Kaikille yhtä paljon? Uusi polvi puolustaa perustuloa

Talous 6.7.2012 11:00
Kuva Marjo Tynkkynen.

”Paskaduuni.”

Sanan sylkäisi suustaan prekariaatin äänitorvi Eetu Virén Yleisradion tv-ohjelmassa toukokuussa 2006.

Virén oli järjestämässä EuroMayDay-vappumielenosoitusta. Hänen tv-esiintymisensä tarkoitus oli synnyttää keskustelua huonoista työehdoista ja perustulosta. Ohjelman jälkeen valtamedia täyttyi moralisoivasta puheesta: kelvottomat nulikat halveksuvat siivoojien ja myyjien töitä.

Paljon paremmin ei käynyt pankkiiri Björn Wahlroosille. Hänen suosikki-ideologinsa, ääriliberaali taloustieteilijä Milton Friedman kannatti perustulon kaltaista negatiivista tuloveroa.

Vuonna 2001 Wahlroos esitti, että köyhyys ja työttömyys poistuisivat 5 000-6 000 markan (850-1 000 euron) kuukausittaisella kansalaispalkalla. Avausta luultiin vitsiksi.

Perustulo tarkoittaa kaikille maksettavaa samansuuruista toimeentuloa. Se maksettaisiin tuloista riippumatta, ilman velvoitteita esimerkikisi työnhakemisesta. Ajatuksena on, että on oikeudenmukaista jakaa kaikille saman verran.

Perustulon historia on täynnä väärinymmärryksiä. Sen mahdollisuudet voisivat kuitenkin piillä siinä, että ehdotus yhdistää täysin erilaisia poliittisia suuntauksia.

Vasemmistolainen prekariaattiliike perustelee perustulovaatimusta työelämässä tapahtuneella muutoksella: pysyvistä työsuhteista on siirrytty epävarman toimeentulon aikaan.
Friedmanilaisille oikeistoliberaaleille perustulo merkitsee yhteiskuntaa, jossa työnteosta ei rangaistaisi tukien menettämisellä.

Olisiko perustulosta poliittiseksi kompromissiksi?

Perustulo jakaa puolueita

Heinäkuussa 2012 BIEN-perustuloverkosto kerää ennakkoilmoittautumisia perustuloa vaativaan kansalaisaloitteeseen. Perustuloa ajavat eduskuntapuolueista vasemmistoliitto, vihreät, osa keskustasta ja muutama kokoomuksen kansanedustaja. Ylioppilaskunnat Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä ovat perustulon kannalla.

Myös vastustajat teroittavat aseitaan. Sdp julkaisi hiljattain verkkosivuillaan listan argumentteja perustuloa vastaan. Kokoomuksen Arto Satonen ja Kimmo Sasi kritisoivat järjestelmää kalliiksi. SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn mukaan perustulo veisi ”Kreikan tielle”.

Kokoomuslaiset eivät halua toimia vapaaherrojen rahoittajina. SAK:n ja Sdp:n pelkona taas on, että perustulo murentaisi ansiosidonnaista sosiaaliturvajärjestelmää ja alentaisi palkkoja.

Uusista puolueista piraattien joukossa on perustulon kannattajia. Perussuomalaiset eivät ole ottaneet kantaa perustuloon, mutta puoluejohtaja Timo Soini on demareiden linjoilla.

”Perustulon ajajien kannalta on huolestuttavaa, että vasta-argumentit ovat niin huonoja”, sanoo Johanna Perkiö, yksi BIEN-perustuloverkoston koordinaattoreista.

”Pitääkö meidän tehdä itse parempia? Ei perustulokaan ole ongelmaton järjestelmä, ja tarvitaan kriittistä keskustelua.”

BIEN-verkoston tavoitteena on kerätä kansalaisaloitteeseen 50 000 nimeä, minkä jälkeen eduskunnan olisi päätettävä, valmisteleeko se lain perustulosta.

Historiallisia reformeja

Perkiö valmistelee Tampereen yliopistoon väitöskirjaa perustulon poliittisista mahdollisuuksista Suomessa. Hänen tutkimuskohteensa kannalta kiinnostavaa on nykyisen työttömyysturvan syntyminen 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa.

”Valtio oli silloin kassakriisissä ja poliitikot ajoivat julkisen sektorin supistamista ja sosiaaliturvaetuuksien perumisia. Ihmiset lähtivät kaduille protestoimaan. Joukkoliikehdintä sai aikaan hegemonisen heilahduksen, jonka seurauksena muodostui hyvinvointivaltion rakentamiselle myönteinen ilmapiiri.”

Tuloksena syntyivät kansaneläkeuudistus ja työttömyysturvajärjestelmä, jotka antoivat pitkään suunnan sosiaaliturvan kehittämiselle.

Näihin historiallisiin reformeihin vaadittiin kuitenkin poliittista painetta ja vasemmistopuolueiden vaalivoittoja. Sellaisia ei ole nyt näköpiirissä. Perustulo vaatisi suurta murrosta poliittisessa hegemoniassa.

”Toimeentulon mahdollistava perustulo edellyttäisi vahvaa vasemmistoa ja ihmisten joukkoliikettä”, Perkiö sanoo.

Kansalaisten keskuudessa perustulolla on kannatusta. Sen määrä riippuu kuitenkin kysymyksen muotoilusta.

Kun Suomen Kuvalehti teetti vuonna 2001 mielipidetutkimuksen kansalaispalkasta, vain 32 prosenttia kannatti ajatusta.

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 2002 julkaistussa tutkimuksessa 76 prosenttia kannatti negatiivista tuloveroa, 63 prosenttia perustuloa ja 59 prosenttia kansalaispalkkaa.

Kokoomuksen 2005 tekemässä tutkimuksessa 58 prosenttia sanoi perustulolle kyllä – mikäli se yksinkertaistaisi nykyistä sosiaaliturvaa.

Työmarkkinajärjestöt lukkona

Perustulo on kuitenkin vielä utopiaa. Suuret uudistukset ovat mahdottomia ilman ammatti- ja työnantajajärjestöjen poliittista vaikutusvaltaa, ja ne vastustavat perustuloa.
Vasta, kun BIEN-verkosto saisi tavoitteensa esimerkiksi hallitusohjelmaan, voisi alkaa varsinainen kamppailu järjestelmän yksityiskohdista.

Niistäkään ei vallitse yksimielisyyttä. Viimeksi sosiaaliturvan selkeyttämistä yrittäneen Sata-komitean työskentely oli riitaisaa, ja tuloksena oli vain pieniä muutoksia.

Perustulosta on esitetty useita rahoitusmalleja. Oikeistolaisissa versioissa perustulon taso olisi alhainen, jotta töitä kannattaisi tehdä, ja kaikkia tuloja verotettaisiin tasaprosentilla.

Vasemmistolaiset haaveilevat progressiivisesta verotuksesta ja korkeasta perustulosta, jonka avulla olisi mahdollista kieltäytyä työstä ja neuvotella paremmat työehdot.

BIEN-verkosto vaatii, että perustulon tulisi olla vähintään nykyisen perusturvan vähimmäisetuuksien suuruinen.

Pieniä askeleita

Perustuloa kannattava sosiaalipolitiikan dosentti Jouko Kajanoja näkee joidenkin viimeaikaisten sosiaaliturvauudistusten lähestyvän perustuloa. Hän mainitsee takuueläkkeen ja perusturvan korotuksen.

”Voisi sanoa, että takuueläke turvasi eläkeikäisille perustulon vielä kansaneläkettäkin selvemmin.”

Perustulon toteuttamiselle luo Kajanojan mukaan painetta nykyisen työelämän monimuotoisuus, joka tekee tilkkutäkkisosiaaliturvan ylläpitämisestä monimutkaista.

”Välillä ollaan hoitovapaalla, välillä opiskellaan, välillä tehdään töitä, ollaan yrittäjiä ja freelancereita.”

Kajanoja uskoo myös, että keppi havaitaan ennen pitkää huonoksi kannustimeksi.

Viime vuoden alussa voimaan tullut Lex Soininvaara mahdollisti toimeentulotuen alentamisen sanktiona, jos nuori kieltäytyy koulutuksesta tai työpaikasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa havaittiin, että laki ei toiminut halutulla tavalla: toimeentulotuen leikkaaminen ei saanut nuoria hakeutumaan koulutukseen.

”Turvattu toimeentulo kannustaa ihmisiä toimimaan paremmin kuin pakottaminen. Luulisin, että tämä ajatus saa lisääntyvästi tukea”, Kajanoja sanoo.

Takaovistrategia

Todennäköisin vaihtoehto onkin, että perustuloa kohti kuljetaan vähitellen, ”takaovistrategialla”. Tällaista vaiheittaista siirtymistä on hahmotellut Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo.

Ensimmäinen toimenpide olisi sosiaaliturvan yksilöllistäminen, jossa on otettu jo pieniä askelia. Esimerkiksi työmarkkinatukeen eivät enää ensi vuoden alusta vaikuta puolison tulot.

”Kuluvalla hallituskaudella toteutetaan myös muita muutoksia. Työttömyysturvaa voi saada vähän aikaa ilman, että se heikentää muita etuuksia”, Hiilamo sanoo.

Lisäksi tulossa on kokeilu, jossa pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien pienet palkkatulot eivät leikkaa heidän sosiaaliturvaansa.

Seuraavassa vaiheessa Hiilamo haluaisi yhdistää joukon etuuksia, kuten työttömän peruspäivärahan, työmarkkinatuen ja äitiys-, isyys-, vanhempain- sekä sairauspäivärahat. Kaikki sosiaaliturva tulisi siirtää Kelan maksettavaksi. Lisäksi verotusta tulisi muuttaa.

Sen jälkeen ei oltaisi enää kaukana perustulosta.

Haasteena rahoitus

Perustulon kannattajien on ratkaistava vielä paljon kysymyksiä. Miten Euroopan velkakriisi ja Suomen ikääntyvä väestö mahdollistavat tulevaisuudessa edes nykyisenkaltaisen sosiaaliturvajärjestelmän rahoittamisen?

Myös kannatuspohjaa olisi kyettävä laajentamaan.

”Olisi tärkeää, ettei perustulo ole vain vihreiden, vasemmistoliiton ja kansalaisaktivistien puuhastelua. Edistystä on tapahtunut siinä, että kokoomus on nyt kiinnostunut, eivätkä demarit vastusta enää yhtä vahvasti kuin aikaisemmin”, Heikki Hiilamo sanoo.

Perustulon mahdollisuuksien puolesta puhuu, että 1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ovat kasvaneet epätyypillisten työsuhteiden maailmassa. Riittävä perustulo toisi turvaa heidän epävarmaan työelämäänsä.

Minimitoimeentulon saa nykyisinkin vastikkeetta, jos luopuu omaisuudestaan ja viitsii täyttää kuukausittain toimeentulotukihakemuksia. Lisäksi myös moni perustulon vastustaja on sitä mieltä, että sosiaaliturvaa pitäisi yhtenäistää.

Hiilamo uskoo perustulon olevan todellisuutta ennen pitkää.

”Jos katsoo, mitä mieltä nuoret ihmiset näistä kysymyksistä ovat, ja ketkä perustuloa ajavat, kyllä siinä näkyy tulevaisuuden suunta.”

Kun päättäjäsukupolvi vaihtuu, voivat asenteet muuttua myös puolueissa ja työmarkkinajärjestöissä.

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 27/2012.