Kun rahahana meni kiinni: Kasvuyritysten kylmä syksy

Talous 28.11.2011 09:30
Startupit Slush-tapahtumassa Helsingissä sadat kasvuyritykset esittelivät liikeideoitaan. Kuva Hannes Heikura.

SK Syyskuun ensimmäinen maanantai. Kauppakorkeakoulun juhlasalissa hurrataan. Amerikkalainen kasvuyritysguru Steve Blank nousee lavalle ja on kuin miehestä hehkuva valo lankeaisi opiskelijoiden kasvoille.

”Startup on väliaikainen organisaatio, jonka tehtävänä on etsiä toistettavaa ja skaalautuvaa liiketoimintamallia”

Aplodit. Muutama Nokia-heitto ja taas sali puhkeaa suosionosoituksiin. Kahdeksan startup-yritystä perustanut – ja monella niillä rahastanut – eläkeläinen on löytänyt yleisön, johon jokainen vitsi uppoaa.

”Liiketoimintasuunnitelmia pitäisi opettaa englannin kielen laitoksella. Ne ovat hyvää fiktiota.”

Kuten kaikki loistavat puhujat, myös Steve Blank saa monimutkaiset asiat kuulostamaan helpoilta. Jokainen salissa istuva nuori vakuuttuu yrittämisen autuudesta, moni taitaa nähdä itsensä jo miljonäärinä.

Minä taas kamppailen innostuksen ja epäilyn rajamailla. En harkitse yrityksen perustamista – olen sellaisia jo perustanut, uusimman kolme vuotta sitten yhdessä yhtiökumppaneideni kanssa. Mutta nyt yhtiön tuorein rahoituskierros, se jonka tarkoituksena oli taata satumainen kansainvälinen kasvu, on jähmettynyt. Vilkuilen puhelintani, odotan uutisia Amerikasta. Niitä ei tule. Salissa on todella kuuma.

Startup- eli kasvuyrityksistä on povattu Suomen talouden seuraavia vetureita. Parin viime vuoden aikana kasvuyrityksiä on perustettu kiihtyvällä tahdilla ja tänä vuonna jopa valtamedia on alkanut hehkuttaa näitä notkeita firmoja, joilta odotetaan seuraavia Angry Birds -pelejä ja muita menestystuotteita.

”Nokia on poikkeus. Niin iso yritys näin pienestä maasta. Me ei tarvita uutta Nokiaa, vaan kymmenen Spotifyn ja Skypen kaltaista yritystä.”

Aalto-yliopiston yrityshautomon Miki Kuusen lausunto YLE:n Aamu-TV:lle tiivistää odotukset, joita startupeihin on viime aikoina ladattu. Kansantalouden pelastajat, täysin uudenlainen yrityskulttuuri, valtavat mahdollisuudet kansainvälisillä markkinoilla.

”Heikkenee viikko viikolta”

Kuhina on kova. Marraskuun alussa kasvuyrityksiä esittelevässä Slush-tapahtumassa sadat yritykset hehkuttavat liikeideoitaan ja puolivalmiita tuotteitaan. Jokainen niistä uskoo muuttuvansa miljoonabisnekseksi – kunhan ensin löytää kasvulle olennaista riskirahaa.

Suomalaisia menestyksiä löytyykin jo muutama, upeimpana esimerkkinä Rovio, joka ilmoittaa Slushin lavalla Angry Birds -peliä ladatun jo yli puoli miljardia kertaa. Aikaisemmin maailmalla ovat menestyneet esimerkiksi tietokantayhtiö MySQL ja virtuaalimaailmayhtiö Sulake.

Nyt voittokulku uhkaa kuitenkin pysähtyä. Maailmanlaajuinen talouskriisi iskee erityisen ankarasti juuri kasvuyrityksiin, jotka ovat riippuvaisia ulkoisesta rahoituksesta.

Monen asiantuntijan mukaan startupien rahoitustilanne ”heikkenee viikko viikolta”, kuten AngelList-verkkopalvelua ylläpitävä sijoittaja Naval Ravikant totesi Wall Street Journalille lokakuun puolivälissä.

Myös minä sain tänä syksynä kokea taloustilanteen tiukentumisen. Vuonna 2009 perustettu urheilualan startupimme Sofanatics oli vielä kesällä kovassa nousussa. Olimme vihdoin onnistuneet rakentamaan maailman hienoimman urheilutapahtumien aikana käytettävän chat-palvelun, jota ylistettiin sekä urheiluseuroissa että fanien keskuudessa. Elokuussa jopa teknoväen raamattu Wired-lehti valitsi yhtiömme kymmenen mielenkiintoisimman suomalaisen startupin listalle.

Sitten kaikki hidastui.

Vielä loppukesästä alussa älypuhelimeni etusivua komisti tuplakello, joka näytti sekä San Franciscon että Helsingin aikaa. Ravasimme pitkin kesää yhtiömme toisen perustajan Toni Laturin kanssa Piilaaksossa tapaamassa amerikkalaisia sijoittajia. Ensijännityksestä toivuttuamme osasimme jo rentoutua näiden kalifornialaisten miljonäärien neuvottelupöydissä. Olihan meillä tarjota jotain täysin uutta kaiken nähneille sijoittajille.

Tulevaisuus näytti mahtavalta. Myyntitiimejä Amerikkaan ja Eurooppaan, nopea kasvu ja valtaisa arvonnousu. Fantastisia diilejä suurten urheilujoukkueiden kanssa, pääsylippu piireihin ja mahdollinen muutto ulkomaille.

Neuvottelut etenivät ripeästi. Viimeisellä matkallamme Piilaaksoon ensimmäinen synkkä pilvi kuitenkin ilmestyi taivaalle, kun alan ykkösblogi Techcrunch julkaisi laihoja aikoja maalailevan kirjoituksen. Luimme juttua iPadeiltamme vanhan amerikkalaishotellin aamiaispöydässä ja todistelimme toisillemme, että vielä ehdimme mukaan huumaan.

”Lyö rahoituskierroksesi lukkoon elokuun toiseen päivään mennessä, sen jälkeen mitkään vedot eivät ole enää voimassa”, tunnettu sijoittaja Mark Suster kertoi Techcrunchissa neuvoneensa kaveriaan. Oli jo yhdeksäs elokuuta. Ja pörssit olivat romahtaneet.

Riskiraha vetäytyy

Kun talous taantuu, venture capital eli riskisijoittajat käyvät varovaisiksi. Nämä riskisijoitusyhtiöt ovat riippuvaisia ulkopuolisista rikkaista sijoittajista, joiden rahoja ne sijoittavat eteenpäin kasvuyrityksiin. Ja nämä rikkaat rahoittajat ovat juuri niitä, jotka pörssien laskiessa menettävät eniten.

Ennen syksyn romahdusta sijoitusyhtiöt elivät ilman huolta huomisesta. Ne olivat kaataneet tulevaisuuden potentiaalisiin miljardifirmoihin enemmän rahaa kuin olivat rahoittajiltaan keränneet. Aiemmin kerätyt kassat alkoivat tyhjentyä. Sen oli kuitenkin annettu tapahtua, koska sijoitusyhtiöt luottivat kuittaavansa sijoituksistaan pian supervoitot joko yrityskauppojen tai pörssilistautumisten kautta.

Tunnelmaa lietsoivat internetin supertähdet Facebook ja kimppatarjousyhtiö Groupon, joiden arveltiin listautuvan hetkenä minä hyvänsä. Niiden miljardien dollarien pörssiarvoilla oli herkuteltu jo yli vuoden ajan.

Syyskuun lopussa päättyneellä vuosineljänneksellä sijoitusyhtiöt keräsivät vähiten rahaa sitten vuoden 2003. Oli pakko kohdata aikojen tiukentuminen.

”Sijoitusten määrä liittyy suoraan exit-markkinoiden ongelmiin”, USA:n riskirahoitusyhdistyksen toimitusjohtaja Mark Heesen totesi lukujen ilmestyttyä. ”Talouden epävarmuus vaikeuttaa yritysten listautumista, eivätkä sijoitusyhtiöt voi palauttaa rahoittajilleen kunnon tuottoja.” Kukaan ei siis rikastu.

”Alkusyksyllä kovin hiljaista”

Miten uusi tilanne vaikuttaa suomalaisiin kasvuyrityksiin? Myynti- tai listautumisvoittojen kuivuminen johtaa siihen, että sijoittajat eivät enää luota riskisijoitusrahastojen kykyyn tuottaa voittoja. Se taas johtaa rahastojen pienenemiseen ja pienemmät rahastot joutuvat tekemään aiempaa vähemmän sijoituksia.

Niukassa tilanteessa sijoituksia aletaan keskittää niihin yhtiöihin, joihin rahaa on jo poltettu. Pyritään siis turvaamaan edes vanhojen osakkuusyhtiöiden toiminta. Ja jos uusia sijoituksia tehdään, yhä harvemmin kohteiksi valitaan yrityksiä ulkomailta, kuten Suomesta.

”On olennainen osa sijoitusta, että sijoittaja on mukana kehittämässä yritystä. Jos yhtiö sijaitsee maantieteellisesti kaukana, tilanne on aika hankala”, tiivistää Suomen pääomasijoitusyhdistyksen pääsihteeri Krista Rantasaari ja kaivaa kommenttinsa tueksi lukuja.

”Kolmannella, juuri päättyneellä neljänneksellä suomalaiset alkuvaiheen yhtiöt saivat ulkomaista riskirahaa ainoastaan 2,2 miljoonaa euroa, kun vielä alkuvuoden kahden ensimmäisen kvartaalin aikana sijoitettiin yhteensä 22 miljoonaa.”

”Kun katsoo aktiviteettia sijoitusmarkkinoilla, niin nyt alkusyksyllä on ollut kovin hiljaista”, Rantasaari huokaisee. Hän seuraa sekä kotimaista sijoitustoimintaa että ulkomaisten rahoittajien sijoituksia Suomeen. Ulkomainen riskirahoitus on ehtynyt, mutta vielä karmaisevampi tilanne on kotimaisessa pääomasijoitustoiminnassa.

”Jos katsotaan suomalaisten VC-sijoitusten lukumäärää suomalaisiin yhtiöihin, niin kyllä se määrä on tippunut kovasti. Vastaavia lukuja pitää etsiä 2000-luvun it-kuplan puhkeamisen jälkeen vuosilta 2003 tai 2004 tai jopa 1990-luvun loppupuolelta. Toivotaan, että aktiivinen loppuvuosi nostaa vielä lukuja, ettei tarvitse sukeltaa ihan näin kauas historiaan.”

Sijoitukset suomalaisiin startupeihin ovat siis juuri nyt miltei naurettavan pieniä. Sitä on vaikea uskoa, kun seuraa innostunutta keskustelua alan ympärillä. Moni poliitikko ja liikemies haluaa osoittaa nuorekkuuttaan ylistämällä kasvuyrityksiä ja jopa toimittajat ovat huomanneet kasvuyritysten söpöyden. On erittäin coolia kertoa kuuluvansa startup-jengiin.

Mutta jos yritykset eivät saa rahaa, kasvu hidastuu ja kansainvälistyminen käy usein mahdottomaksi.

Prosessi jäätyi

Takaisin Sofanaticsiin. Kaikki siis näytti hyvältä vielä elokuun puolivälissä. Presentaatiomme hurmasivat, homma rullasi ja tunnelma oli katossa palatessamme Piilaaksosta Suomeen American Airlinesin turistiluokassa.

Löysimme sijoittajan.

Alkoi innostavan piinaava due diligence, eli yrityksen ja sen tärkeimpien henkilöiden tarkistusvaihe. Taustojamme syynättiin soittelemalla suomalaisen digibisneksen kansainvälisesti tunnetuille vaikuttajille ja yrityksen lukuja tutkittiin suurennuslasilla. Kaikki meni hyvin.

Syyskuussa kaikki oli valmista, tarjouksen piti tulla kahden päivän kuluttua. Sitä ei kuitenkaan tullut. Prosessi jäätyi.

Kuulimme puheita myös muista yrityksistä, joiden hyvin käynnistynyt sijoitusprosessi oli pysähtynyt kuin seinään. Kolmas, katastrofaalinen vuosineljännes oli loppumassa ja sijoitusyhtiöt olivat joutuneet taipumaan taantuman edessä. Poistin tuplakellon puhelimeni näytöltä.

Mutta oliko kysymys kuitenkin vain siitä, ettei yhtiömme ollut riittävän kiinnostava? Olimmeko yksinkertaisesti epäonnistuneet ja nyt syytimme asiasta taantumaa?

”On selvää, että Piilaakson rahoittajien vinkkelistä ulkomaalaiset startupit ovat yleensä aina kehnommassa asemassa”, analysoi Ville Miettinen, Microtask-yrityksen perustaja.

Yritysmyynneillään rikastunut Miettinen on yksi aktiivisimmista startup-sijoittajista ja vapaaehtoistoimijoista Suomen kasvuyrityskentässä.

”Investorille on kalliimpaa, vaivalloisempaa ja riskaabelimpaa sijoittaa ulkomaalaiseen yritykseen.”

Ville Miettisen mukaan huumavuosina piilaaksolaisten sijoitukset ulkomaalaisiin yhtiöihin lisääntyivät rajusti, johtuen eroista yritysten arvostuksissa.

”Eurooppalaiset firmat ovat halpoja.”

Siksi Miettinen ei pidä nykytilannetta toivottoman synkkänä.

”Hyvät kiskat saavat lähes aina rahoituksen kerättyä ennemmin tai myöhemmin. Hyvyydellä en tässä tarkoita pelkästään tiimiä ja tuotetta vaan myös sen sopivuutta markkinatilanteeseen ja ajan henkeen. Boomien aikana taas myös useat huonot firmat saavat rahoitusta.”

Kaikki kiinni uskosta

Oli syy mikä tahansa, yhdessä päivässä me muutuimme kasvuyrityksestä tavalliseksi yritykseksi. Perusfirmaksi, jonka ensimmäinen tehtävä on tuottaa enemmän kuin kuluttaa. Unelmaa nopeasta kasvusta kansainväliseksi menestystarinaksi jouduttiin lykkäämään. Ärsytti. Luojan kiitos Sofanatics ei ollut vaikeuksissa, rahamme eivät olleet lopussa. Silti paluu arkeen oli karu. Harvinaisen sattuvasti Suomessa vietettiin 13. lokakuuta kansallista epäonnistumisen päivää. Sosiaalisessa mediassa jaettiin videoita, joissa miljonäärit kertoivat ”failaamisen” tärkeydestä. Piti epäonnistua, että voi menestyä.

Epäonnistumisen pelko on toki yksi suurimmista esteistä menestyksen tiellä, mutta silti supermenestyjien failauspuheita kuunnellessa teki mieli huutaa. Neuvottelujen pysähtyminen painoi mieltä. Sofanatics oli jo neljäs yritys, jolla olin tavoittelemassa mainetta ja miljoonia. Ei tässä näin pitänyt käydä.

Erityisen hankalaksi tilanteen teki, että kasvuyrittämisessä kaikki on uskosta kiinni. Yrittäjän omasta uskosta ja kyvystä innostaa käyttäjiä, tekijöitä, sijoittajia ja mediaa.

Ylipäätään koko startup-maailma alkoi ketuttaa. Suomessa tuntui olevan omituinen ja väärä käsitys kasvuyrittämisestä.

Aalto-yliopiston opiskelijoille perustettu Aalto Entrepreneurship Society saa valtavasti palstatilaa ja poliitikkojen hehkutusta, vaikka opiskelijat ovat vasta aivan alkutaipaleella ideoidensa kanssa. Toisaalta kaikki muistavat ylistää vihaiset linnut kehittänyttä Roviota ja Habbo Hotel-virtuaalimaailman luonutta Sulaketta. Mutta missä olivat kaikki yhtiöt siltä väliltä? Eikö kukaan ymmärtänyt meitä?

Päätin tavata Kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistön, jota kutsutaan myös ”ensimmäiseksi startup-kansanedustajaksi”. Löytyisikö eduskunnasta apua karmaisevaan tilanteeseen?

”Suomi ei ole vielä esimerkiksi Israelin tai Singaporen kaltainen kasvuyrityksiä tukeva hubi”, Männistö totesi ja lisäsi, että hänen mielestään kasvuyritysbuumin jatkuminen on Suomelle kohtalon kysymys.

Männistö perusti alkusyksystä yhdessä demareitten Mikael Jungnerin, vihreiden Johanna Karimäen ja keskustan Juha Sipilän kanssa eduskuntaan startup-ryhmän, jonka tarkoituksena on auttaa kasvuyrityksiä ja valistaa päättäjiä.

Kuinka moni kansanedustajista oikeasti ymmärtää uudenlaista yrittäjyyttä.

”Pitääkö olla rehellinen?” Männistö kysyy ja jatkaa: ”Alle viidellä prosentilla on kokemusta tai ymmärrystä, mitä 2000-luvun kasvuyrittäminen on.” Ymmärrys on Männistön mukaan kuitenkin lisääntymässä.

Kansanedustajalla on resepti, mitä Suomessa pitäisi nyt tehdä. Julkisen rahan jakoperusteita on muutettava radikaalisti.

”Tarvitaan enemmän kasvupolitiikkaa ja vähemmän innovaatiopolitiikkaa.”

Nyt sadat virkamiehet syynäävät liiketoimintasuunnitelmia ja monimutkaisia hakemuksia ja rahoittavat miljoonilla euroilla hankkeita, joiden lopputuloksena on selvitys tai korkeintaan keksintö, harvoin todellista liiketoimintaa saatikka kansainvälistä kasvua. Rahaa pitää Männistön mielestä suunnata enemmän pienemmille yrityksille ja erityisesti sellaisille yrityksille, jotka saavat sijoituksia myös yksityiseltä puolelta.

Hitaampi kasvuyritys

Muutaman päivän murjottamisen jälkeen meidän oli Sofanaticsissa pakko taas nousta pystyyn. Ei yrittäminen mitään herkkua ja tauotonta voittamista saa olla.

Laitoimme suunnitelmat uusiksi, pienensimme kustannukset minimiin ja aurinkokin alkoi pilkistää uusien yhteistyösopimusten myötä. Tajusimme, että ehkä olimme tarvinneetkin herätyksen.

Nyt solmimme sopimuksia ja kehitämme palvelua. Kasvamme ehkä hitaammin kuin vielä hetki sitten mutta kasvamme silti, tähtäämme kevään jääkiekon MM-kisoihin ja sitten kesän jalkapallon EM-turnaukseen.

Olemme yhä varmoja siitä, että Sofanatics on maailman paras ottelunaikainen chat ja tuhannet käyttäjämme rakastavat meitä.
Mutta on myös muita vaihtoehtoja.

Milloin tahansa puhelin saattaa soida ja joku ilmoittaa haluavansa ostaa meidät. Tai sitten tapaamme sijoittajan, joka huonoista ajoista huolimatta ei voi jättää ostamatta osuutta tästä potentiaalisesta rahantekokoneesta. Uutta kiinnostusta sijoittajien taholta on jo ilmassa.

Silti sydäntä kylmäsi Helsingin Kaapelitehtaan Slush-tapahtumassa, kun katsoi niitä satoja nuoria, jotka uskalsivat haaveilla ja yrittää. Todellisuus on startupeille ainakin tänä talvena harvinaisen kylmä.

Moni Slushissa liike- ja tuoteideoitaan esittelevistä yrityksistä saa siemenrahaa. Mutta ensimmäisen rahoituskierroksen jälkeen suurin osa yrityksistä myös hiipuu, koska jatkorahoituksen hankkiminen käy päivä päivältä vaikeammaksi. Edessä on seinä ja siihen seinään törmää moni loistava kasvuyrityksen alku.

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 47/2011.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.