Eteläsataman hotellihanke: Kelpaako tämä kolossi empirearkkitehtuurin keskelle?

Talous 14.2.2010 08:00

Eteläsataman hotellihanke etenee erillisenä Helsingin kaupunginhallitukseen, vaikka tulossa on kilpailu koko alueen kehittämisestä.

Eteläsataman hotellihanke Vanhaan ympäristöön tuotu uusi elementti vahvistaa alueen vetovoimaisuutta, väittää kaupunkisuunnittelulautakunta. Lausuntojen antajat ovat täysin toista mieltä – rakennus ei sovi historialliseen keskustaan. Havainnekuva osoittaa, miltä hotelli näyttäisi. Kuva Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto / Herzog & De Meuron

Koko Eteläsataman alueen kehittämisestä järjestetään kansainvälinen suunnittelukilpailu. Kilpailua valmistellaan parhaillaan ja sen tulokset on tarkoitus julkistaa vuonna 2012, jolloin Helsinki on designpääkaupunki.

Nyt kuitenkin halutaan lyödä lukkoon yhden irrallisen korttelin kohtalo. Katajanokalla sijaitseva Kanavaterminaalin tontti on tarkoitus myydä yksityiselle norjalaisyrittäjälle hotellin rakentamista varten. Aloitteen teki aikanaan apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen, ja sitä on edelleen vahvasti ajanut kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Tuomas Rajajärvi.

Hotellin vaatima asemakaavamuutos on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn lähiviikkoina ja myöhemmin todennäköisesti valtuuston päätettäväksi.

Hotellin kannattajien mielestä Katajanokan satama-alue kaipaa näyttäviä rakennustaiteellisia irtiottoja ja Helsinki uutta ja ”rohkeaa” arkkitehtuuria.

Rakennuttaja tilasi hotellista suunnitelman nimekkäältä sveitsiläiseltä arkkitehtitoimistolta Herzod & de Meuronilta. Toimiston ehdotus on rantaan sijoittuva ristin muotoinen lasirakennus.

Kritisoitu rakennus

Suunnitelmaa ovat vastustaneet sekä arkkitehtikunnan enemmistö että suuri osa virkamiehistöä ja useimmat pyydettyjen lausuntojen antajat.

Kritiikin mukaan paikka Helsingin vanhassa empirekeskustassa ei sovi uudelle, näkyvästi huomiota tavoittelevalle, vau-arkkitehtuurille. Helsingissä on tilaa, miksi rakennus on sijoitettava alueelle, joka on luokiteltu erityisen merkittäväksi kulttuurimiljööksi?

Kritiikkiä on tullut myös koko hankkeen toimintatavasta. Miksi irrallinen tontti Helsingin parhaalta paikalta ollaan myymässä yksityiselle kiinteistöyrittäjälle, vaikka alueen kokonaissuunnittelusta ollaan juuri julistamassa kansainvälinen kilpailu?

Itse rakennus jakaa mielipiteitä. Monien mielestä se voisi olla hyvä sijoitettuna jonnekin muualle kaupunkiin. Toisten mielestä suunnitelma on – ikävä kyllä – maineikkaiden arkkitehtien vähemmän onnistunut luomus. Siitä meillä on jo yksi esimerkki Eteläsatamassa, Alvar Aallon Enson talo. Tarvitaanko niitä lisää? Maassamme esiintyy kritiikitöntä suurten nimien ihailua.

Hotellin rakentaminen edellyttää asemakaavaan muutosta. Pyydetyissä lausunnoissa muutosehdotusta vastustivat sekä yleisten töiden lautakunta että kiinteistölautakunta, elsingin kaupunginmuseo, Museovirasto ja ympäristökeskus. Myös kolme ulkomaista lausunnon antajaa, muun muassa Kiasman arkkitehti Steven Holl, piti rakennusta sopimattomana paikalle.

Puolueet eri kannoilla

Lausunnoista huolimatta asemakaavan muutos meni läpi kaupunkisuunnittelulautakunnassa viime marraskuussa äänin 5-4. Puolesta olivat kokoomus ja Sdp, vastaan vihreät ja vasemmisto, Rkp:n edustaja äänesti tyhjää.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Tatu Rauhamäki (kok) äänesti hankkeen puolesta, koska haluaa asian valtuuston päätettäväksi ja koska kannattaa hotellin rakentamista. Eikö laajalla kritiikillä ole merkitystä?

”Ainahan niille jokin painoarvo on annettava. Mutta jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Pitää uskaltaa olla rohkea uudistamaan joskus vähän poikkeavallakin tavalla”.

Vihreiden Osmo Soininvaara (vihr) äänesti kaupunkisuunnittelulautakunnassa asiaa vastaan. Ettekö katso olevanne kehityksen tulppana?

”En ollenkaan. Vaikka pitää sekä rockista että kirkkomusiikista, ei kukaan halua kuunnella niitä yhtäaikaa samassa salissa. Tuo rakennus ei sovi yhteen empirekeskuksen varsin herkän rakennuskannan kanssa. Hotellille tontti sinänsä sopii hyvin.”

Jos hanke hyväksytään, ainakin Museovirasto ja Uudenmaan ympäristökeskus harkitsevat vakavasti valittavansa asiasta. Se voi viedä kaksi kolme vuotta.