Lamatutkimuksella ei ole loppua

Karri Kokko
Talous 29.2.2008 09:08

Seuraavassa luettelo lama-aikaa ja pankkikriisiä käsittelevästä kirjallisuudesta. Lista ei valitettavasti ole tyhjentävä, mutta toivottavasti se auttaa kiinnostuneita löytämään hyviä tietolähteitä.

Tutkijoiden keskustelu Suomen lamasta jatkuu yhä.

Hyvä esimerkki teeman ajankohtaisuudesta on amerikkalaistutkijoiden Kenneth Rogoff ja Carmen M. Reinhart analyysi ”Is the 2007 Subprime Financial Crisis So Different? (artikkelin luonnos 2008). Siinä pyritään erittelemään Yhdysvaltain tämänhetkistä asuntoluottokriisiä aikaisempien talouskriisien – siis myös Suomen – kokemusten perusteella.

Syksyllä 2008 on luvassa Seppo Honkapohjan ja Erkki Koskelan Suomen talouskriisiä käsittelevä kirja, joka on jatkoa heidän tutkimukselleen ”The Economic Crisis of the 1990’s in Finland” (Economic Policy 1999 n:o 29 tai Etla n:o 683).

Yksi parhaista lama-analyyseista on ranskalaisekonomisti Christian Bordesin ”The Finnish Economy: the Boom, the Crisis and the Prospects” (Suomen Pankki 1993). Se ilmestyi myös suomeksi.

Tutkij kuuluvat myös Juha Tarkan artikkeli ”Ulkoisten tekijöiden merkitys Suomen talouskriisissä” (KAK 1/1994), Pertti Kukkosen tutkimus ”Rahapolitiikka ja Suomen kriisi” (PTT 1997) ja Vesa Vihriälän väitöskirja ”Banks and the Finnish credit cycle 1986–1995” (Suomen Pankki 1997).

Ensimmäinen yleiskatsaus kriisistä oli ekonomistien Jaakko Kiander ja Pentti Vartia ”Suuri Lama” (Taloustieto 1998). Samoihin aikoihin ilmestyi toimittajien Kustaa Hulkko ja Jorma Pöysä ”Vakaa markka” (Atena/Sitra 1998). Myöhemmin Hulkko toimitti Suomen Pankin pankkivaltuuston pöytäkirjojen perusteella kirjan ”Pihalla kuin lumiukko” (Edita 2004).

Lamaa sivuavat myös Antti Kuusterän säästöpankkihistoria ”Aate ja raha” (Otava 1996) ja Risto Rankin väitöskirja ”Haltia vai haltija?” (Edita 2000). Jaakko Kiander toimitti kirjan ”Laman opetukset” (Vatt 2001). Hän oli mukana myös toimittamassa teosta ”Down from the heavens, up from the ashes” (Vatt 2001).

Keijo Kulhan ”Kuilun partaalla” (Otava 2000) dokumentoi pankkikriisin vaiheita. Samaan teemaan liittyy myös Markku Kuisman ansiokas ”Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940–1995” (SKS 2004). Ex-pankinjohtaja Taisto Kangas teki väitöskirjan ”Suomen pankkikriisin alueellinen ulottuvuus” (HKKK 2006) suurelta osin omien kokemustensa pohjalta.

Mielenkiintoisia muistelmia tai henkilöhistorioita lama-ajasta ovat esimerkiksi Rolf Kullbergin ”… ja niin päättyi kulutusjuhla” (WSOY 1996), Mauno Saaren ”Minä, Christopher Wegelius” (Gummerus 1992), Jaakko Lassilan ”Markka ja ääni” (Kirjayhtymä 1993), Pentti Kourin ”Suomen omistaja” (Otava 1996) ja Mauno Koiviston ”Kaksi kautta I” (1994) sekä Esko Ahon ”Pääministeri” (Otava 2000). Ahon ja Iiro Viinasen roolia selostavat Risto Uimosen ”Nuori pääministeri” (WSOY 1995) ja Mauno Saaren ”Näkymätön käsi” (Gummerus 2006).

Entä missä on laman ja pankkikriisin jalkoihin jääneen yksityisen kansalaisen tai pienyrittäjän ääni – tai kritiikki siitä, miten pankkikriisi hoidettiin?

Nämä näkökulmat ovat jääneet liian vähälle. Parhaiten tällä alueella on työskennellyt Ylen toimittaja Timo-Erkki Heinodokumenttiohjelmissaan, jotka ovat katsottavissa Ylen Elävästä arkistosta.

Hyvän kuvan itse lama-ajan keskustelusta saa esimerkiksi alla mainituista Suomen Kuvalehdessä julkaistuista talouspoliittisista kirjoituksista:

Timo Relander: ”Suomi uppoaa” (SK 26.7.1991)
Antti Tanskanen: ”Mr Churchillin oppi estää Suomen elpymisen” (SK 2.8.1991)