehtävien välillä. Se vähentäisi jälkipuheita.

Euroopassa tiukat säännöt

EU:n pelisäännöt vastaavia työpaikan vaihdoksia varten ovat varsin tiukat. Toisaalta EU-foorumeilla on ymmärretty, että poliitikon integriteetillä on hintansa. Niinpä EU-komissaari saa palkkaa myös kautensa päättymisen jälkeen, ja vuoden verran hänen täytyy pidättyä muista tehtävistä.

Jos hän haluaa ottaa vastaan työn, joka liittyy hänen aikaisemman salkkunsa alaan, komission eettinen komitea tutkii tehtävän yhteensopivuuden komission riippumattomuutta koskevien EU-säädösten kanssa. Komissio tekee sitten varsinaisen päätöksen.

Myöskään EKP:n neuvoston entinen jäsen ei saa mennä esimerkiksi liikepankin tai muun finanssilaitoksen palvelukseen kuin vasta vuoden kuluttua keskuspankkitehtävän päättymisestä.

Yhdysvalloissa pelisäännöt taas ovat löysät. Esimerkiksi Robert Zoellick teki ”vanhaset” ja siirtyi suoraan apulaisulkoministerin tehtävästä investointipankki Goldman Sachsin johdon jäseneksi kesäkuussa 2006. Nykyisin hän on Maailmanpankin pääjohtaja.