Kasvun aiheuttajaa etsimässä

Johtopäätös on väkisinkin, että talous kääntyi kasvuun tuurilla.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Roope Uusitalo
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen taloudessa menee pitkästä aikaa hyvin. Työttömyysaste laskee, työllisyys kasvaa ja julkinen velkakin alkaa pikku hiljaa pienentyä. Hallitus saattaa saavuttaa jopa 72 prosentin työllisyystavoitteensa. Vielä vuosi sitten harva olisi uskonut. Hyvä työllisyyskehitys näyttää myös tasapainottavan julkisen sektorin menot ja tulot ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.

Aika usein kysytään, mikä on talouspolitiikan vaikutus talouden kehitykseen ja missä määrin positiivisia uutisia voi pitää hallituksen ansiona. Työllisyyden kasvuunhan toki vaikuttaa myös maailmanmarkkinoiden veto. Toisaalta poliittisilla päätöksilläkin voi talouskasvun edellytyksiin vaikuttaa. Aika usein onkin kuultu, montako työpaikkaa mikäkin hallitus on luonut ja mitä tapahtuikaan silloin kun joku muu puolue oli hallitusvastuussa.

 

Hallituksen talouspolitiikan kontribuutiota talouskasvuun voidaan arvioida hiukan analyyttisemminkin. Yksi tapa on verrata peräkkäisten vuosien ennusteita.

Melko tarkkaan vuosi sitten valtiovarainministeriö ennusti, että BKT kasvaa 1,2 prosenttia vuonna 2017 ja 1,0 prosenttia vuonna 2018. Ennuste meni aika pahasti pieleen. Perjantaina 13. huhtikuuta julkaistussa ennusteessa kasvuprosentit oli korjattu 2,6:een. Moni muu ennustaja on ehtinyt veikata jo yli kolmen prosentin kasvua.

Uusimmassa ennusteessaan valtiovarainministeriö ennakoi työllisyysasteen kasvavan hallituskauden loppuun mennessä melkein 72 prosenttiin. Vuosi sitten sama ennustajatiimi odotti työpaikkoja syntyvän 60 000 vähemmän ja työllisyysasteen jäävän 70 prosenttiin.

 

Peräkkäisinä vuosina tehdyt samaa ajankohtaa koskevat ennusteet voivat olla erilaisia kolmesta, mutta vain kolmesta syystä. Ensinnäkin jommassakummassa ennusteessa voi olla virhe. Toiseksi maailmalla saattaa ennusteitten julkaisuajankohtien välillä tapahtua jotain, mitä ennustaja ei voinut tietää ja kolmanneksi on saatettu tehdä talouskehityksen kannalta merkittäviä poliittisia päätöksiä.

Isoja virheitä ei kukaan ole vielä ennusteista löytänyt. Valtiontalouden tarkastusviraston hiljattain tekemän arvion mukaan valtiovarainministeriön ennuste on ainakin yhtä hyvä kuin muidenkin viidentoista Suomen talouskehitystä ennustavan organisaation.

Uusia isoja työllisyyteen vaikuttavia päätöksiäkään ei ole viime vuoden kevään jälkeen juuri tehty. Työttömien haastattelut ja työttömyysrekisterien siivoaminen haamutyöttömistä oli aloitettu jo vuoden 2017 alussa. Aktiivimalli hyväksyttiin vasta loppuvuodesta 2017, mutta senkin pääpiirteet olivat keväällä 2017 jo tiedossa. Varovaiset ennustajat eivät tosin varmaan vielä vieneet keskeneräisen hankkeen vaikutuksia ennusteisiin. Viime syksyn veronalennukset tulivat ehkä hiukan yllätyksenä. Työllisyyteen niillä voi olla pieni positiivinen vaikutus. Valtiontalouden alijäämää veronalennukset varmasti kasvattivat.

Kaikki yhteen laskettunakin, sellaisia viime vuoden kevään jälkeen tehtyjä päätöksiä, joiden vaikutus ei vielä ollut mukana viimevuotisissa ennusteissa ja jotka olisivat voineet työllisyyteen jo vaikuttaa, ei monta ole. Jos ennusteissa ei ollut pahoja virheitä, johtopäätös on väkisinkin, että talous kääntyi kasvuun tuurilla eikä taidolla.

 

Tuuria – hyvää tai huonoa – tulee olemaan tulevillakin hallituksilla. Uusimmassa talousennusteessaan valtiovarainministeriö laskee, että budjetinteossa käytettyjen seuraavan vuoden BKT:n kasvua koskevien ennusteiden virhe on ollut keskimäärin 1,5 prosenttiyksikköä. Tästä voidaan laskea, että reilut 70 prosenttia ennusteista osuu plus–miinus kahden prosenttiyksikön tarkkuudella kohdalleen. Toisaalta melkein kolme kymmenestä ennusteesta menee pieleen enemmän kuin kahdella prosenttiyksiköllä. Keskustelu ennusteitten desimaaleista on siis melkoisen turhaa, kokonaislukujen kohdalleen saamisessa on ihan tarpeeksi haastetta.

Vaaligallupit ovat jo pitkään raportoineet virhemarginaaleja. Jopa sääennusteista löytyy sateen todennäköisyys. Talousennusteetkin paranisivat, jos raporteista löytyisivät myös ennusteen luottamusvälit. Saman tien voisi kaikki futuurimuodossa olevat verbit kääntää potentiaaliin – kotimaisemmin mahtotapaan – tai vähintään ripotella joukkoon kasan lisämääreitä kuten ”ehkä”, ”mahdollisesti” tai ”todennäköisesti”.

Työllisyyspolitiikassakin lienee turha järjestää vedonlyöntejä siitä, miten käy 72 prosentin työllisyystavoitteen. Silti viime vuosien politiikka näyttää vähintään systemaattiselta yritykseltä työllisyyden parantamiseen. Päiväkotimaksujen alentaminen tekee työnteosta lapsiperheissä halvempaa. Työttömyyspäivärahojen leikkaus taas tekee työttömyydestä kalliimpaa. Pääsykokeitten poistaminen saanee opiskelijat nopeammin sisään yliopistoihin. Kiky-sopimus ehkä vaikutti vientiin ja palkkaneuvottelujärjestelmän uudistuskin saattaa osoittautua toimivaksi. Eläkeikää nostava eläkeuudistuskin tuli voimaan vasta viime vuonna.

Tällaisten uudistusten vaikutusten realisoitumiseen kuluu pitkään. Esimerkiksi eläkeuudistusta on puuhattu ainakin niiltä kuuluisilta Rukan lumilta lähtien, mutta uudistuksen vaikutukset alkavat näkyä vasta 2020-luvulla. Ehkä hallitusten menestystäkin siksi pitää mitata jollain muulla kuin vuoden tai hallituskauden aikana syntyneiden työpaikkojen määrällä.