Lyhennetty ja raflaavasti otsikoitu? Näin Sinikka Salon haastattelua editoitiin

Talous 4.11.2010 11:18

Pankinjohtaja Sinikka Salo on hämmästellyt Suomen Kuvalehden hänestä julkaiseman jutun otsikointia ja lyhentämistä. Miten ja millä perusteilla toimitus käsitteli Salon haastattelua?

Suomen Kuvalehti Sinikka Salo Sinikka Salon haastattelu julkaistiin SK:ssa 42/2010.

Toimittaja Kustaa Hulkko pyysi pankinjohtaja Sinikka Salon haastattelua 27. syyskuuta. Salo suostui sillä ehdolla, että hän saa tarkistaa ja hyväksyä haastattelun ennen sen julkaisemista. Toimittaja vastasi, että Salolla on oikeus ”tarkastaa lausumansa”, kuten asia ilmaistaan Journalistin ohjeissa.

Haastattelu tehtiin 13. lokakuuta. Kun juttu oli kirjoitettu, Salolle lähetettiin sähköpostissa alla oleva teksti. Siinä oli 4 650 merkkiä ilman kuvatekstiosuutta.

Saatteessaan toimittaja kertoi, että jutun lopullinen versio voi olla jonkin verran lyhyempi ja että toimitus editoi jutun kieltä ja rakennetta normaaliin tapaan.

Tiistaiaamuna 19. lokakuuta Salo ilmoitti hyväksyvänsä tekstin mutta halusi tehdä siihen kahden lauseen lisäyksen: ”Tämä ei ole vastuumielessä ongelmatonta. Johtokunnan jäsenen vastuu on kokoaikainen.” Täsmennys tuli kohtaan, jossa kerrottiin Suomen Pankin johtokuntaan jäävän vain kolme jäsentä Salon lähdön jälkeen.

Puhelinkeskustelun aikana toimittaja pyysi Saloa konkretisoimaan kiusaamiskokemuksiaan, mutta sitä tämä ei halunnut tehdä. Hulkko lisäsi juttuun seuraavan lauseen: ”Tapauksia hän ei tahdo yksilöidä.”

Lisäksi toimittaja poimi puhelinkeskustelusta juttuun vielä yhden virkkeen: ’”Katsokaa Suomen Pankin perään”, kuuluu hänen [Salon] viestinsä poliitikoille.’

Muut haastattelulle tehdyt muutokset olivat normaalia toimituksellista käsittelyä. Siihen kirjoitettiin otsikko ja ingressi ja sitä lyhennettiin tilasyistä. Esimerkiksi Salon kommentit asuntopolitiikasta jätettiin kokonaan pois. Myös teemojen käsittelyjärjestystä muutettiin: tasa-arvo ja kiusaaminen siirrettiin jutun lopusta keskelle.

Juttu, jonka otsikko oli ”Naisjohtajan vaikea osa”, ilmestyi SK:n numerossa 42/2010. Ingressin teksti oli seuraava: ”Suomen Pankin eläkkeelle jäänyt johtaja Sinikka Salo sanoo joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi”.

”Hämmästyin, kun lopullinen haastattelu oli ensinnäkin lyhennetty varsinaisten asiakohtien osalta ja otsikoitu varsin raflaavasti”, Salo kirjoitti pankkivaltuustolle. Lisää Salon kirjeestä pankkivaltuustolle.

Lehdessä julkaistussa versiossa oli 3 960 merkkiä ilman otsikkoa, ingressiä ja kuvatekstiä. Se oli siis 15 prosenttia lyhyempi kuin Salon hyväksymä versio. Lue lehdessä ja SK:n verkkosivuilla julkaistu teksti.

Haastattelun yhteydessä julkaistiin myös toimittajan kommentti Salon urasta Suomen Pankissa. Sitä Salo ei nähnyt etukäteen.

Tämän tekstin Sinikka Salo hyväksyi

Suomen Pankki tarvitsee monijäsenisen johtokunnan.

Näin sanoo Sinikka Salo, joka jäi 15. lokakuuta eläkkeelle toimittuaan kymmenen vuotta Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä.

Lehdissä on aika ajoin ihmetelty sitä, mitä virkaa monijäsenisellä johtokunnalla enää on (ks. esim. ”Lakkautetaan koko johtokunta”, SK 36/2005).

Kommentit ovat perustuneet siihen, että euroajan säännösten mukaan rahapolitiikasta vastaa yksin pääjohtaja, joka osallistuu EKP:n neuvoston päätöksentekoon. Aikaisemmin taas Suomen Pankin rahapolitiikka oli koko johtokunnan asia.

Salon mielestä moni Suomen Pankin velvoite edellyttää yhä kollegiaalista päätöksentekoa.

Keskuspankin tehtävänä on esimerkiksi analysoida, millaista talouspolitiikkaa inflaation torjunta ja julkisen talouden vakaus edellyttävät.

”Kollegio on uskottavampi ja riippumattomampi hintavakauden vaalija kuin yhden ihmisen osaamisesta riippuva päällikkövirasto.”

Keskuspankin vastuulla on noin 20 miljardin euron sijoitusomaisuus. Lisäksi sen potentiaalisiin tehtäviin kuuluu pankkijärjestelmän hätärahoitus.

”Ne ovat liian suuria asioita yhdelle henkilölle”, Salo sanoo.

Lain mukaan johtokunnan jäsenmäärä on enintään kuusi. Kollegio on päätösvaltainen, jos paikalla on kolme jäsentä.

Viime aikoina johtokunnassa on ollut neljä jäsentä. ”Neljä on varsin sopiva määrä”, Salo kommentoi.

Salon lähdettyä eläkkeelle Suomen Pankki aikoo kuitenkin tulla toimeen kolmijäsenisellä johtokunnalla.

Tarpeen vaatiessa varajäseneksi nousee virkaiältään vanhin osastopäällikkö.

”Poikkeustoimia poikkeusoloihin”

Eurovaltioiden, EKP:n ja IMF:n viimekeväisiä toimia Kreikan ja euroalueen muiden ylivelkaantuneiden maiden kriisin ratkaisemiseksi on kritisoitu tiukasti myös Suomessa. Arvostelijoiden mukaan EU unohti näissä päätöksissään keskeiset talousperiaatteensa, no bail out -lausekkeen ja setelirahoituksen kiellon.

EU nimittäin sopi Maastrichtissa 1991, että jäsenmaa ei voi panna velkojaan toisten piikkiin eikä keskuspankki saa ostaa valtion velkapapereita.

Salo ei jaa käsitystä, jonka mukaan periaatteet olisi heitetty romukoppaan. ”Kriisin leviäminen estettiin poikkeustoimin; poikkeusolot vaativat poikkeustoimia.”

Kreikan tukipaketti on Salon mukaan selkeä, tiukkoihin ehtoihin perustuva lainaohjelma. Toisaalta velkapaperien ostot eivät merkinneet rahapolitiikan keventämistä tai tinkimistä hintavakaustavoitteesta.
”Luottamus EKP:n rahapolitiikkaan ei ole heikentynyt. Ei markkinoilla ajatella, että jossakin on piikki auki.”

Salo sanoo, että Kreikan kriisi antaa selvän opetuksen: kasvu- ja vakaussopimusta valvottiin lepsusti. ”Poliittisten päättäjien on ilmeisesti opittava kantapään kautta kurinalaisen politiikan tarve.”

”Ei kuitenkaan kannata moralisoida, vaan pyrkiä viileästi parempaan. Jäsenmaissa on jo tekeillä toimenpiteitä budjettikurin palauttamiseksi.”

Hän korostaa, että myös EU-maiden rahoitusmarkkinoiden integraatio on edennyt kriisin aikana: on vahvistettu yhteistä valvontaa, perustettu vakausrahasto ja saatu aikaan yhteisiä kantoja moniin ajankohtaisiin kysymyksiin. Nyt EU-komissio laatii pelisääntöjä, joilla taataan pankin perustoiminnan jatkuminen konkurssista huolimatta.

Toteutuuko tasa-arvo?

Moni pitää Suomea sukupuolten tasa-arvon mallimaana. Selitys on ilmeinen: presidentti ja pääministeri ovat naisia, onpa nainen päässyt jo piispaksikin.

Suomen talouselämässäkin tapahtuu edistystä: HS kertoi äsken, että kolme neljästä pörssiyhtiöstä on jo valinnut hallitukseensa ainakin yhden naisen.
Nämä faktat ovat kuitenkin vain osatotuus. Naisjohtajia Suomessa on vähän suhteessa siihen, kuinka hyvin koulutettuja Suomen naiset ovat ja kuinka paljon he käyvät työssä.

Naisesimiesten osuus on Suomessa jopa alhaisempi kuin EU:ssa keskimäärin.

”Ranska ja Espanjakin ovat meidän edellämme Ruotsista puhumattakaan.”

Suomen Pankissakaan ei Salon lähdön jälkeen ole naispuolista johtokunnan jäsentä – ja osastopäällikkönäkin on vain yksi nainen.

”On hämmästyttävää, että naisjohtaja on siis edelleen poikkeus.”

Salon mukaan naisjohtajan osa on usein joutua sopeutumaan miehiseen valtakulttuuriin – tai joutua leimatuksi ja kiusatuksi.

Hänellä on siitä omaakin kokemusta. ”Pyrin asettumaan sen yläpuolelle muistamalla, että kiusaajilla itsellään on yleensä ongelmia.”

”Keskityn rehteihin miehiin ja naisiin, joita onneksi on.”

Kyse ei kuitenkaan aina ole siitä, että miehet syrjisivät naisia tahallaan. ”Kysymys on vallan ja johtamisen kulttuurista. Sen pitäisi tulla moniarvoisemmaksi.”

Miehillä ja naisilla on omat tapansa hoitaa asioita, ja Salon mielestä olisi eduksi organisaatioille ja koko yhteiskunnalle, jos naisten verbaalisempi ja vähemmän hierarkkinen toimintatapa saisi tilaa miehisen johtamisen rinnalla.

Lisäksi Salon tarkistettavaksi toimitettiin seuraavat lauseet, joista oli tarkoitus muotoilla jutun kuvateksti:

Sinikka Salo on viime vuodet seurannut asuntomarkkinoita jo viran puolesta, koska niiden heilunta voi aiheuttaa häiriöitä rahoitusmarkkinoilla. Samalla hän on kiinnostunut myös asumisen hinnasta.

”Erityisesti pääkaupunkiseudulla avainasemassa on tonttipolitiikka, joka säätelee asuntojen saatavuutta ja hintaa. Myös vuokramarkkinoiden toimimattomuus on suuri ongelma. Missä ovat instituutiot, jotka sijoittaisivat perheasuntoihin?”