Kehno keino säästää

Asumistuen siirto kunnille voisi johtaa kuntien eriytymiseen tulotason mukaan.

raha
Teksti
Tuukka Saarimaa
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Asumistukimenot ovat kasvaneet viime vuosina merkittävästi. Viime vuonna asumistukia maksettiin yhteensä jo yli kaksi miljardia euroa. Menojen kasvun myötä asumistukeen onkin ehdotettu useita uudistuksia.

Yksi melko usein kuultu ehdotus on, että asumistuki tai osa siitä siirrettäisiin kuntien maksettavaksi. Tätä on ehdottanut esimerkiksi Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä.

Ajatus kulkee seuraavasti. Kun korkeat vuokrat johtavat korkeisiin asumistukimenoihin, kunnille syntyy kannustin kaavoittaa lisää asuntoja, mikä laskee vuokratasoa ja siten asumistukimenoja.

On jossain määrin kyseenalaista, johtaisiko vuokrien lasku asumistukimenojen merkittävään laskuun. Asumistuki ei usein riipu vuokralaisen maksamasta vuokrasta, koska asumistukeen on säädetty enimmäisasumismeno. Jos vuokra ylittää enimmäisasumismenon, asumistuki ei perustu todelliseen vuokraan vaan enimmäisasumismenoon. Asumistuki vähenee vain, jos vuokra laskee alle enimmäisasumismenon.

Sen sijaan asumistuen siirrolla kunnille saattaisi olla muita vaikutuksia, joita keskustelussa ei ole tuotu esiin. Siirron myötä kunnat olisivat aiempaa suuremmassa vastuussa tulojen uudelleenjaosta, mikä saattaa vaikeuttaa uudelleenjakoa.

 

Tämä johtuu kahdesta seikasta, joista ensimmäinen liittyy veronmaksajien liikkuvuuteen. Mitä korkeammat asumistukimenot kunnassa on, sitä korkeampi kunnallisveroprosentti tarvitaan muiden kuntapalveluiden rahoittamiseksi. Toisin sanoen kahdesta muuten samanlaisesta kunnasta sillä, jolla on vähemmän asumistukimenoja, on alhaisempi veroprosentti. Koska suurituloiset veronmaksajat eivät suoraan hyödy asumistuesta, heille syntyy kannustin muuttaa kuntaan, jossa asumistukimenot ovat alhaiset.

Useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan tuloveroprosentilla on vaikutusta etenkin suurituloisten veronmaksajien asuinpaikan valintaan. Mitä alhaisempi veroprosentti alueella on, sitä todennäköisemmin suurituloiset veronmaksajat muuttavat alueelle.

 

Toinen seikka liittyy kuntien toimintaan. Kunnille syntyisi kannustin valikoida asukkaitaan tulotason perusteella. Tämä onnistuisi esimerkiksi kaavoittamalla kerrostalojen sijaan omakotitaloalueita, säätämällä tonteille sekä asuntojen uudistuotannolle minimipinta-alarajoituksia tai vähentämällä Ara-asuntojen rakentamista. Kilpailu hyvistä veronmaksajista kiihtyisi entisestään.

Asumistuen siirto kunnille voi siis johtaa kuntien voimakkaampaan eriytymiseen tulotason mukaan. Suurituloiset asuisivat yhä useammin kunnissa, joissa on vähän asumistuen saajia.

Heiltä kerättäisiin vähemmän veroja asumistuen rahoittamiseen kuin nykytilanteessa, jossa asumistuki maksetaan valtion keräämistä veroista. Tulonsiirto- ja verojärjestelmän progressiivisuus kokonaisuudessaan heikkenisi.

Yleinen taloustieteilijöiden näkemys onkin, että tulojen uudelleenjakoa ei kannata tehdä paikallisella tasolla, koska suurituloisten on mahdollista välttyä uudelleenjaon rahoituksesta asuinpaikan valinnalla. Tulojen uudelleenjaosta tulee vaikeampaa ja tehottomampaa.

 

Kirjoittaja on kaupunkitaloustieteen apulaisprofessori Aalto-yliopistossa.