EKP:n uhkapeli: Tuleeko Euroopan keskuspankista maailman suurin roskalainapankki?

Talous 26.9.2011 08:50

EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet jättää seuraajalleen hankalan perinnön. Eurojärjestelmä on kriisissä, ja satojen miljardien tuet uhkaavat kaatua veronmaksajien syliin.

EKP Trichet Ranskalainen Jean-Claude Trichet on toiminut Euroopan keskuspankin pääjohtajana vuodesta 2003. Sitä ennen hän oli Ranskan keskuspankin pääjohtaja. Kuva Reuters / Lehtikuva.

Toimituksen valinta Amerikkalainen talouslehti Wall Street Journal ennusti viime joulukuussa, että Euroopan keskuspankista tulee tänä vuonna maailman suurin roskalainapankki. Ennustus on nyt toteutumassa.

EKP lainaa jäsenmaille euroja osana normaalia rahoitushuoltoa. Sen lisäksi EKP on tukenut ylivelkaantuneita kriisimaita ja niiden pankkeja lähes 500 miljardilla eurolla, josta yksistään Kreikan osuus nousee noin 150 miljardiin. Avokätisyys on nostattanut kovaa kritiikkiä pankin ranskalaista pääjohtajaa Jean-Claude Trichet’tä, 68, kohtaan varsinkin Saksassa.

Trichet on johtanut EKP:tä kahdeksan vuotta, ja hän jää marraskuussa eläkkeelle. Hänen seuraajansa, italialainen Mario Draghi, 64, aloittaa työnsä poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa. Eurooppaa uhkaa uusi taantuma, eikä markkinoilla enää luoteta EKP:n politiikkaan. Se on pahinta, mitä keskuspankille voi tapahtua. Sitä paitsi Euroopan suurin talousmahti Saksa ei tukenut varauksettomasti Draghin nimitystä.

EKP:n maine sai uuden kolauksen pari viikkoa sitten, kun pankin saksalainen pääekonomisti ja johtokunnan jäsen Jürgen Stark erosi tehtävästään ”henkilökohtaisista syistä”. Päätös tulkittiin protestiksi sille, että EKP päätti ryhtyä ostamaan myös Espanjan ja Italian valtionlainoja. Uutisen jälkeen euron kurssi romahti ja osakemarkkinat syöksyivät alas.

EKP:n sisäiset linjariidat paljastuivat jo viime talvena, kun Trichet’n seuraajaksi kaavailtu Saksan keskuspankin pääjohtaja Axel Weber erosi. Myös hänen seuraajansa Jens Weidmann ja 1990-luvun alussa pääjohtajana toiminut Helmut Schlesinger varoittivat EKP:tä liian suurista riskeistä.

Poikkeuksellisesti myös Saksan liittopresidentti Christian Wulff on arvostellut julkisesti EKP:n pelastusoperaatioita. Hänen mukaansa keskuspankki rikkoo EU:n perussopimuksia. Vuonna 1992 solmitussa Maastrichtin sopimuksessa todetaan yksiselitteisesti, ettei jäsenmaiden pidä vastata toistensa veloista.

Saksa vastaan Ranska

Kritiikin taustalla ovat Saksan ja Ranskan erilaiset näkemykset keskuspankin tehtävistä. Saksalaiset vaalivat keskuspankin riippumattomuutta inflaation torjunnassa, mutta Ranskassa painotetaan myös poliittisia tekijöitä. Ranskalaisten mielestä EKP:n pitää tarpeen tullen tukea yleistä talouskehitystä.

Kaksi viikkoa sitten Trichet menetti malttinsa EKP:n tiedotustilaisuudessa Frankfurtissa vastatessaan saksalaistoimittajan kritiikkiin, jonka mukaan EKP on muuttunut euron puolustajasta roskapankiksi.

”Olemme pitäneet yllä hintavakautta euron 12-vuotisen historian ajan moitteettomasti, moitteettomasti!” Trichet sanoi. Hän tähdensi, että EU höllensi euromaiden finanssikurin takeeksi solmittua vakaus- ja kasvusopimusta vuonna 2005 nimenomaan Saksan, Ranskan ja Italian vaatimuksesta.

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen muistuttaa, että EKP aloitti rahoitusjärjestelmän pelastusoperaatiot yhdessä Yhdysvaltain keskuspankin Fedin kanssa jo finanssikriisin alussa 2008. Hänen mukaansa päätös oli tuolloin oikea.

”Taloushistoria tulee kiittämään länsimaiden keskuspankkeja maailmantalouden pelastamisesta”, hän sanoo. ”Olimme silloin kuilun partaalla.”

Mutta hän arvostelee voimakkaasti EKP:n ja EU:n päätöksiä sen jälkeen – kriisivaltioiden lainojen ostoja, EU:n väliaikaista vakausvälinettä ja pysyvää vakausmekanismia, joka on määrä ottaa käyttöön 2013.

”Niissä kierretään Maastrichtin sopimusta, jossa nimenomaan kielletään tällainen yhteisvastuu.”

Kanniainen vetää Helsingin yliopistossa kriisitaloustieteen kurssia ja hän on perehtynyt muutenkin syvällisesti Euroopan velkakriisiin. Hän pitää euroa tärkeänä hankkeena, mutta nyt EKP:n ja EU:n johtajat yrittävät taltuttaa kriisiä väärillä keinoilla.

”Markkinat huokuvat epäluottamusta valittua linjaa kohtaan”, hän sanoo.

”Pörssikurssit ovat tulleet alas, euro heikkenee, kriisimaiden korot viestittävät vahvasta epäuskosta, kuluttajien luottamus horjuu ja euroaluetta uhkaa uusi taantuma.”

EKP on tukenut kriisimaiden pankkeja noin 330 miljardilla eurolla ja ostanut sen lisäksi 110 miljardilla Kreikan ja Portugalin velkapapereita. Elokuussa keskuspankki yritti pudottaa Espanjan ja Italian valtionlainojen korkoja ostamalla niiden velkakirjoja 36,3 miljardilla eurolla. Tukiostoja on jatkettu sen jälkeenkin.

Syyskuun puolivälissä EKP turvautui Yhdysvaltain keskuspankin apuun varmistaakseen, että eurooppalaiset pankit saavat riittävästi lyhytaikaista dollarirahoitusta.

Ratkaisut tehtiin enemmistöpäätöksillä EKP:n 23-jäsenisessä neuvostossa, jossa Suomea edustaa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Suomen Pankin taseesta paljastuu, että ”arvopaperimarkkinoita koskeva ohjelma” paisui Espanjan ja Italian velkakirjojen takia elokuussa 1 194 miljoonasta eurosta 1 974 miljoonaan euroon. Toisin sanoen suomalaisten veronmaksajien vastuut kasvoivat kuukaudessa 780 miljoonalla eurolla lähes kahteen miljardiin euroon.

EKP tarvitsee tukea

EKP ostaa valtionlainoja niin sanotuilta jälkimarkkinoilta. Käytännössä se antaa yksityisille sijoittajille mahdollisuuden irtautua ongelmaluotoista.

”EKP siirtää riskisaatavia yksityiseltä sektorilta keskuspankin taseeseen”, Kanniainen kiteyttää.

Mahdollisessa velkasaneerauksessa velat jäävät veronmaksajien piikkiin, sillä keskuspankki toimii EU-maiden myöntämillä pääomilla.

Todennäköisesti EKP:n riskit kasvavat edelleen. Velkakriisi horjuttaa Kreikan lisäksi Euroopan suuria talouksia kuten Italiaa, Espanjaa ja Ranskaa. Koko yhteisvaluutta on vaarassa, sillä kriisimaat muodostavat kolmanneksen euroalueen bruttokansantuotteesta. Markkinoilla arvioidaan, että eurooppalaiset pankit tarvitsisivat nopeasti 150 miljardia euroa lisää pääomia.

Teoriassa EKP on ajanut itsensä konkurssiin. EKP:llä on omia pääomia vain 11 miljardia euroa. Jos Kreikan 340 miljardin veloista mitätöidään velkasaneerauksessa 40-50 prosenttia, euroalueen hallitukset joutuvat rahoittamaan keskuspankkia valtavilla summilla, ellei niitä kateta EKP:n kultavarannoista.

EKP:n tehtävänä on ylläpitää vakaata hintatasoa siten, että hinnat nousevat vuosittain korkeintaan kaksi prosenttia. Tässä EKP on onnistunut – inflaatio on pysytellyt koko 2000-luvun keskimäärin 1,55 prosentissa. Kanniaisen mukaan se ei johdu kuitenkaan oikein mitoitetusta rahapolitiikasta vaan siitä, että Euroopan markkinoille on tulvinut halpoja aasialaisia tuotteita.

Kanniainen arvostelee EKP:tä myös avoimuuden puutteesta. Hänen mielestään pankin pitäisi kertoa markkinoille selkeästi, mitä kaikkea sen taseesta löytyy. Hän kaipaa tarkempia tietoja varsinkin luottojen kasvusta ja liikkeellä olevan rahan määrästä.

”EKP:n velvollisuus on informoida maksimaalisesti markkinoita, politiikan tekijöitä ja tutkijoita, mutta se ei hoida riittävästi tätä palvelutehtäväänsä”, Kanniainen väittää.

”EKP raportoi säännöllisesti niin sanotun M3-rahamäärän muutokset, mutta esimerkiksi aggregaattisarjoja on nykyisin erittäin vaikea löytää.”

Kreikka ulos eurosta

EU:n komissio ja johtavat poliitikot ovat arvostelleet luottoluokitusyhtiöitä sen jälkeen, kun amerikkalainen Moody’s pudotti kesällä Portugalin valtionlainat roskalainaluokkaan. Kanniaisen mielestä luottoluokittajia ja markkinavoimia pitäisi pikemminkin kiittää siitä, että ne kertovat totuuden.

Hänen mukaansa Kreikka ja Portugali selviytyisivät helpoimmalla eroamalla rahaliitosta ja siirtymällä kansalliseen valuuttaan. Hän kehottaa päättäjiä ottamaan oppia taloushistoriasta – monet kriisit juontavat juurensa väärästä valuuttakurssista.

Hyvä esimerkki tästä on Argentiina, joka oli 1990-luvun lopulla rajusti ylivelkaantunut. Sijoittajat menettivät luottamuksensa maan maksukykyyn, ja kansalaiset alkoivat vaihtaa pesojaan dollareiksi.

Kriisiä yritettiin padota Kansainvälisen valuuttarahaston johdolla. Ankara säästökuuri ja rakenteelliset uudistukset eivät tuottaneet kuitenkaan tulosta, koska peson kurssi oli sidottu dollariin. Tilanne laukesi vasta 2001, kun dollarisidos purettiin ja ulkomaiset velat jätettiin suureksi osaksi maksamatta. Argentiinan talous alkoi elpyä, se kasvoi viidessä vuodessa yli 50 prosenttia.

”Peso devalvoitui voimakkaasti. Sen arvosta jäi jäljelle vain 25 prosenttia”, Kanniainen sanoo. ”Mutta Argentiina sai takaisin kilpailukykynsä, ja vaihtotase kääntyi nopeasti ylijäämäiseksi.”

Saksan teollisuuden keskusjärjestön BDI:n entinen toimitusjohtaja Hans-Olaf Henkel ehdotti hiljattain, että kurinalaisesti talouttaan hoitaneet euromaat Suomi, Saksa, Itävalta ja Hollanti eroaisivat eurosta ja perustaisivat tilalle oma valuuttaliiton. Kanniainen pitää myös tätä mallia mahdollisena – Ranska olisi tosin otettava mukaan poliittisista syistä.

”Saksan ja Ranskan kohtalonyhteys on pakko säilyttää”, hän sanoo. ”Se on koko EU:n alkuperäinen ajatus.”

Liian korkea korko

Asiantuntijat arvostelevat myös EKP:n korkopolitiikkaa. Esimerkiksi Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos väittää, että keskuspankin päätökset ovat pitäneet euron arvon liian korkealla suhteessa dollariin, mikä rasittaa euromaiden kilpailukykyä.

Keväällä 2009 EKP pudotti finanssikriisin vuoksi ohjauskorkonsa ennätyksellisen alas, yhteen prosenttiin. Viime huhtikuussa korko nostettiin 1,25 prosenttiin. Heinäkuussa seurasi toinen korotus 1,5 prosenttiin, vaikka talouden näkymät olivat heikot. Samaan aikaan Yhdysvaltain keskuspankki Fed päätti jatkaa elvytystä pitämällä oman korkonsa nollan tuntumassa vuoden 2013 puoliväliin.

”EKP toimii hintavakaustavoitteensa mukaisesti aivan kuin eläisimme normaaleja aikoja”, Kanniainen ihmettelee.

”Tätä on mahdoton ymmärtää, kun koko järjestelmä on kriisissä.”

Markkinoilla uskotaan, että EKP joutuu pyörtämään päätöksensä ja laskemaan korkoa jo lokakuussa. Myös Trichet on vihjaillut tähän suuntaan.

Kanniaisen mielestä maailmantalouden kriisi johtuu paljolti Fedin ja EKP:n virheistä. Vuosituhannen alussa harjoitettu löysä rahapolitiikka kannusti sijoittajia hakemaan tuottoa amerikkalaisista subprime-asuntoluotoista ja vähäriskisinä pidetyistä eurooppalaisista valtionlainoista.

Fedin pääjohtajaa Alan Greenspania pidettiin silloin finanssinerona, joka sai talouden kukoistamaan ilman inflaatiota. Finanssikriisi tuhosi kuitenkin hänen maineensa.

Kanniainen ennustaa, että Trichet’tä odottaa nyt sama kohtalo.

Juttu julkaistu alun perin SK:ssa 38/2011 (ilm. 23.9.).