Lahja verottajalta: Finnair-johtajan miljoona-asunto, 1200 euron kuukausihintaan

Talous 28.2.2012 14:34
Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen asuu Helsingin keskustassa työsuhdeasunnossa, jonka 6.800 euron vuokran Finnair maksaa. Kuva Petri Kaipiainen.

Professori Heikki Niskakankaan mukaan työsuhdeasuntojen matalat verotusarvot ovat ongelma. Tilanne koskee etenkin Helsingin keskustan vanhoja suuria asuntoja. Niiden verotusarvot eivät ole nousseet samaa tahtia markkinavuokrien kanssa.

”Asialle ei löydy perusteita. Nykyisen järjestelmän mukaan asunnon verotusarvo saattaa olla vain kolmasosa tai neljäsosa sen oikeasta vuokrasta”, sanoo Niskakangas, joka on Helsingin kauppakorkeakoulun vero-oikeuden professori ja Suomen johtavia veroasiantuntijoita.

Keskustelu asuntojen verotusarvosta lähti liikkeelle, kun Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen ja eläkevakuutusyhtiö  Ilmarisen toimitusjohtajan Harri Sailaksen asuntojärjestelyistä.

Molemmat johtajat asuvat työsuhdeasunnoissa, joiden vuokran yhtiö maksaa kokonaan. Tästä koituu etua, josta maksetaan veroa. Verottaja arvioi kuitenkin miljoona-asumisesta koituvan edun roimasti pienemmäksi kuin vastaavan asunnon vuokra vapailla markkinoilla olisi.

Helsingin Sanomien mukaan Finnair maksaa Vehviläisen asunnosta vuokraa 6.800 euroa kuussa. Verottaja kuitenkin katsoo Vehviläisen hyötyvän ilmaisasunnostaan 2.300, eikä suinkaan 6.800 euroa kuussa. Tämä 2.300 euroa lisätään verotuksessa Finnairin johtajan kuukausipalkkaan, käytännössä kuukausivuokraltaan lähes 7.000 euron asunto rasittaa toimitusjohtaja Vehviläisen taloutta noin 1.200 eurolla kuukaudessa.

Vuokra-asuntopalvelu Etuoven mukaan 1.200 euron kuukausivuokralla saa Helsingissä esimerkiksi runsaan 70 neliön kolmion Itäkeskuksesta. Vehviläisen asunto on pinta-alaltaan 273 neliömetriä ja se sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa.

Tilanne on täysin laillinen ja perustuu verohallinnon tulkintaan. Verohallinto määrittää kerran vuodessa luontoisetujen verotusarvot seuraavalle vuodelle. Asunto- ja autoetuihin on tehty pieniä inflaatiotarkistuksia. Niskakankaan mukaan rakenne on pysynyt samanlaisena lähes 20 vuotta.

Verotusarvojen ajanmukaistamista ei ole hänen mielestään käsitelty tarpeeksi perusteellisesti.

”En ole havainnut mitään keskustelua edes asiantuntijapiireissä”, Niskakangas toteaa.

”Se olisi kuitenkin tarpeellista, koska nyt verotus kierouttaa normaalikäytäntöä. Verotuksella pitäisi olla mahdollisimman vähän ohjausvaikutusta, sen pitäisi olla neutraalia.”

Niskakankaan mielestä ei ole luontevaa, että työnantaja omistaa sellaisen johtajan asunnon, jolla olisi kylliksi varallisuutta hankkia asunto itsekin.

Niskakangas kertoo, että verohallinnon mukaan luontoisetujen määrittelyssä on noudatettu varovaista linjaa. Tietyissä etuisuuksissa kyse on ollut 70 prosentin edusta käypään arvoon verrattuna. ”Varovaisuusalennusta” syntyy 30 prosenttia.

”Mutta pääkaupunkiseudulla tämä 70 prosentin luku asuntoeduissa ei kerta kaikkiaan toteudu. Siinä on selvästi jääty jälkeen”, Niskakangas sanoo.