Miten käy euron? "Valuuttaliittoja hajonnut ennenkin"

Euro
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Euroopan rahaliitto natisee liitoksissaan. Mitä pitäisi tehdä?

Mielenosoittajat polttivat Irlannin pääministeri Brian Cowenia esittävän julisteen Dublinissa 27. marraskuuta 2010. Kuva Niall Carson / AP / Lehtikuva.

Euron käyttöönottoa perusteltiin 1990-luvulla sillä, että talous- ja rahaliitto toisi vakautta Suomen kaltaisen pienen maan talouteen.
Näin menikin pitkään. Talous kasvoi, korot ja inflaatio pysyivät kurissa.

Vuonna 2008 finanssikriisi levisi pankkisektorin kautta Eurooppaan, mutta vasta Kreikan ylivelkaantuminen sai rahaliiton natisemaan kunnolla liitoksissaan.

Euroopan keskuspankki ja euromaiden poliittiset johtajat yrittävät rauhoittaa tilannetta vakuuttamalla, että rahaliitto kestää paineet. Mutta keinot alkavat olla vähissä, jos kriisi leviää Espanjaan ja Italiaan. Nykyisiä olennaisesti suuremman pelastuspaketin rakentaminen lienee mahdotonta.

Yksikään euromaa ei näytä olevan täysin turvassa Saksaa lukuun ottamatta. Markkinoilla pelätään, että kriisimaiden ongelmat tarttuvat ennen pitkää jopa Ranskaan ja Hollantiin.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Jussi Mustonen sanoo, että Euroopan keskuspankki voi hätätilassa ottaa mallia Yhdysvalloista, jossa keskuspankki ostaa valtiolainoja painamalla dollareita.

Tällainen setelirahoitus sotii EKP:n sääntöjä vastaan, sillä se kiihdyttää inflaatiota. EKP:n tärkeimpänä tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta, mikä on määritelty vajaan kahden prosentin inflaatioksi.

“Kysymys on kuitenkin vain määritelmästä, joita voidaan tarpeen tullen muuttaa”, Mustonen huomauttaa.

Yhdysvalloissa ja Britanniassa yhä useammat asiantuntijat ennustavat, että rahaliitto hajoaa ennen pitkää omaan mahdottomuuteensa. Myös Mustonen pitää tätä mahdollisena.

“Sitä ei voi enää kieltää”, hän sanoo. “Maailmassa on ollut ennenkin valuuttaliittoja, jotka ovat hajonneet.”

Sääntöjensä mukaan Emu ei voi erottaa ongelmamaita jäsenyydestään. Mutta Saksa saattaa lähteä omille teilleen, jos jatkuva epävarmuus alkaa vaivata sen talouskasvua. Hajoamisen uhka on vielä todellisempi, jos pitkittyvä kriisi nostaa radikaalit populistiliikkeet valtaan Kreikassa ja muissa Etelä-Euroopan maissa.

Kreikan, Irlannin ja Portugalin mielenosoitukset osoittavat, että kansalaiset vastustavat jyrkästi säästökuureja ja veronkorotuksia. Euroopan keskuspankin entinen pääekonomisti ja euron keskeinen arkkitehti Otmar Issing pitää vielä vaikeampana ongelmana sitä, että varakkaimpien euromaiden äänestäjät eivät halua enää osallistua kriisimaiden tukemiseen.

Tämä näkyy parhaiten Saksassa, mutta kritiikki kasvaa myös Suomessa. Monet ihmettelevät, miksi suomalaisten pitää osallistua Irlannin ja Kreikan tukemiseen parilla miljardilla eurolla, vaikka ne ovat sotkeneet itse asiansa elämällä yli varojensa.

Mustonen korostaa kuitenkin, ettei tukipaketeissa ole kysymys solidaarisuudesta vaan Euroopan pankkijärjestelmän tulevaisuudesta. EU ja IMF eivät pelasta ensisijaisesti Irlantia, vaan saksalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset pankit, jotka ovat ottaneet valtavia riskejä Irlannin markkinoilla.

Eurooppa velka

Aiheesta lisää SK:ssa 48/2010 (ilm. 3.12.).