Jos puheen paljous ratkaisisi, Suomessa olisi maailman pisimmät työurat

Talous 22.11.2010 07:30

Poliittinen retoriikka on kadehdittavaa. Kun ex-pääministeri Matti Vanhanen paljon ennen poliisitutkintaansa sai Rukan hangilla aivan uudenuutukaisen idean eläkeiän nostosta, ei sen jälkeen paljon muusta ole puhuttukaan kuin työurien pidentämisestä.

On palloteltu sillä, pitäisikö työuria pidentää lopusta, alusta vai keskeltä. Viimeksi EK:n hallituksen väistyvä puheenjohtaja Sakari Tamminen lämmitteli eräiden maakuntalehtien yhteishaastattelussa mieliaihettaan eli työurien pidentämistä nimenomaan keskeltä.

Vaalit eivät näköjään ole vielä tarpeeksi lähellä, koska Tammisen keskustelualoite sivuutettiin julkisuudessa yllättävän vaisusti. Muistetaanpa vain, kuinka ponnekkaasti esimeriksi Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kommentoi aikoinaan Vanhasen työurien pidentämisvaatimuksia. Urpilainenhan ilmoitti topakasti, että Sdp ei ole sellaisessa hallituksessa, joka leikkaa eläkkeitä.

Selkeä linjaus, vaikka eläkkeiden leikkausten vastustaminen ei nyt aivan työurien pidentämiskeskustelun kovimpaan ytimeen osunutkaan. Eläkkeitä kun leikkaa vuoden 2005 eläkeuudistuksessa sovittu elinaikakertoimen käyttöönotto, jonka on alettu pelätä toimivan jopa liiankin tehokkaasti.

Siirrytään vai joudutaan?

Puhe on pyörinyt eläkeiän nostamisen ympärillä, sillä poliitikoille on huomattavasti mukavampaa äimistellä suomalaisten siirtymisestä eläkkeelle keskimäärin 59-vuotiaina kuin analysoida sitä, mistä se johtuu. Ei tarvitse olla kummoinenkaan brändi-maakari ymmärtääkseen, että verbillä siirtyä on huomattavasti parempi kaiku kuin verbillä joutua.

Ja joutumisestahan on kysymys, sillä eläköitymisikää laskevat nimenomaan työkyvyttömyyseläkkeet.

Työkyvyttömyyseläkkeiden vaikutus eläkkeellesiirtymisikään on Eläketurvakeskuksen arvion mukaan reilut kolme vuotta. Eli jos työkyvyttömyyseläkeläisten määrä saataisiin vaikka puolitettua, niin eläkkeellesiirtymisikä nousisi yli 1,5 vuodella.

Syynä työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen ovat entistä useammin mielenterveyden häiriöt. Suuruusluokkana ne ovat jo kirineet perinteisten tuki- ja liikuntaelinsairauksien rinnalle suurimpina työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen syinä.

Jos pelkästään mielenterveyden häiriöiden vuoksi eläkkeelle joutuvien määrä onnistuttaisiin ikäluokittain puolittamaan, niin jo se nostaisi eläköitymisikää puolisen vuotta.

Inhimillisesti katsoen onnettominta on, että työkyvyttömyyseläkkeelle syrjäytyy kiihtyvällä vauhdilla alle 30-vuotiaita nuoria. Erityisesti nuorten naisten osuus on ollut kasvussa.

Tässäkin joukossa on vielä kahden kerroksen väkeä: esimerkiksi viime vuonna työkyvyttömyyden vuoksi eläköityi vajaat 4 000 alle 30-vuotiaasta, joista yli puolet tippui suoraan pelkän kansaneläkkeen varaan. He eivät toisin sanoen olleet päässeet vielä millään lailla työelämään mukaan, jotta heille olisi ehtinyt kertyä senttiäkään työeläkettä.

Työurien pidentämien nousee varmasti seuraavaan hallitusohjelmaan. Toivottavasti silloin otetaan huomioon myös ne nuoret, jotka syrjäytyvät suoraan eläkeläisiksi. Kansantaloudellisestikaan kun ei ole kysymys ihan pikkujutusta.