Kärsivälliset isännät

Karri Kokko
Talous 21.8.2007 08:28

Nämä sijoittajat haluavat, että Suomessa on huomennakin teollista tuotantoa. Kaveripohjalta toimiva omistajaporukka pelastaa yhtiöitä ja työpaikkoja.Ilkka Brotherus ja Curt Lindbom

Teksti Pekka Anttila
Kuva Petri Kaipiainen
(SK 33/2007)

Ainoa tapa saada liikemiehet Curt Lindbom ja Ilkka Brotherus samaan kuvaan elokuun alussa on sopia tärskyt Helsingin Kauppahallille aamukuudeksi. Lindbom, 64, suostuu paikalle torikahvien hinnalla, Brotherus, 55, taas on sopivasti lähdössä viereisestä Olympiaterminaalista Baltiaan.

Hän turvautuu tällä kertaa laivakyytiin, sillä edessä on Suomen Rolls-Royce- ja Bentley-autoharrastajien Baltic Experience -kiertue. Brotheruksen Bentley S1 Continental vuosimallia 1955 sopii hyvin 1 500 kilometrin ajomatkalle.

”Se on alumiinikorinen kevennetty versio perusmallista ja suunniteltu nimenomaan pidempiä matkoja varten”, omistaja tietää.

Tavallisesti Lindbom ja Brotherus tapaavat toisiaan hieman erilaisissa merkeissä. He muodostavat ytimen sijoittajaryhmästä, joka tänä ulkomaisen omistuksen kulta-aikana tekee jotain erilaista: ostaa suomalaisyrityksiä.

Hackmanin entinen toimitusjohtaja Curt Lindbom on hallitushai, joka istuu kymmenien yritysten hallituksissa. Ilkka Brotherus taas on yrittäjä ja yksi suurimpia yksityisiä omistajia Suomessa.

Muutaman vuoden aikana kaksikon hallitsemat yhtiöt ovat yhdessä rikkaiden suomalaissijoittajien kanssa ostaneet kymmeniä kotimaisia yrityksiä.

Ajatus kotimaisen ja kärsivällisen omistajuuden mahdollisuuksista heräsi vuonna 2003, kun Curt Lindbom oli saneeraamassa Lohja Caravansia pääomasijoittaja Capmanin neuvonantajana. Kun Capman ryhtyi kaupittelemaan esimerkiksi Solifer-asuntovaunuja valmistavaa yhtiötä, Lindbom teki itse tarjouksen.

”Kun se sitten johti kauppoihin, soitin muutamalle vanhalle kaverille”, hän kertoo.

Lindbomin kaverit eivät ole aivan jokamiesluokan tuttuja. Caravansin ostoon osallistuneista ystävistä Jussi Länsiö, 55, on Hartwallin entinen toimitusjohtaja ja optiomiljonääri. Ilkka Brotherus taas omistaa esimerkiksi siivousvälineitä valmistavan Sinituotteen.

Kun kauppa tuli julkisuuteen, Lindbomin puhelin alkoi soida.

”Monet tutut ja puolitutut sijoittajat sanoivat, että seuraavaa kauppaa tehtäessä he haluavat olla mukana.”

Omistaja, ei sijoittaja

Seuraavana oli vuorossa talopaketteja valmistava Finndomo, kun Capman ja toinen sijoitusyhtiö 3i laittoivat huonosti kannattavan yhtiön myyntiin. Taas käytiin puhelinkeskusteluja, niiden seurauksena Lindbom porukoineen päihitti yhtiötä kärkkyneet pääomasijoittajat. Kaksi kolmasosaa Finndomosta siirtyi Brotheruksen omistukseen.

”Tässä vaiheessa kävi ilmi, että on paljon varakkaita ihmisiä sekä vanhoja kokeneita yrittäjiä, jotka eivät halua sijoittaa pelkästään pörssiin tai rahastoihin. Mallimme kiehtoi, koska meillä on selkeä niche (erikoisala): olemme pitkäaikainen ja kärsivällinen suomalainen omistaja.”

Lindbom haluaa käyttää omistaja-termiä juuri sen vuoksi, että sijoitukset on tarkoitettu pitkäaikaisiksi. Yleensä yrityksiä ostavat pääomasijoittajat haluavat luopua omistuksestaan nopeasti.

Viimeistään Finndomo-kaupan jälkeen sinivalkosijoittamisen potentiaali oli selvinnyt. Talvella 2005 Lindbom perustikin suoriin omistuksiin keskittyvän sijoitusyhtiön Primaca Partnersin. Halukkaita sijoittajia ilmaantui kuin itsestään, koska ”Curre tuntee puoli Suomea”, kuten eräs tuttava sanoo.

Ulkopuolelta tuleva sijoittaja tarvitsee vähintään 100 000 euroa päästäkseen mukaan Primacan toimintaan.

Keskustelu