Ay-pomo ei saa ymmärtää herrojen tarpeita – ainakaan julkisesti

Talous 13.12.2010 07:30

SK

Sääliksi käy tämä Paperiliiton hyllytetty ja hyljeksitty puheenjohtaja Jouko Ahonen. Mies seisoo päätöksensä takana, ja joutuu tämän vuoksi pakenemaan maasta.

Ahosen kohtalosta nähdään, että työväen luottomiehen ei pitäisi lähteä herrojen kanssa marjaan. Ei ainakaan sellaisiin yritysten hallituksiin, joissa maksetaan samoja palkkioita riippumatta siitä, edustaako duunaria, toimihenkilöä tai työnantajaa.

Suomalaisissa työeläkeyhtiöissä tilanne on tämä. Niissä päätöksenteko on järjestetty niin, että yhtiöiden hallituksissa istuvat yritysten ja työmarkkinajärjestöjen edustajat rinta rinnan.

Työeläkejärjestelmän alkuaikoina työnantajat päättivät asioista yksin, koska he myös maksoivat kaikki eläkemaksut. Vähitellen yhä suurempi osa eläkemaksuista on otettu suoraan työntekijän tilipussista. Samalla työntekijöiden edustajien sanavalta TyEL-yhtiöissä on kasvanut.

Esimerkiksi Suomen kahden suurimman eläkeyhtiön, Varman ja Ilmarisen, hallituksissa on yksi puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa ja yhdeksän jäsentä. Jouko Ahonen on Varman hallituksen jäsen.

Puheenjohtajan paikka on kummassakin yhtiössä aina varattu jonkin suuren asiakasyrityksen toimitusjohtajalle. Varapuheenjohtajan paikoista toinen kuuluu työnantajalle ja toinen jonkin ammatillisen keskusjärjestön puheenjohtajalle.

Jouko Ahonen on vuodesta 2003 lähtien ollut yhtenä Varman hallituksen rivijäsenenä päättämässä muun muassa yhtiön toimitusjohtajan palkasta ja palkkioista. Toimihenkilöiden keskusjärjestön STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää on istunut Varman hallituksessa jo yli kymmenen vuotta. Tällä hetkellä hän on sen varapuheenjohtaja.

Paljon vai vähän?

Varman nykyisen toimitusjohtajan Matti Vuorian ansiot ovat samaa tasoa kuin minkä tahansa muun suuren suomalaisen finanssikonsernin toimitusjohtajalla. Onko se paljon vai vähän?

Ahonen päätti Varman hallituksessa, että se on sopivasti, eikä hän perunut tätä päätöstään edes televisiokameroiden edessä.

Siitä riemu syntyi. Ahonen leimattiin paperitehtaita sulkevien patruunoiden jees-mieheksi. Ahosen lähtölaskenta alkoi viimeistään silloin, kun Helsingin Sanomat kertoi, että hän saa kymmenen kertaa vuodessa kokoontuvan Varman hallituksen jäsenyydestä palkkiota ja lisäeläkemaksuja yli 26 000 euroa vuodessa.

Kukaan ei näytä pahastuneen siitä, että STTK:n puheenjohtajan Mikko Mäenpään palkkiot ja eläke-edut Varman varapuheenjohtajuudesta ovat 44 000 euroa. Vähällä on päässyt myös SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly, jolle Ilmarisen varapuheenjohtajuus tuo lähes 40 000 euron edut.

Vielä vähemmän näyttävät kiinnostavan työeläkeyhtiöiden hallituksissa työnantajaa edustavien henkilöiden palkkiot. Ehkä yleinen ajatus kulkee niin, että miljoonan muutenkin ansaitsevalle toimitusjohtajalle 50 000-60 000 euroa on niin pieni summa, ettei se korruptoi heitä.

Sampo on antelias

Voi olla, että työeläkeyhtiöiden hallituksissa raha tulee työnantajan ja työntekijän edustajille liian helposti. Mutta mihin näitä palkkioita pitäisi verrata?

Esimerkiksi Pohjola Pankissa hallituksen rivijäsenetkin ansaitsevat yhtä paljon kuin Varman ja Ilmarisen puheenjohtajat. Olkoonkin, että Pohjola Pankki on pörssiyhtiö, mutta se on myös osa osuustoiminnallista pankkiryhmää, jossa kohtuullisuus on ainakin ennen laskettu hyveeksi.

Entä valtion osakkuusyhtiö, Sampo-konserni?

Sammon hallituksessa johtaa puhetta kaiken ainakin omasta mielestään tietävä Björn Wahlroos. Hallituksen rivijäsenille lankeaa siellä väistämättä kuunteluoppilaan rooli. Siitä heille maksetaan 80 000 euroa vuodessa, puolet Sammon osakkeina ja puolet rahassa.

Kuvitus Janne Tervamäki.