iEVVK:)

Karri Kokko
Talous 11.7.2008 08:50

Heinäkuussa, kun Suomi on kiinni ja uutiset vähissä, lehdet ovat täynnä kevyitä kesäjuttuja. Kuinka tyhjiä lehtien juttulaarit ovat, selviää ensi viikon perjantaina, kun Applen kännykkä iPhone tulee myyntiin.

Otsikkomme – joka on lainatavaraa – kertoo vaihtoehdoista. Voi olla, että uuden, seksikkään medialaitteen ilmaantuminen markkinoille sivuutetaan yhden palstan olankohautuksella. Toisaalta en ihmettelisi, vaikka siitä riittäisi jutunjuurta useammaksikin päiväksi, lööppejä ja etusivuja myöten.

Applen tuotteet ovat sellaisia. Ne eivät jätä ketään kylmäksi. Kuluttajan mielikuva on positiivinen, silloinkin kun uusi laite sinänsä ”ei voisi vähemmän kiinnostaa”.

Meteliä puhelimesta on riittänyt sen jälkeen kun se lanseerattiin vuosi sitten Yhdysvalloissa. Närkästystä herätti, että laite toimi vain yhden operaattorin liittymällä. Sitä paitsi puhelin oli hidas ja tekniikaltaan vanhanaikainen. Mikä pahinta, kukaan ei tiennyt, mikä oli ”halpana” markkinoidun tuotteen todellinen hinta.

Amerikoissa laskettiin, että kytkykaupassa viidensadan puhelin maksaa helposti pari tonnia, kun itse laitteen hintaan lisätään kahden vuoden pakolliset, tavallista korkeammat liittymämaksut.

Periaatetta sovelletaan myös Suomessa. Puhelinta saa vain yhden operaattorin liittymällä ja sopimus tehdään aina kahdeksi vuodeksi. Näin laitteesta ja sen käytöstä kertyvät kustannukset ovat halvimmillaan 920 ja kalleimmillaan 2 245 euroa, puhelimen kapasiteetista, puheajasta ja verkossa siirtyvästä bittimäärästä riippuen. Onko se paljon vai vähän, jos kustannuksia vertaa omaan puhelimeensa?

Pyörittelipä lukuja miten tahansa, ne tuntuvat jos eivät kohtuullisilta niin ainakin järkeenkäyviltä. Applen brändi on sellainen, että kuluttaja on valmis maksamaan siitä hiukan ekstraa. Miksei Steve Jobs tai TeliaSonera käyttäisi sitä hyödykseen?

Yhden operaattorin rajoitus ei sekään ole ongelma. Salaus voidaan murtaa verkosta löytyvillä ilmaisohjelmilla, ja siitä syystä Suomessa on jo pitkään ollut iPhonen käyttäjiä – paljon ennen tuotteen virallista liikkeellelaskua ja totta kai operaattorista riippumatta.

Mistä sen tietää, vaikka kyse olisi harkitusta strategiasta. Edelläkävijät suorittavat yhtiölle ilmaista tuotekehitystä, ja kohina salaperäisen tuotteen ympärillä herättää kiinnostusta. Taitavasti sijoitettu pieni i-kirjain saa ihmeitä aikaan.

Yksi on varmaa: moni haluaa ainakin nähdä tuon ihmevekottimen, pitää sitä käsissään – ja kokea, miltä tuntuu näppäillä kännykkää ilman peukaloa.

Teksti Karri Kokko

Kolumni on julkaistu SK:ssa 27/2008 (ilm. 4.7.2008)