Kuopan reunalla

kansantalous
Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
lama

Taloudessa nousun jälkeen tulee aina laskukausi. SK lähti tutkimusmatkalle selvittääkseen, odottaako se jo nurkan takana.

Teksti Kustaa Hulkko
Kuva Markus Pentikäinen
(SK 40/2007)

Suhdanne-ennustajat ovat nyt ymmällään.

Heidän tilastonsa ja mallinsa tuottavat lukuja, jotka lupaavat vankan talouskasvun jatkuvan.
Mutta samalla heidän on pakko muistuttaa maailmantalouden riskeistä. Kysymys kuuluu: voiko Yhdysvaltain luottokriisi johtaa laskukauteen?

Kysymykseen ei tule selvää vastausta kansantalouden tutkijoilta – eikä edes voi tulla. Se johtuu ammattikunnan luonteesta: ekonomisti pukeutuu tieteellisyyden kaapuun ja tuottaa konsensuslukuja.

Ennustajien viesti jää siis hämäräksi. Sitä paitsi laman ennustamisessa he ovat erehtyneet ennenkin.

Johtopäätös on selvä. On tutkittava itse, jos haluaa tietää, onko ilmassa taantuman merkkejä tai jopa laman enteitä.

Aion lähteä talouden sokkeloihin mukanani kynä, vahakantinen vihko ja traumaattiset kokemukset kahden vuosikymmenen takaisesta nousukaudesta ja sen jälkeisestä lamasta.

Mikään inhimillinen ei saa olla vierasta. On tarkasteltava kovia faktoja, talouden indikaattoreita. Se ei kuitenkaan riitä, on kiinnostuttava myös heikoista signaaleista, pyrittävä aistimaan nousukauden huuma ja laman kylmä henkäisy.

On käytävä rakennustyömaalla ja urheiluhallissa. Tavattava kansantaloustieteen tohtoreita, taksikuski ja autokauppias.

Suunnistus käsittää kuusi rastia. Viimeisellä rastilla minua odottaa palkinto.

Musiikkitalon kuoppa

Kansantalouden tilan tutkiminen on hyvä aloittaa jostakin kouriintuntuvasta. Mikään ei ole niin paljon ‘taloutta’ kuin talon rakentaminen.

Musiikkitalon monttu ammottaa VR:n makasiinien vanhalla tontilla Töölönlahden liepeillä. Aurinko paistaa kirkkaana syysaamuna, kaivinkoneet touhuavat työmaalla.

Meneillään ovat yli 100 miljoonan euron talon esirakennustyöt. Pääurakka alkaa vasta joulukuussa 2007, jos aikataulu pitää ja rahoittajien kantti kestää.

Nousukaudella rakentaminen kallistuu aina ja kustannusarviot pettävät. Niin on käynyt Musiikkitalossakin.

Työmaan yllä kohoaa poliittisen vallan symboli, Eduskuntatalo. Onkohan poliitikoilla malttia jarruttaa julkista rakentamista nousun hillitsemiseksi. Olisiko sitä minulla itsellänikään, jos olisin kansanedustaja?

1980-luvun lopun rakennusvimman aikana palveluyritykset syytivät kauppakeskuksiin, Lapin-hotelleihin ja golfkenttiin 150 miljardia markkaa. Nykyrahassa se on 38 miljardia euroa, jos inflaatio otetaan huomioon.

Näkyykö Musiikkitalon työmaalla merkkejä nousukauden kuohumisesta yli? Mies- ja autopulasta kertoo se, että rekkayrittäjä on värvätty töihin Rovaniemeltä asti. Parakkien vieressä seisoo pari mersua, mutta se on kai ihan tavanomainen ammattimiehen auto.

Rakennusmarkkinoiden ylikuumentumista seurasi romahdus. Lopulta tuhannet rakennusmiehet poistuivat työmailta työttömyyskortistoon, jonne he jäivät pysyvästi. Samoin kävi suurelle joukolle konkurssin tehneitä yrittäjiä. Koko ala otti lukua pitkään.

Kuumaa on nytkin. Sementistä ja puutavarasta on hurja ylikysyntä. Rakennustarvikkeiden hintakäyristä tulee onnelliseksi lähinnä rautakauppias. Työvoimasta on pulaa, vaikka miehiä tuodaan rakennuksille yli Suomenlahden.

Tutkinnan tulos: Merkkejä ylikuumentumisesta, ei suoranaisia laman enteitä. Entä jos kuluttajien luottamus alkaa horjua? Silloin huojuu myös monien rakennusinvestointien perusta.


Viikon puheenaihe
Onko ilmassa laman merkkejä? Ota osaa keskusteluun.

Aiheesta lisää
Parlamentin pahanilmanlinnut
Kansanedustajat puhuvat taantumasta.

Jaakko Kiander: “Lihavien vuosien jälkeen laihat vuodet”
Matti Virén: “Ennusteisiin ei pidä luottaa sokeasti”
Ekonomistit erittelevät taantuman merkkejä.