Vasemmalla: Heinäkuussa 2021 yhdeksän eri maiden vihreää EU-parlamentaarikkoa vaati rikkomusmenettelyn aloittamista Espanjaa vastaan San Finxin päästöjen vuoksi. Keskellä ja oikealla: Valoriza-yhtiö osti San Finxin yli satavuotiaan tina- ja volframikaivoksen vuonna 2015 ja suunnittelee sen avaamista uudelleen. Ympäristöriskit herättävät suurta huolta alueen asukkaissa. © Ecologistas en Acción

Myrskyn keskellä

Kaivoksia tarjotaan vastaukseksi ilmastokriisiin. Suomen valtion GTK johti kaivosten hyväksyttävyyttä edistäviä EU-hankkeita – ja suututti kymmenet eurooppalaiset kansalaisjärjestöt.

SK tutki 25.11.2021 18:00
Outi Salovaara

Syyskuun 22. päivänä Espanjan parlamentin alahuoneen kansanedustaja Néstor Rego esitti maan hallitukselle tiukkasävyisen kysymyksen:

”Onko hallitus tietoinen, että Euroopan petostentorjuntavirasto Olaf tutkii EU:n rahoittamia Next- ja iTarget-kaivoshankkeita ja eurooppalaisten veronmaksajien rahojen mahdollista vilpillistä käyttöä?”

Molemmissa hankkeissa oli kumppanina espanjalainen Valoriza Minería -kaivosyhtiö, joka omistaa vanhan volframikaivoksen Luoteis-Espanjassa.

Rego kertoi, ettei San Finxin kaivoksessa ole tehty lain vaatimaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja että viranomaiset ovat katsoneet laittomuutta läpi sormien.

Kansanedustaja valitti yhtiön pumpanneen laittomasti kaivoksesta raskasmetallipitoista vettä läheiseen jokeen vuosina 2018–2020. Hänen mukaansa pumppaamisen syynä oli halu saada veden peittämästä kaivoksesta mineraalinäytteitä Next- ja iTarget -hankkeita varten. Taustalla oli ajatus San Finxin kaivostoiminnan elvyttämisestä.

Saastunut vesi päätyi Atlantin Noia-lahteen noin kymmenen kilometrin päähän. Lahti on merkittävä äyriäistuotantoalue, ja se oli kärsinyt kaivostoiminnasta jo aiemmin.

EU-hankkeita johti Suomen valtion Geologian tutkimuskeskus (GTK). Se on maailmalla tunnettu ja arvostettu asiantuntijavirasto ja mukana useissa kansainvälisissä projekteissa. Keväällä 2021 Suomen Kuvalehti kertoi sen osallistuneen salaiseen uraanin etsintään Saudi-Arabiassa.

Vuonna 2017 GTK otti johtaakseen EU:n Mireu-hankkeen ja seuraavana vuonna Next-hankkeen. Mireu päättyi viime keväänä, Next tänä syksynä. Hankkeissa oli yhteistyökumppaneita 13 EU-maasta.

Mireun tavoitteena oli kehittää eurooppalaista kaivostoiminnan ja metallurgian verkostoa. Nextin tavoitteena taas oli luoda ympäristöystävällisiä malminetsintämenetelmiä.

Molemmissa hankkeissa tärkeänä osana oli kaivostoiminnan hyväksyttävyyden lisääminen. Puhutaan sosiaalisesta toimiluvasta, SLO:sta (social license to operate).

Kaivospaikkakuntien asukkaat halutaan SLO:n avulla saada aiempaa myöntyväisemmiksi kaivostoiminnalle ja vakuuttumaan sen ympäristöystävällisyydestä. Tämä tapahtuisi kaivosyhtiön ja paikallisyhteisön vuorovaikutuksen kautta.

Hankkeiden taustalla oli EU:n komission linjaus lisätä kriittisten raaka-aineiden, kuten litiumin ja koboltin, omavaraisuutta unionissa.

Teollisuuden halutaan pääsevän aiempaa helpommin käsiksi mantereen mineraalivaroihin, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen torjuntaan käytettävässä sähköpainotteisessa teknologiassa, esimerkiksi sähköautoissa.

Näin EU haluaa muun muassa vähentää voimakasta raaka-aineriippuvuutta Kiinasta.

Kaivoskaavailut kuitenkin aiheuttavat voimakasta vastustusta eri puolilla Eurooppaa. Suomessa kansanliikkeet vastustavat niitä muun muassa Saimaalla, Päijänteellä, Kolarissa ja Ylläksellä. Ihmiset pelkäävät uusien kaivosten aiheuttavan haitallisia vaikutuksia luontoon, ympäristöön ja elinkeinoihin.

GTK:n johtamissa EU-hankkeissa yhtenä tavoitteena oli määritellä, mitä sosiaalinen toimilupa eli SLO käytännössä tarkoittaisi.

Määritelmiä voitaisiin käyttää hyväksi esimerkiksi kaivostoimintaan liittyvän EU-lainsäädännön laatimisessa.

Hankkeet olivat lopulta pettymys kansalaisjärjestöille. Seurasi rikosilmoituksia, kriittisiä kysymyksiä EU-parlamentissa, valituksia EU:n komissiolle ja petostentorjuntavirastolle, korruptioepäilyjä sekä syytöksiä ympäristötuhoista ja epäeettisestä tutkimustoiminnasta.

Useat järjestöt katsovat niiden näkökulman tulleen täysin sivuutetuksi SLO-kehitystyössä. Järjestöjen mielestä työn hyödyntäminen EU-lainsäädännön pohjana olisi katastrofi ja tarkoittaisi kaivosyhtiöiden sanelupolitiikkaa.

GTK näkee tulokset toisin.

”Next-projekti on ollut menestys ja täyttänyt odotukset”, sanoi GTK:n tieteellinen koordinaattori Vesa Nykänen International Mining -lehdessä lokakuun 2021 alussa.

 

Hankkeet rahoitettiin EU:n tutkimus- ja innovaatiotoimintaa edistävästä Horizon2020-ohjelmasta. Mireu sai kolme miljoonaa, Next 6,9 miljoonaa euroa.

Rahoitusehdoissa edellytettiin, että projekteissa on ”saatava liikkeelle kaikki asiaan liittyvät tahot, joihin kaivoshanke voi vaikuttaa”, myös ”kansalaisjärjestöt ja paikallisyhteisöt”.

Nextin ja Mireun hallintoelimissä, kuten neuvonantaja- ja ohjausryhmässä tai sidosryhmäpaneelissa, ei ollut yhtään kansalaisyhteiskunnan edustajaa. Niissä oli yhtiöiden, kaivosasioita tutkivien yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä kaivos-, elinkeino- ja muiden viranomaisten edustajia.

”EU:n komissio on hyväksynyt konsortiosuunnitelman”, sanoo hankkeiden projektipäällikkö, GTK:n erikoisasiantuntija Juha Kaija.

Kansalaisjärjestöjä kyllä yritettiin osallistaa muuten, vaikka niitä ei otettukaan hankekumppaneiksi, sanoo Mireussa mukana ollut Lapin yliopiston tutkija, sosiologi Pamela Lesser. Hän johti hankkeen SLO-työtä.

Lesser sanoo, että vuosina 2018 ja 2019 Rovaniemellä, Brysselissä ja Itävallan Leobenissa pidetyt työpajat olivat kaikille avoimia.

Kansalaisjärjestöt katsovat saaneensa niukasti tai ei ollenkaan tietoa hankkeesta ja siihen liittyvistä vaikutusmahdollisuuksista. Osallisuus kutistui siihen, että Brysselin-työpajassa yhtenä puhujana oli Greenpeace-järjestön edustaja.

Lesserin mukaan järjestöt eivät aina pyydettäessäkään halunneet postituslistalle tai muutoin Mireun kanssa tekemisiin.

 

Kritiikki GTK:n johtamia hankkeita kohtaan alkoi voimistua vuonna 2019.

Elokuussa 2020 se kulminoitui poikkeukselliseen EU:n komissiolle tehtyyn Mireu-valitukseen, jonka allekirjoitti 31 eurooppalaista kansalaisjärjestöä kuudesta eri maasta.

”Olemme huolissamme ristiriidasta EU:n hankesääntöjen ja Mireun toteutuksen välillä sekä rakenteellisesta vääristymästä, joka koskee sekä tutkimusasetelmaa että hankekumppaneita ja tutkijoita”, valituksessa todettiin.

Valittajat pitivät yhtenä todisteena Mireun puolueellisuudesta ja epäeettisyydestä syksyllä 2019 tehtyä kyselyä, jossa selvitettiin 15 maassa eurooppalaisten suhtautumista kaivoksiin. Mireun verkkosivuilla kyselyä luonnehdittiin hankkeen ”avainkomponentiksi”.

”Verkkopohjainen kysely olisi ollut Mireun ainoa kunnollinen työkalu kansalaisten ottamiseksi mukaan hankkeeseen. Kyselyssä oli kuitenkin suuria suunnittelu-, toteutus- ja arviointivirheitä”, komissiolle tehdyssä valituksessa todettiin.

Kansalaisyhteiskunnan edustajia ei ollut laatimassa kysymyksiä. Kyselyyn linkin saaneet olivat lähinnä kaivosasioiden parissa työskenteleviä yhtiöitä, tutkijoita ja viranomaisten edustajia. GTK:n Kaijan mukaan kysely lähetettiin myös joillekin kunnille ja kyläyhdistyksille.

Vain muutama kansalaisjärjestön edustaja vastasi kyselyyn. Vastauksia tuli yhteensäkin vain 278, vaikka vastausaika pidennettiin kahteen kuukauteen.

Yksi syy lienee ollut se, että kysymykset olivat englanniksi, ja vasta loppuvaiheessa niitä käännettiin muille kielille. Vinoumasta kertoo myös se, että 22 saksankielisestä vastauksesta lähes kaikki olivat itävaltalaisilta kaivosalan opiskelijoilta, jotka vastasivat kyselyyn erään luennoitsijansa pyynnöstä.

Lesser kumppaneineen teki kuitenkin vastauksista faktori- ja regressioanalyysejä ja ristiintaulukointeja, joiden perusteella syntyi 23-sivuinen kaivosasenneraportti keväällä 2020. Johtopäätöksenä esitettiin muun muassa, että puolalaiset ovat kaikkein kaivosmyönteisimpiä Euroopassa.

Kyselyn tuloksia on sittemmin siteerattu Mireun muissa raporteissa. Juha Kaija ja Pamela Lesser sanovat, että kyselyn rajoitteet on huomioitu ja ettei kyselyn ole koskaan väitettykään olevan tieteellinen.

Kyselystä voi siis vetää tieteelliseltä kuulostavia johtopäätöksiä, kun ei kutsu sitä tieteeksi?

”Niin no, hankalahan tuo on…”, Kaija vastaa.

Vasemmalla: Heinäkuussa 2021 yhdeksän eri maiden vihreää EU-parlamentaarikkoa vaati rikkomusmenettelyn aloittamista
Espanjaa vastaan San Finxin päästöjen vuoksi.
Keskellä ja oikealla: Valoriza-yhtiö osti San Finxin yli satavuotiaan tina- ja volframikaivoksen vuonna 2015 ja suunnittelee sen avaamista uudelleen. Ympäristöriskit herättävät suurta huolta alueen asukkaissa. © Ecologistas en Acción

Komissiolle tehdyn Mireu-valituksen liitteenä on runsaasti asiakirjoja ja viestejä SLO-työryhmän sisäiseltä sähköpostilistalta.

Listalla oli myös saksalainen energia- ja ympäristöasioista kiinnostunut insinööri Nik Völker. Hän on vuodesta 2019 lähtien johtanut kaivoskriittistä Mining Watch Portugal -kansalaisjärjestöä.

Völker kertoo pyytäneensä päästä Mireun tiedotteiden jakelun piiriin, mutta Lesser lisäsi hänet tuolloin jo pari vuotta toimineen Mireun sisäiseen SLO-sähköpostirinkiin.

”Luulen, että he halusivat epätoivoisesti lisätä uskottavuuttaan ja saada mukaan jonkun kansalaisyhteiskunnan edustajan”, Völker sanoo SK:lle.

Hän alkoi tutkia Mireu-hanketta tarkemmin sen jälkeen, kun oli nähnyt ryhmässä erästä videohanketta koskevaa viestittelyä.

Asia liittyi Fridays for Future (FFF) -liikehdintään, jonka oli aloittanut ruotsalainen ympäristöaktivisti Greta Thunberg. Perjantaisin järjestetyistä koululakoista oli kehkeytynyt nuorten kansainvälinen liike ilmastokriisin torjumiseksi.

Syyskuussa 2019 Lesser viestitti ryhmässä ideasta hyödyntää FFF:ää Mireun lobbaustyökaluna. Nuorille aiottiin tehdä FFF-videoita, jotka kertoisivat kaivostoiminnan tärkeydestä ilmastokriisin torjunnassa.

Idean oli keksinyt Mireun hankekumppanin, kaivosteollisuutta edistävän saksalaisen GKZ Freiburg -organisaation toimitusjohtaja Wolfgang Reimer.

”Hei kaikki, aloitamme FFF-katujournalismihankkeen. Poikani ja hänen ystävänsä – videofriikki, ohjaaja ja kuvaaja – tulevat mukaan. Minä briiffaan heidät taustoista ja vastaan heille mahdollisesti esitettyihin kysymyksiin”, Reimer viestitti ryhmässä marraskuussa 2019.

Kansalaisjärjestöjen komissiolle tekemässä valituksessa Reimerin ideaa luonnehditaan nepotismiksi ja epäeettiseksi alaikäisten hyväksikäytöksi omiin tarkoitusperiin sekä Horizon-rahoituksen eettisten sääntöjen vastaiseksi.

”Wolfgangin viestien perusteella kaivostoiminnan markkinoiminen ilmastokriisin ratkaisuna ja sotkeutuminen nuorten ilmastoliikkeeseen näyttää heille normaalilta käytännöltä”, Völker sanoo.

Videot eivät koskaan valmistuneet. Kaijan mukaan syynä olivat ajan ja rahan puute sekä korona.

Reimer ei vastaa kysymyksiin muun muassa poikansa roolista, mutta sanoo, että Mireun johtoryhmä luopui videohankkeesta ”välttääkseen väärinymmärrykset”.

 

Kesäkuussa 2021 tikun nokkaan joutui toinen GTK:n johtama hanke, Next.

Siitäkin tehtiin EU:n komissiolle valitus, joka lähetettiin myös Euroopan petostentorjuntavirastolle Olafille. Asian käsittely on virastossa edelleen kesken.

Valitus liittyi Valoriza-yhtiön San Finxin volframikaivoksen tapahtumiin.

Tekstissä arvostellaan voimakkaasti GTK:ta, joka vastauksessaan vakuutti komissiolle, ettei Nextin näytteiden etsintä ollut aiheuttanut myrkkypäästöjä San Finxissä. Jos päästöjä oli, ne eivät liittyneet hankkeeseen.

Valituksen laati suuren espanjalaisen Ecologistas en Acción -ympäristöjärjestön lakimies Elena Solis. Hänen mukaansa GTK rikkoi eettisiä normeja ja antoi väärää tietoa.

”Sen sijaan, että GTK puuttuisi San Finxin laittomuuksiin ja tunnustaisi Nextin tulosten perustuvan osittain laittomasti saatuihin tutkimustuloksiin, GTK päätti pimittää tiedon ja suojella Valorizaa”, Solis sanoo.

Espanjassa on ihmetelty sitä, että GTK otti Valorizan hankekumppanikseen, vaikka ympäristöjärjestö Verdegaia oli tehnyt yhtiön toimista San Finxissä rikosilmoituksen poliisille jo vuonna 2017.

Kansalaisjärjestöjä ärsyttää, että rikosepäilyn kohteena oleva johtaja ja muut yhtiön työntekijät nostivat myöhemmin Nextin hankerahoista yhteensä 80 000 euroa palkkaa ja muita korvauksia projektiin tehdystä työstä.

GTK:n Next-hankekumppanina oli myös Espanjan valtion tutkimusneuvosto CSIS, maan tärkein tieteellinen tutkimuslaitos. Soliksen mukaan CSIS oli täysin tietoinen Valorizan epäselvyyksistä. CSIC nosti Next-rahoitusta 492 000 euroa.

Valituksessa vaaditaan muun muassa Next-varojen palauttamista sekä GTK:n ja muiden hankekumppaneiden rahoituksen epäämistä tulevaisuudessa.

Kaija sanoo GTK:n toimittaneen Valorizan selvityksiä komissiolle vastauksena valitukseen. Kaija ei ole voinut tarkkaan perehtyä espanjankielisiin selvityksiin, mutta uskoo lupa- ja muiden asioiden olevan kunnossa.

”Siihen tietoon perustuen, mikä meillä on, Valoriza oli hyvä kumppani.”

 

Kaivoskriittisten järjestöjen mielestä GTK kumppaneineen leimaa kaivosliikkeet tietämättömiksi ja ymmärtämättömiksi ”nimbyilijöiksi”.

Termi viittaa englanninkieliseen ilmaisuun ”not in my backyard” (nimby) eli siihen, että ikävät asiat halutaan pitää poissa omasta lähiympäristöstä, vaikka niistä voisi olla yhteiskunnalle hyötyä.

Kriitikoiden mukaan GTK on hankehallinnoijana ja viranomaisena ryhtynyt kansalaisnäkökulman ohittavaksi kaivosyhtiöiden lobbariksi. Suomalaisessa keskustelussa kritiikkiä on kohdistettu erityisesti GTK:n erikoisasiantuntijaan, geologi Toni Eerolaan, joka työskenteli Mireun SLO-hankkeessa.

Mireu-valituksen liitteenä olleessa sähköpostikeskustelussa Eerola halusi muuttaa tekeillä olleen SLO-määritelmän sanamuotoa niin, että kansalaisten oikeus päätöksentekoon kaivoshankkeissa muutettaisiin vaikuttamismahdollisuudeksi.

”Päätöksenteko-termi voisi olla liikaa teollisuudelle ja valtiolle :)”, Eerola kirjoitti.

Eerola sanoo SK:lle pyrkineensä ”aina dialogiin” ja joutuneensa asiassa maalittamisen kohteeksi.

Hän myös laati Suomen kaivoskiistoista koosteen Mireun loppuraporttiin lehti- ja tutkimusartikkelien perusteella, mutta ei kuullut sitä varten kansalaisliikkeitä.

”Toki olisi ollut ihan paikallaan, mutta se ei vaan siinä tohinassa käynyt mieleen.”

Eerola pitää loppuraporttia kuitenkin objektiivisena ja kertoo saaneensa koosteestaan hyvää palautetta Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) toiminnanjohtajalta Tapani Veistolalta.

Veistola muotoilee asian toisin:

”Olen ehkä sanonut, että on hyvä, että asiaa (kaivoskiistoja) tutkitaan.”

Vuonna 2016 Eerola kirjoitti GTK:n Geokatse-julkaisussa, että kaivosten vastustajat ovat perättömiä uhkakuvia maalaavia nimla-ihmisiä. Eerolan keksimä nimla-termi tulee sanoista ”not in my leisure area” – ”ei minun vapaa-ajanviettoalueellani”. Sillä Eerola kuvaa ihmisiä, jotka vastustavat lomailupaikkakunnilleen suunniteltuja kaivoksia.

”Nimby on ihan validi termi, ja nimla-termi on täysin neutraali”, Eerola sanoo.

Luonnonsuojeluliiton Veistola on asiasta eri mieltä.

”Kyllä näihin liittyy vähättelevä sävy.”

 

Mireu-valituksen allekirjoitti Suomessa muun muassa Kolarin Hannukaisen kaivosta vastustava Äkäslompolon kyläyhdistys.

Yksi sen näkyvämpiä asiantuntijoita on espoolainen kemian alan diplomi-insinööri Leif Ramm-Schmidt. Hän on vuosien ajan kirjoittanut kaivossuunnitelmia arvostelleita raportteja. Ramm-Schmidtillä on vapaa-ajan asunto Kolarissa, ja siten hän näyttää myös täyttävän Eerolan kuvauksen nimla-ihmisestä.

”Ikään kuin ihmiset huvin vuoksi vastustaisivat kaivoksia. Historian valossa näemme, miten kaivokset ovat tehneet tuhoa ympäristössä. En näe oikeana, että yhden yrittäjän etu saa pilata sadan muun yrittäjän toimeentuloa, ja vielä ilman että menetykset korvataan millään tavoin.”

Ramm-Schmidtin mukaan hänen ja muiden asiantuntijoiden työn ansiosta Hannukaisen suunnitelmat ovat huomattavasti paremmat kuin alussa.

”Kun asiat hoidetaan kunnolla, kaivoksia voi olla. Mutta joka paikkaan niitä ei voi eikä kannata avata, ja Hannukainen on ehdottomasti yksi niistä.”

 

EU:n komission arviointiraportti Mireu-hankkeesta valmistui viime kesänä.

Paljastiko raportti ongelmia?

”Minusta siinä ei ollut mitään sellaista”, Kaija sanoo.

Mireu-valitus ei johtanut jatkotoimiin.

Next-hankkeen osalta jälkipyykki muun muassa San Finxin kaivoksen ympärillä jatkuu vielä, ja hankkeen lopullinen arviointikokous on joulukuussa.

”Silloin viimeistään kuullaan, mikä on komission kanta Valoriza-asiaan”, Kaija sanoo.

Kaija ja SLO-työtä johtanut Pamela Lesser sanovat hankkeiden olleen opettavaisia.

”Kielteinen julkisuus ei koskaan saa organisaatiota näyttämään hyvältä. Toivon, että tämä kaikki on ollut meille herätyksenä ja opimme ottamaan aidosti huomioon kansalaisnäkökulman”, Lesser toteaa.

Tilanne on ristiriitainen: toisaalta EU-komissio haluaa vihreän siirtymän takia lisää kaivostoimintaa Eurooppaan, toisaalta kaivokset aiheuttavat ympäristöongelmia ja konflikteja paikallisväestön keskuudessa.

Lesser sanoo toivovansa, ettei komissio hyssyttelisi ongelmia.

”Käytämme veronmaksajien varoja, ja kansalaisilla on oikeus saada tietoa hankkeista. Jos joku on aidosti mennyt pieleen, komission pitäisi sanoa se.”

Sisältö