Maailmanpankki vaatii: Uusi ilmastopolitiikka heti

ilmastonmuutos
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maailmanpankki vaati ilmastopolitiikan aktiivista markkinointia, jotta ihmisten huoli ympäristöstä voitaisiin kanavoida toiminnaksi.

Maailmanpankki on Yhdysvalloissa toimiva kehitysmaarahoituksen jättiläinen. Sen vuotuinen Maailman kehitysraportti keskittyy tänä syksynä ilmastonmuutokseen.

Raportin mukaan juuri kehitysmaat ovat erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksille, sillä ne kantavat 75-80 prosenttia ilmastomuutoksen aiheuttamien tuhojen kustannuksista.

Kuivuus, merenpinnan nousu ja pahenevat hirmumyrskyt uhkaavat köyhissä maissa miljoonien ihmisten elintasoa ja turvallisuutta.

Raportissa vaaditaan, että globaali ilmastopolitiikka pitää eriyttää: kukin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan. Globaaleja päästöjä pitää vähentää puolet, mikä edellyttää sitä, että kehittyneet maat laskevat omia päästöjään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Siksi Kööpenhaminassa on tehtävä joulukuussa 2009 oikeudenmukainen ja tehokas ilmastosopimus.

Kehitysmaiden ilmastorahoitus on nostettava nykyisistä 10 miljardista dollarista 475 miljardiin dollariin vuoteen 2030 mennessä. Siihen tarvitaan hiiliveroja ja päästöoikeuksien kauppaa.

Maailman väestö kasvaa lähivuosikymmeninä kolmen miljardin ihmisen verran, ja heidän ruokkimisensa vaatii maatalouden tuottavuuden lähes kaksinkertaistamista. Vesivarojen riittävyyden turvaamiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

Maailmanpankin raportti vaatii nopeita toimia. Vaikka ilmasto lämpenisi vain kaksi astetta, Afrikan ja Etelä-Aasian bruttokansantuote putoaisi neljä viisi prosenttia.

Jos ei ryhdytä tehokkaisiin toimiin, ilmaston lämpötila noussee ainakin viisi astetta. Toisaalta on epätodennäköistä, että lämpötilan nousu jäisi alle kahden asteen.

Rikkaiden maiden on syytä vähentää aggressiivisesti kasvihuonepäästöjään myös siksi, että se vauhdittaa uuden vähähiiliteknologian kysyntää. Toisaalta vauraiden maiden täytyy tarjota rahoitusta ja teknistä apua kehitysmaiden “low carbon” -talouskasvun edistämiseksi, koska köyhienmaiden omat voimavarat eivät siihen
yksin riitä.