Eläkesäätiö, uhanalainen laji? Syynä vinot pelisäännöt

Talous 30.8.2010 06:30
Eläkesäätiö Kuvitus Janne Tervamäki.

Olipa kerran taloudellinen instituutio nimeltä eläkesäätiö. Sen tehtävä oli hoitaa työntekijöiden eläketurvaa yrityksissä, joissa oli vähintään 300 työntekijää.

Eläkesäätiö oli tehokas otus. Se pärjäsi olemassaolon taistelussa – siis kilpailussa siitä, millainen laitos hoitaa parhaiten yksityisten yritysten työeläkkeitä. Eläkesäätiö oli paljon vakavaraisempi kuin sen tärkein kilpailija eläkeyhtiö. Myös eläkesäätiön sijoitustuotot olivat selvästi paremmat kuin tuon jättimäisen kilpakumppanin.

Myös maksuiltaan se oli selvästi edullisin tapa järjestää työntekijöiden eläketurva.

Eläkesäätiöllä oli kuitenkin suuri ongelma. Se oli heikko, mutta se eli hengenvaarallisessa ympäristössä.

Sen vihollisia olivat eläkeyhtiöt, joilla oli valtava ruokahalu. Ne halusivat syödä eläkesäätiöt eikä niitä kukaan voinut estää.

Äkkiä eläkesäätiöiden määrä puoliintui. Vain muutama vuosi sitten niitä ja eläkekassoja oli nelisenkymmentä, mutta nyt enää parikymmentä. (Eläkekassa on samaa sukua kuin eläkesäätiö; erona on se, että kassa hoitaa yhden työnantajan sijasta usean yrityksen eläkkeet.)

Viisi vuotta sitten 2005 eläkesäätiöiden vakuutettujen lukumäärä oli yli 100 000. Nyt se on siitä enää kolmasosa.

Nokian eläkesäätiö oli ehtinyt täyttää jo 80 vuotta, kunnes se lopetettiin vuonna 2008. Vastaavia tapauksia on ollut monia: Rautaruukki, Alko, VR, Kemira…

Vinot pelisäännöt

Ilmiön perussyy on selvä. Suomen työeläkejärjestelmä – lainsäätäjä ja suurten eläkeyhtiöiden dominoima kolmikanta – sortaa eläkesäätiöitä ja -kassoja.

Eläkesäätiöyhdistys on kritisoinut tätä menoa ja vaatinut siihen korjausta. Vuosikymmenen puolivälissä järjestön silloinen puheenjohtaja OP-Pohjola -ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen puhui toistuvasti siitä, että ”vinoutunut normisto” ajaa hiljalleen alas koko säätiökentän.

Hän kiinnitti huomiota myös siihen, että eläkesäätiöiden purkujen yhteydessä valuu eläkevaroja ulos järjestelmästä.

Karhisen ynnä muiden kriitikoiden puhe ei ole tehonnut. Epäreilut pelisäännöt palkitsevat edelleen ruhtinaallisesti työnantajan, joka purkaa eläkesäätiönsä. Sen sijaan eläkeyhtiöstä ei kannata siirtyä eläkesäätiöön.

Kun eläkesäätiö puretaan, eläkeyhtiöön ei siirretä kaikkia säätiön varoja. Siirtyvä ”toimintapääoma” jää pienemmäksi kuin säätiöön kertynyt pääoma, ja työnantaja pääsee ottamaan osansa. Esimerkiksi Neste Oil sai 50 miljoonan euron huomenlahjan siirtyessään Ilmarisen asiakkaaksi, VR 10 miljoonaa.

Parin viime vuoden aikana eläkesäätiöiden ”ylimääräisiä” varoja on valunut ulos eläkejärjestelmästä yhteensä noin puoli miljardia euroa. Eläkesäätiöissä ja -kassoissa on jäljellä vielä noin miljardin euron potti, jonka tulouttaminen todennäköisesti kiinnostaa työnantajayrityksiä.

Monen mielestä näitäkin rahoja olisi tarvittu työeläkejärjestelmässä, jonka tulevaisuus välttämättä ole ruusuinen. Nimittäin mitä suuremmat rahastot, sitä pienemmät eläkemaksut.
Työnantajien mielestä eläkesäätiöön kertynyt ”ylikate” kuuluu kuitenkin heille.

Viime syksynä pelisääntöjen muutos oli vireillä hallituksessa. EK sai kuitenkin lobatuksi tahtonsa läpi.

Joko on aika todeta, että eläkesäätiö kuolee sukupuuttoon?

Ehkä se olisi ennenaikaista, vaikka se onkin kiistämättä uhanalainen laji. On ainakin muutamia saarekkeita, joissa sen elämä jatkuu. Sellainen on esimerkiksi Yleisradio. Myös OP-Pohjola -ryhmässä on päätetty pitää hengissä sekä eläkesäätiö että -kassa.