Jaksaa, jaksaa!

Tutkittu tieto työhyvinvoinnista ei leviä.

raha 19.10.2018 06:00
Mikko Huotari

© JANNE TERVAMÄKI

Yhteiskunta maksaa kovan hinnan työkyvyttömyydestä. Jos haluamme taloudelliseen iskukykyyn todellisen loikan, täytyy suurennuslasin alle ottaa työhyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuoreimpien tietojen mukaan 23,2 prosenttia 20–64-vuotiaista ei usko jaksavansa työskennellä vanhuuseläkeikään asti.

Pelkästään yrityssektorilla työkyvyttömyyskustannukset ovat vuosittain noin 3,5 miljardia euroa. Näin arvioidaan viime vuonna julkaistussa Tekemättömän työn vuosikatsauksessa. Keva puolestaan arvioi, että työkyvyttömyys maksaa kuntasektorilla noin kaksi miljardia euroa vuodessa.

Lisäksi meillä on myös muita työnantajia, joten vuosittainen kokonaissumma nousee vähintään kuuden miljardin euron kieppeille. Vertailun vuoksi Suomen valtion budjetti on tänä vuonna noin 55 miljardia euroa.

 

Historiallisesta näkökulmasta katsottuna työhyvinvointi on tarkoittanut sitä, että työntekijät pysyvät hengissä ja välttävät turhat tapaturmat. Ajan myötä vaatimustaso on kasvanut. Fyysisen työsuojelun lisäksi on alettu kiinnittää huomiota myös psyykkiseen työsuojeluun, koska se parantaa elämänlaadun lisäksi myös tuottavuutta.

Työhyvinvointi on monimutkainen ja vaikeasti mitattava asia. Siksi se on helppo työntää syrjään. Politiikassa on helpompi tarttua asioihin, joita pystytään kuvaamaan yhdellä luvulla. Esimerkiksi työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin tai valtion velkataakan laskeminen 60 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat näennäisen selkeitä tavoitteita.

Työhyvinvoinnin parantaminen on pitkäjänteistä työtä, joka jää helposti sivuun, jos täytyy tehdä nopeasti tulosta. Tämä on lyhytnäköistä, koska työhyvinvoinnin puutteista syntyy kustannuksia muun muassa tuottavuuden alenemisen vuoksi. Ongelmat kasvattavat myös terveydenhuollon kuluja.

Työhyvinvoinnista on tarjolla tutkittua tietoa, mutta sosiaali- ja terveysministeriön mukaan tieto ei leviä riittävän hyvin työpaikoille. Ministeriö teki vuonna 2014 selvityksen työhyvinvointitutkimuksesta.

”Haasteena vaikuttaa olevan se, missä määrin tutkimusten tulokset ja niihin perustuvat kehittämiskeinot siirtyvät osaksi työelämän kehittämistä”, selvityksessä todetaan. Kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistut tutkimukset leviävät huonosti. Monesti artikkelit on tallennettu tietokantoihin, jotka eivät ole ilmaiseksi tai avoimesti käytettävissä.

Tutkimuksissakin on ongelmansa. Niissä esitetään melko vähän konkreettisia kehittämiskeinoja, eikä erilaisten keinojen vaikuttavuutta tutkita riittävän laajasti. Selvityksen mukaan esimerkiksi osaamisen ja työhyvinvoinnin kytkökset tai tasa-arvokysymysten ja työhyvinvoinnin yhteydet eivät ole saaneet kovinkaan suurta tutkimuksellista huomiota.

 

Töissä jaksamisen suhteen on menty hieman parempaan suuntaan. THL:n kyselytutkimuksen mukaan viisi vuotta sitten 27,2 prosenttia 20–64-vuotiaista ei uskonut jaksavansa työskennellä vanhuuseläkeikään asti. Näiden osuus on viidessä vuodessa laskenut neljä prosenttiyksikköä.

Jos Suomi kykenisi tekemään työhyvinvointiloikan, vaikutus talouteen olisi hätkähdyttävän suuri. Kyse on vuositasolla miljardeista euroista.

Avainsanat
Sisältö