”Käytä rahat tai menetät ne” – Jos maakunnat eivät saa verotusoikeutta, rahankäytöstä voi tulla järjetöntä

Säästäminen ei kiinnosta, kun valtio voi leikata rahoitusta – vuoden lopussa tuhlataan ilman järkevää käyttökohdettakin.
Tuukka Saarimaa
Talous 14.11.2017 07:32
Maakuntauudistukseen liittyy yhä useita avoimia kysymyksiä. Yksi tärkeimmistä on maakuntien rahoitus.Tällä hetkellä näyttää siltä, että maakunnille ei tule verotusoikeutta. Myös niiden lainanottoa rajoitetaan eli maakunnista näyttäisi tulevan eräänlaisia valtion rahoittamia virastoja.Miten tällaiste...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Keskustelu

Jos budjetin määrärahoja ei ole mahdollista siirtää seuraavalle vuodelle niin se on maailman sivu aiheuttanut tuhlausta kaikissa valtion laitoksissa, yliopistot ml. Pelkona on että jos rahat palautetaan niin seuraavana vuonna määrärahaa leikataan kun tarvetta ei ole ollut..

Esimerkkinä erään Keski-Suomen opinahjon parin päivän retki Tallinnaan polttaen pari vuotta sitten joulukuussa melkein satatuhatta euroa kun ”niin vähän tunsimme toisiamme”.

Kepu heräsi totuuteen 18 maakunnan innossaan. Suurin osa maakuntia (Lappi,Kainuu, Pohjanmaat, Pohjois-Karjala) ovat väestöpohjaltaan liian pieniä ja köyhiä sote-alueiksi. Siksi niille ei voi antaa verotusoikeutta ja ne rahoitetaan Etelä-Suomen verovaroin kuten tähänkin asti.
Maakuntien tarkoitus ei olekaan soten mahdollistaminen vaan pelastaa pienet, kepuvaltaiset kunnat lakkauttamiselta ottamalla kallein eli terveydenhuolto maakunnille.Kunnanvaltuustoissa meno jatkuu kuten ennenkin.

Saarimaa ehkä ajattelee asioita liikaa vanhojen käytäntöjen näkökulmasta. Uskomus, että kuntavaaleissa äänestäjät palkitsevat ne poliitikot, jotka onnistuvat järjestämään alemmat verot ja paremmat palvelut, on kyllä toiveajattelua. Tosiasiassa rahoituksen suhteen on ihan sama tilanne, olipa massin vartijana kunta tai valtio. Molemmat voivat panna stopin liialliselle rahankäytölle.

Jos valtio vastaa terveydenhuollon kuluista, ei ole mikään ongelma, että säästynyt raha jää valtiolle. Miksi sen pitäisi palautua kunnalle tai kuntalaisille? Kysymys on pohjimmiltaan rahan jakamisen organisoinnista. Vuosibudjettimallilla on suuria heikkouksia, mutta apu on lähellä. Rahatalouden hoidon tulisi olla jatkuvassa seurannassa. Sitä tietenkin ensi kädessä valvoisi paikallinen reviisori, mutta tietotekniikalla ajantasaista seurantaa tehtäisiin myös keskitetysti ja pitkälle automatisoidusti. Kaksiportainen valvonta mahdollistaisi asioihin puuttumisen heti kun mahdollisia rahoitusongelmia on syntymässä. Joulukuun kurjuus tai yltäkylläisyys olisi mennyttä aikaa.

Budjetti tietenkin olisi olemassa, mutta terveydenhuollon luonteen vuoksi se olisi joustava. Se ei tarkoittaisi tiettyä rahasummaa tietylle yksikölle vaan normien mukaista mitoitusta. Jos jokin taho pystyisi alittamaan normikustannukset, osa ylimäärästä voitaisiin vaikkapa seuraavana vuonna suunnata jonkin osa-alueen parantamiseen. Siinä ei työsarka loppuisi eli eivät rahat menisi hukkaan.

Maakuntahallinto ja -verotus olisivat 100 miljoonan suuruusluokan kustannus, joten moiseen ei pitäisi lähteä. Se kyllä pikemminkin lisäisi tehottomuutta kuin poistaisi.

Ongelma on todellinen, ellei maakunnilla ja sen yksiköillä ole mahdollisuutta siirtomäärärahoihin ja joustavaan rahankäyttöön omissa hankkeissaan. Mutta ongelma koskee kaikkia suuria organisaatioista, joiden yksiköiden budjeteissa on joku kehys rajoitteena. Aikoinaan Yhtyneiden nousu perustui käytänteeseen, ettei yksittäisiä tehtaita pidetty yksinomaan lypsylehminä vaan ne saivat päättää osasta voitoistaan. Julkisella puolella ei synny voittoja mutta jos määrärahojen säästön voi osin käyttää paikallisesti tämä luultavasti tervehdyttää päätöksiä. Nykyisin on tosin vaarana joustava palkkapolitiikka, kun erityisesti julkisella puolella pomot jakavat palkkarahat keskenään ja tilaavat työt alihankintana hankintamäärärahoilla.

En pidä demokratian edellytyksenä omaa verotusta. Raha on aina rajoite ja maakuntavaltuustolla on valta jakaa niukkoja resursseja. Kolme verottajaa johtaisi yliverotukseen. Tästä on ajankohtainen esimerkki Helsingin päättäjien selvä vastahanka äyrinalennukseen minkä uusi pormestari nopeasti junaili. Mieluummin päättäjät olisivat jakaneet rahaa ja kunnallista hyvää mielihankkeilleen kuin antaneet kuntalaisten päättää omista rahoistaan.

Olen puoliksi tosissani esittänyt, että maakunnat tulisi rahoittaa niin ylisuhteisesti, että ylijäämä jäisi jaettavaksi maakunnalisena perustulona. Tällöin päättäjät tekisivät oikean ja vastuullisen valinnan kansalaisten suorien tulojen ja välttämättömien palvelujen välillä ja vaaleihin saataisiin aitoa demokraattista sisältöä.

”Kolme verottajaa johtaisi yliverotukseen.”
Olen laskenut Suomen rikkaimman kaupungin Grankullan äyrin kun Uudenmaan maakunta vastaa terveydenhuollon kustannuksista.Se on 4%. Eikö olekin hienoa? Minulla on yksityinen terveysvakuutus jo nyt. Noilla äyreillä maksan sen ja jää ylikin terveyslomaa varten.

Miksi monet kepuvetoiset kunnat ja viimeksi ns. merilapin kunnat tekevät 10-15 vuoden sopimuksia,osin ulkomaistenkin, terveysfirmoojen kanssa? Eivätkö he luota kepuun? Kolmasosa Lapin asukkaista on erikoissairaanhoidon osalta OYKS:n varassa kun haluttiin erota Rovaiemestä. No kunnon lasku perään Mehiläiselle sillä maakunnan ei pidä rahoittaa tätä pelleilyä senttiäkään..