“Ei tämä ihan viimeisillään vielä mene”

Karri Kokko
Talous 29.2.2008 09:27

Lue katkelma kirjasta, jossa kerrotaan miten Suomi-yhtiötä painostettiin syksyllä 2002.

Vuonna 2002 Suomi-yhtiö ajautui laskevien pörssikurssien takia vakavaraisuuskriisiin. Suomi-yhtiön tytäryhtiön Henki-Suomen vakavaraisuus laski seitsemään prosenttiin, eikä laskulle näkynyt loppua.

Pelissä oli suuret panokset. Pahin skenaario tarkoitti Suomi-yhtiön joutumista selvitystilaan. Myös vallan menettäminen Pohjola-ryhmässä tuntui toimitusjohtaja Eino Halosesta sietämättömältä vaihtoehdolta.

Alla Halosen kuvaus kriisistä ja Pohjolan suunnalta tulleesta painostuksesta, joka sisältyy Suomi-yhtiön Näin me sen näimme –kirjan lukuun ”Eino Halonen muistelee”.

Katkelma kirjasta:

Olin todella huolissani. Olimme tosiaan ihan kiikun kaakun, että miten tässä käy. Pohjolan suunnalta lyötiin lisää, tuli näitä kirjeitä ja muita. Muistan, kun olin Espanjassa ja minulle tuli känsä korvaan, kun koko ajan puhuin puhelimessa. Oli tullut Petteriltä (Peter Fagernäs) uhkaavana loinen kirje.

Olin puhunut Petterin kanssa puhelimessa perjantai-iltana ennen matkaani. Sanoin, että ”ymmärrän huolesi, mutta muista nyt, että tämmöinen noin 115 vuotta vanha vakuutusyhtiö, joka on kaiket ajat ollut erittäin kannattava, ei tämä ihan viimeisillään vielä mene. Omaisuuden arvoja on sullottu joka paikkaan, mihin on mahdollista, kaikki se, mikä saadaan niin sanotusti piiloon. Ei tässä vielä mitään hätää ole.” Sovimme, että palataan asiaan, kun minä tulen reissulta.

Petteri lähetti heti maanantaina, ensimmäisenä lomapäivänäni, Oiva Savelalle sen kirjeen. Hän selitti sitä sitten niin, että oli huolissaan Suomi-yhtiön tilasta, koska he ovat Pohjolassa vastuussa asiakkailleen niistä tuotteista, joita he myyvät. Tämähän on ihan ok. Mutta se tapa, miten he toimivat, oli epäreilu.

Puhuin koko sen reissun ajan puhelimessa. Pohjolassa edellyttivät, että pitää kertoa vakuutusvalvontaviranomaisille ja että pitää tulla ulos huonolla vakavaraisuudella. Tehtiin sillä lailla, että Markku Vesterinen varasi ajan, ja kun minä tulin sunnuntaina Suomeen, menimme vakuutusvalvojan luo samana iltana itse etukäteen kertomaan asiasta.

Markku ja minä menimme sunnuntai-iltana Vakuutusvalvontavirastoon ylijohtaja Hely Salomaan luokse. Soitimme alhaalla ovikelloa, että nyt me olemme tulleet. Hely Salomaa sanoi, että okei, hän tulee, ja lähti kauhealla tohinalla sinne alakertaan aukaisemaan meille ovia ja unohti ottaa avaimet mukaan. Nousimme ylös, ja olimme sitten neljännen ja viidennen kerroksen portaikon välitasanteelle ja pidimme palaverin siinä, koska Hely ei päässyt enää sisälle.

Kävimme asian läpi, selostimme tilannetta. Vakuutusvalvoja ei edellyttänyt meiltä mitään ilmoitusta siinä vaiheessa. Päätös oli ollut ihan vakuutusvalvonnan johtokunnassa asti. Joka tapauksessa me ilmoitimme sitten, että luovumme kasvustrategiasta ja lopetamme kapitalisaatiosopimusten myynnin. Sitä kautta ei vakavaraisuuspääomaa enää sidota lisää. Teimme itse asiassa aikamoisen leikkauksen siinä, että myyntiä vähennettiin. Esitimme sitten erilaisia strategiavaihtoehtoja. Kerroimme päätöksestämme laskea osakepainoa ja rajoittaa kansainvälistä toimintaa.

Conventumin investointipankki esitti meille, että Pohjola pääomittaisi meitä edellyttäen että luovumme Pohjola-omistuksestamme. Harri Hollmén, aiemmin mainitsemani konsultti, totesi ehdotuksen olevan niin härski, että se ei tule koskaan kirjallisena. Eikä tullut.

Siinä vaiheessa alkoi olla tunne, että jos tästä jollakin tavalla selvitään, niin on tehtävä reilun pelin säännöt. Meitä yritettiin kiristää silloin, kun me olimme ahtaimmillamme. Minäkin olen joskus aika jääräpäinen. Ensimmäistä kertaa silloin tiesin todella, että meille oli taivaallinen onni, kun meillä oli se kolmanneksen Pohjola-omistus. Ja se meiltä yritettiin kiristää pois.

Näin me sen näimme. Aarne Souri, Jorma Hämäläinen ja Eino Halonen muistelevat Suomi-yhtiön menneitä vuosikymmeniä. Suomi-yhtiö 2008.

Lue lisää vakuutusytiöiden valtataistelusta SK:sta 8/2008.

Aiheesta lisää
”Pohjolan oli pakko puuttua”