Jenkkikonsultti: ”Suomi paras paikka kaupallistaa venäläiskeksintöjä”

Jyrki Karvinen
Talous 14.4.2010 15:00
Venäjän pääministeri Vladimir Putin Novosibirskissä 9. huhtikuuta 2010. Kuva Alexei Nikolski / AP / Lehtikuva.

Suomalainen yritysjohtajien valtuuskunta tuuletti suomalais-venäläistä talousyhteistyötä Novosibirskissä niin omaksi kuin isäntiensä hämmästykseksi.

Kyse oli myös neitsytmatkasta, sillä se oli laatuaan ensimmäinen yhteinen kauppareissu suomalaispomoille Novosibirskiin nyky-Venäjän aikana.

”Suomella on sitä mitä Venäjä tarvitsee ja Venäjällä sitä mitä Suomi tarvitsee. Venäjältä löytyvät tutkijat ja innovaattorit. Suomessa on maailmaan johtaviin kuuluva innovaatiojärjestelmä kaupallistaa venäläisinnovaatioita. Venäjällä ei sellaista ole, eikä ole tulossa”, selitti amerikkalais-suomalainen innovaatiokonsultti Martti Vallila, joka osallistui ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen ja Suomalais-Venäläisen kauppakamarin vienninedistämismatkalle Novosibriskiin.

Vallila aloitti työskentelyn amerikkalais-venäläisen innovaatioyhteistyön parissa Novosibirsk-Tomsk-alueella jo pian Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1991.

”Novosibirsk tarjoaa tuhansine tutkijoineen lähes samanlaisen pohjan innovaatioyhteistyölle kuin alkuperäinenkin Silicon Valley, vaikka venäläisillä ei olekaan siihen vielä riittävää osaamista eikä mekanismia,” Vallila eritteli ja korosti pallon olevan Suomen puolella viedä asiaa eteenpäin.

Toimialajohtaja Toni Sulameri Tampereen teknologiakeskus Hermia Oy:sta näki Novosibirskin valtionyliopistossa ja sen kyljessä sijaitsevassa Akademgorodokin tiedekaupungissa paljon potentiaalia, mutta ei nykyaikaisen innovaatioyhteistyön osaamista.

Neuvostoajan salainen keskus avautuu globaaliin talouteen

Neuvostoliiton aikana perustetussa ja silloin huippusalaisessa Akademgorodokissa on todellakin potentiaalia: kaupungin 75 000 asukkaasta lähes 15 000 on tutkijoita, eli siellä on lähes 200 tutkijaa tuhatta asukasta kohden.

”Siellä tehdään asioita, joita me emme osaa, mutta ikävä kyllä vanhat neuvostoperinteet painavat. Venäläiset haluavat yksiviivaisesti edelleen tehdä vain sen, mitä heiltä on tilattu. Yrittäjyys on siellä erittäin tuore asia eikä verkottumisen etuja tajuta”, Sulameri pohtii.

Isoista haasteista huolimatta Sulameri sanoo Hermian olevan valmis laajentamaan yhteistyötä novosibirskiläisten kanssa muun muassa kasvavan start-up-yritysten joukon parissa.

Sekä Vallilan että Sulameren tavoitteena on saada solmittua keksintöjen kaupallistamiseen tähtäävä yhteistyö venäläisinnovaattorien kanssa siten, että venäläishuippujen ei tarvitsisi muuttaa kotisijoiltaan ulkomaille. Sitähän useimmat heistä eivät halua.

”Meidän on myös varmistettava sitä, ettei kaikkia huippuja osteta opiskelemaan jenkkeihin tai Japaniin”, Sulamaa tiivistää.

Keskusvalta kahlitsee

Venäjän hallituksen päätökset eivät Vallilan mukaan edelleenkään edistä venäläisinnovaatioiden kansainvälistä kaupallistamista.

”Keskusvallan rooli on niissä liian iso. Oikea Silicon Valley kasvaa ja kehittyy alhaalta ylöspäin, minkä tiedän kokemuksesta”, Vallila murahtelee.

Hiljattain pääministeri Vladimir Putinin hallinto nimesi Moskovan lähelle ”Silicon Valleyksi” parilla sadalla miljoonalla pystytettävän alueen uuden teknologian kehittämiseksi.

Novosibirskissä ja venäläisten innovaatioyritysten piirissä päätöstä kritisoitiin lähinnä hallinnolliseksi yritykseksi edistää innovaatiotoimintaa, koska valtioholhousta innovaatioyritttäjyyden tieltä ei näytetä Venäjällä poistettavan.

Mutta Putin yllätti pian ja saapui sattumalta samaan aikaan suomalaisvaltuuskunnan kanssa Novosibirskiin puhumaan tarpeesta pystyttää sinne Länsi-Siperian Silicon Valley.

Siitä Novosibirskissä riemuittiin.

”Kun Suomella on toimiva innovaatiojärjestelmä, jossa voidaan tehokkaasti kaupallistaa innovaatioita, se pitäisi esitellä venäläisille. En ole nähnyt sitä vielä tapahtuvan”, Vallila sanoo. Hän mainitsee Aalto-yliopiston uutena mahdollisuutena saada vauhtia venäläisinnovaatioiden kaupallistamiseen Suomessa.

Mutta jälleen kerran Suomen Venäjä-osaamisen niukkuus todettiin kauppamatkalla rajoitteeksi suoralle innovaatioyhteistyölle. Tuoreen selvityksen mukaan esimerkiksi enää vain joka 50. suomalainen hallitsee kohtuullisesti venäjää.

Tieto-konsernin johtaja Pekka Viljakainen kertoi Novosibirskin alueen olevan ehdolla yrityksensä uudelle tutkimuskeskukselle, jossa työskentelisi peräti noin tuhat ammattilaista.
Novosibirskin rooli olisi vastata riittävästä insinöörikoulutuksesta tutkimuskeskuksen tarpeisiin. Viljakainen arvioi kaupungin siihen myös kykenevän.

Novosibirsk houkuttelee myös it-palveluyhtiöitä paikalle pitkillä tutkimusperinteillään ja sillä, että huippuväen kustannukset ovat neljänneksen luokkaa Moskovaan verrattuna.

Jyrki Karvinen, Novosibirsk

Aiheesta lisää
Vladimir Putin: ”Silicon Valley” nousee Länsi-Siperiaan (Suomenkuvalehti.fi 8.4.2010)

Keskustelu

”Suomessa on maailmaan johtaviin kuuluva innovaatiojärjestelmä kaupallistaa venäläisinnovaatioita. ”
Harmi, ettei Suomessa ole vastaavaa järjestelmää suomalaisten innovaatioiden varalta. Esim Benecol, Xylitol jne.

jh: toki tuli minullekin tuo seikka mieleen. Tosin luin juuri ksylitolin keksijää käsittelevän artikkelin, jossa keksijä kertoi, ettei hän ole keksinnöllään tienannut, eikä se kiinnostaisikaan. Ehkä tässä on myös kyse asenteesta: ehkä Suomessa keksintöjen kaupallistamista pidetään tutkijoiden keskuudessa epäammattimaisena.

Maailman johtavin innovaatiojärjestelmä? Mihin tuo väite perustuu? Ainakaan se ei vaikuta kovin tuottavalta. Voisiko seuraava juttu käsitellä tähän väitteeseen liittyviä tilastoja ja huomioida Nokian vaikutukset.
Innovaatiojärjestelmän kehityslinjoja tulee tarkastella myös avoimen kansalaisinnovaation näkökulmasta. Kotimaisten pk-yritysten tietä tulisi näinä aikoina tukea ja siloittaa myös tällä sektorilla.
Mitä venäläisten innovaatioiden kaupallistamisbusinekseen tulee, se tarvinnee täysin oman konseptinsa ja sopimusjärjestelmänsä. Venäläisessä kulttuurissa hirvi on yleensä jaettu ja syötykin ennen kaatamista.

Opiskeluaikanani, silloin kun Kekkonen oli kuninkaana, arvostin suuresti erasta tyolaiskansan innovaatioilla valmistettua tuotetta.

Monissa kaupoissa myytiin venalaista borssikeittoa. Oli hienosti ihan lasipurkissa, peltikansi ja kaikki. Ja oli makua, oli iso klimppi lihaa. Sita pystyi ihan opiskelijakampan alkeellisilla keittovalineilla kuumentamaan, vahan vetta joukkoon ja vot! Rasvaista oli ja hyvaa. Suomalainen hernekeitto oli jo silloin sita samaa mita nykyaankin. On herneita, tosin kypsaksi keitettyina, mutta lihaa eika edes rasvaa juuri ole.

Eipa taida enaa (kai?) borssia purkeissa olla myynnissa missaan.

Joku voisi myyda venalaista ruisleipaa, sita itseaan jota vain venalaiset osaavat paistaa. Kaupaksi kavisi, varmasti.

Mutta mita ’innovaatioita’ sielta tuotetaan. Jotain helkkarin hiukkaskiihdyttimia jotka ihan hiukan kiihdyttavat lahinna kayttajaa joka ei saa laitetta toimimaan.

Kekkosen ajan innovaatiotuotteita taitaa vielakin olla Hangon vapaasatamassa, vai lienevatko jo painuneet maan sisaan…

Entapa kelpo sinkkiamparit? Silla tasolla venalainen innovaatio toimii.

Ai niin, mummujakin sielta sentaan tuodaan…

Venäjän innovaatio- ja tutkintakyvyn käytännöllistäminen on yksi maan suurimpia ja tärkeimpiä asioita sen tulevaisuutta suunniteltaessa. Maan jähmettyminen vanhoihin kaavoihin sekä lännen että jopa Kiinan rinnalla on aikamoinen tragedia, koska se on kouluttanut yhden maailman suurimmista ja lahjakkaimmista tutkijajoukoista. Se on ollut joko suhteellisesti ottaen toimeton tai sitten muuttanut ulos maasta noin 20 vuoden ajan, mikä on käsittämätön resurssien tuhlaus.

Kiina oli lähes 50 vuotta kommunismin voiton jäkeen vastaavassa tilanteessa. Kaikki aloitteet tulivat ylhäältä ja puolueelta. Monet toteutettiin massoja mobilisoimalla. Kiinassa riitti työtä, mutta joukko suuuria projekteja – puhemies Maon ”loikkaukset” – eivät tehneet sammakosta prinsessaa vaan johtivat käytännön katastrofeihin. Vasta puhemiehen mentyä maa aloitti ”uudella politiikalla,” joka merkitsi kaiken rakentamista pohjalta alkaen. Samalla houkuteltiin pääomia ja tiedemiehiä takaisin maahan. Osa tuloksista voi olla kuplaa, joka särkyy, mutta ero entiseen tai NL:n systeemiin on valtava – tuloksissa.

Tässä olisi varmasti ala ja asia, jossa Venäjälläkin tulisi yrittää – alkuun luomisen voimat valtion valvonnasta irroittamalla. Olisiko se vaarallista? Vai onko kyse vain mentaalisista suluista?

Mikä on ollut viimeinen länsimarkkinoilla menestynyt innovaatiota. Se on Kalashnikov. Medvedev on arvostellut Venäjän taloutta vanhanaikaisuudesta ja toivottavasti hän on tosissaan ja venäläiset kuvernöörit ja bisnesmiehet ottavat asian tosissaan. Venäjä jää jälkeen ja ruostuu paikalleen pian kuin edeltäjävaltionsa. Jos maassa koulutetaan edelleen huippuja on käsittämätöntä että äiti-Venäjä ei ymmärrä pitää omiaan kotona ja luoda siellä kansainvälsiä työpaikkoja vaan antaa mielummin jenkkien ostaa parhaat päältä pois. Venäjää on usein mahdotonta ymmärtää ja ihme kyllä niin näyttää olevan tässäkin asiassa vaikka kyse on oman maan ja kansalaisten edusta, mutta milloin tsaarit, kommunistijohtajat tai nykyiset johtat oikeasti ovat kansalaistensa eduista oikeasti välittäneet. Kunhan vaalipiirinä toimiva eliitti voi hyvin, se näyttää riittävän. Penttijuhani on oikeassa kun kysyy onko venäläisten mentaliteetista kyse. Varmasti on. Kuitenkin venäläiset luottavat suomalaisiin ja uskoisi olevan ideaa siinä että nimenomaan Suomessa kehitettäisiin venäläisten huippujen ideoista tuotteita länsimarkkinoilla. Venäjä ei siihen yksi kykene vaikka miten pullistelisi sotilasmahdillaan.

Meillä on Aalto jonka piti olla innovaatioyliopisto. Sillä nimellä sitä ainakin mainostettiin. Sieltä vaan kammioista Venäjälle. Pakkoruotsin paikalle venäjä. Ei kuitenkaan pakkovenäjää.