Brittidiplomaatti silminnäkijänä: Thatcher muovasi Reaganin Neuvostoliiton-politiikkaa

Talous 19.4.2013 08:12

Margaret Thatcherin merkittävin saavutus oli hänen vaikutusvaltansa Ronald Reaganin päätöksiin. Thatcherin ansiosta Yhdysvallat pehmensi linjaansa Neuvostoliittoa kohtaan, mikä oli tärkeä osa kylmän sodan päättymiseen johtanutta prosessia.

Kuva Pekka Nieminen.

Näin arvioi lordi John Kerr, brittidiplomatian veteraani, jota SK haastatteli viime viikolla Helsingissä. (Lue myös Suomen Kuvalehdestä 16/2013 Kerrin haastattelu ”Cameron jää yksin”).

Margaret Thatcher kuoli 8. huhtikuuta 87-vuotiaana. Hän toimi Britannian pääministerinä ja konservatiivisen puolueen puheenjohtajana 1979-1990.

Brittien ja muidenkin eurooppalaisten suhde Thatcheriin vaihtelee poliittisen kannan mukaan. Viime vuosina Thatcher kärsi dementiasta, joten hän ei esiintynyt julkisuudessa enää vuosiin. Tunteet häntä kohtaan elivät silti voimakkaina. Valtiollisten hautajaisten yhteydessä nähtiin Lontoossa ihmisten harrasta kunnioitusta mutta myös vihaa ja halveksuntaa.

Kerr seurasi Thatcheria läheltä

John Kerr tunsi Thatcherin ja seurasi pääministerin toimintaa läheltä. Thatcher lähetti Kerrin brittien neuvottelijaksi, kun EU:ssa puuhattiin 1990-luvun alussa euroon johtanutta Maastrichtin sopimusta. Tuttavuus oli syntynyt kuitenkin jo paljon aikaisemmin Kerrin pitkän virkamiesuran aikana.

Kerr on Englannin parlamentin ylähuoneen puoluepoliittisesti sitoutumaton jäsen. Ylähuoneessa on myös lukuisia Thatcherin kabinetin entisiä ministereitä. Kaikki eivät istuneet loppuun asti samassa hallituksessa rautarouvan kanssa.

”Kun hän kyllästyi heihin, hän lähetti heidät ylähuoneeseen”, Kerr sanoo. Sinne Thatcher päätyi lopulta itsekin.

Kerrillä on ollut viime aikoina erityinen syy miettiä sitä, mikä on pysyvää Thatcherin poliittisessa perinnössä. Hän oli mukana istunnossa 8. huhtikuuta, jolloin ylähuone kunnioitti jäsenensä Thatcherin muistoa.

Thatcher muovasi lännen politiikkaa

”Hänen tärkein saavutuksensa oli hänen suhteensa USA:n presidenttiin Ronald Reaganiin ja se, miten hän käytti sitä muovatakseen lännen Neuvostoliiton-politiikkaa.”

”Thatcher taivutteli Reaganin luopumaan ’pahan valtakunta’ -retoriikasta.” Kerr tarkoittaa ilmaisua, jota Reagan käytti Neuvostoliitosta vuodesta 1983 lähtien.

Kerrin mukaan Reagan ja Thatcher olivat läheisiä ja ihailivat toisiaan. He eivät olleet ideologisesti eri mieltä kommunismista, vaan Thatcherillä oli poliittinen motiivi vaikuttaa Reaganiin.

Thatcher oli tutustunut Mihail Gorbatšoviin jo ennen tämän nousua Neuvostoliiton puoluejohtajaksi. Hän ajatteli, että Gorbatšovin kanssa oli mahdollista ja järkevää neuvotella.

Tavattuaan Gorbatšovin joulukuussa 1984 Thatcher sanoi televisiohaastattelussa: ”Pidän herra Gorbatšovista. Me voimme tehdä bisnestä yhdessä.”

Camp David, joulukuu 1984

Muutamia päiviä myöhemmin Kerr oli paikalla todistamassa, kuinka Thatcher taivutti Reaganin lopettamaan venäläisiä ärsyttäneet puheensa.

”Se tapahtui Camp Davidin huippukokouksessa joulukuussa 1984.”

Kerr muistuttaa, että Lontoon tärkein valtti EU:ssa on aina ollut suhde Washingtoniin ja useimmiten myös jonkin verran vaikutusvaltaa Yhdysvaltain valtionjohtoon. Vuonna 1984 brittien tiedustelu oli saanut selville, että Kremlin haukat käyttivät hyväkseen Reaganin jyrkkää puhetapaa. Jyrkän linjan venäläispoliitikot perustelivat puolustusmenojen lilsäämispyrkimystä ja KGB:n ja muun turvallisuuskoneiston pönkittämistä USA:n ”aggressiolla”.

Pian Camp Davidin kokouksen jälkeen alkoi Reaganin ja Gorbatšovin keskinäinen neuvottelu- ja yhteistyösuhde. Se päätyi – vuonna 1986 pidetyn Reykjavikin huippukokouksen kautta – sopimukseen keskipitkän matkan ohjusten riisunnasta vuonna 1987.

Kerr arvelee, että jos Reagan olisi pysynyt kovalla linjallaan, Gorbatšovin olisi ollut paljon vaikeampaa uudistaa Neuvostoliiton kansainvälisiä suhteita ja lopettaa kylmää sotaa.

”Tämä on tietysti spekulaatiota. Mutta on tosiasia, että Thatcher taivutti Reaganin, mikä oli hyvä asia koko maailmalle.”

Sisäpolitiikka jakoi kansan kahtia

Sisäpoliittisesti Thatcher ei onnistunut Kerrin mukaan yhtä hyvin, vaan pääministerin otteet jakoivat kansan kahteen leiriin. Erityisesti kaivoslakot hän lopetti ”rajuin ottein”, mikä synnytti vasemmistossa suurta katkeruutta. Kerr huomauttaa, että myös deregulaatio (sääntelyn purkaminen) meni liian pitkälle ja siitä oli myöhemmin jossakin määrin peräännyttävä.

”On kuitenkin muistettava, että Britannian ammattiliitot olivat kuitenkin 1970-luvulla liian voimakkaita ja valtio oli liian suuri.”

Kerr muistuttaa, että Britannian talous oli vuonna 1976 niin huonossa kunnossa, että IMF joutui pelastamaan maan maksutasekriisiltä.

Monet pitävät Thatcheria hyvin ideologisena henkilönä. Kerrin arvio on toinen: Thatcher oli paljon pragmaattisempi kuin usein kuvitellaan.

”On väärin ajatella, että hän olisi ollut jonkinlaisen teekutsuideologian kannattaja.”

Britannia – hauska eurooppalainen maa

”Britannia on hauskempi maa kuin 1970-luvulla. Maahanmuutto on tehnyt hyvää Britannialle. Maa on paljon eurooppalaisempi ja kansainvälisempi maa.”

Kerr muistelee kuinka brittinuoret menivät hänen nuoruutensa päivinä 50 vuotta sitten Pariisiin pitämään hauskaa, kun taas nyt ranskalaiset tulevat Lontooseen samassa tarkoituksessa. 20 miljoonaa brittiä menee mannermaalle lomalle joka vuosi.

Mikä oli Thatcherin rooli brittien maahanmuuttopolitiikassa, on kiistanalainen kysymys.

”Me olemme eurooppalainen maa, ja se on hyvä. En osaa sanoa, paljonko se on Thatcherin ansiota”, Kerr sanoo.

Siitä Kerr on kuitenkin varma, että Thatcher ei ollut antieurooppalainen vaikka vastustikin Britannian liittymistä euroon.

”Kun Britannian euroskeptinen oikeisto väittää olevansa Thatcherin poikia, se ei pidä paikkaansa, sillä hän taisteli EU:n laajentumisen ja sisämarkkinoiden puolesta.”

”Sisämarkkinaohjelma on paljolti Thatcherin ansiota ja hänen perintönsä EU:ssa”, Kerr sanoo.