Arvokas elämä? ”Velkasuhde on valtasuhde”

Kirsi Kallio
Talous 1.11.2013 14:00

Taloustieteilijä Akseli Virtasen mukaan maailman rahoitusmarkkinoilla kontrolli on hyvin keskittynyttä.

”Eurooppakaan ei ole enää demokratia, sillä sitä hallitsee autokraattinen Euroopan keskuspankki sekä finanssiluokka.”

Ongelmiemme todellinen syy ei Virtasen mukaan ole talouskasvun puutteessa, vaan siinä, ettemme ymmärrä arvon tuotannon muuttunutta luonnetta. Siksi perinteinen talouden ja politiikan kieli ei enää tavoita nykytodellisuutta.

Sininen kirja kuvaa menneen ajan maailmaa

Keskustelen taloustieteilijä ja yhteiskuntafilosofi Virtasen kanssa hänen työhuoneessaan filosofi Pekka Himasen Sinisestä kirjasta. Sivu historiassa kääntyy pian, sillä kaksi vuotta kestänyt tutkimushanke kootaan kirjoihin ja kansiin marraskuussa julkaistavassa tutkimusraportissa.

Tutkimusraportti on osa hallituksen tulevaisuusselontekoa. Se jatkaa viime vuoden lopulla julkaistun, kohujen saatteleman Sinisen kirjan suuntaviivoja Suomen kestävän kasvun malliksi.

Mistä kestävän kasvun mallissa on kysymys? Siitä, kuinka informaatioajan Suomea pitäisi rakentaa taloudellisesti ja ekologisesti kestävälle pohjalle ajanjaksona, joka Himasen skenaariossa vertautuu 1930-luvun suureen lamaan.

”Sininen kirja käsittelee tärkeitä teemoja. Käsitteet vain kuvaavat menneen ajan maailmaa”, sanoo Akseli Virtanen.

Miksi tukeudumme johtajiin?

Akseli Virtanen on tullut tunnetuksi liiketaloutta, taidetta ja filosofiaa rohkeasti yhdistelevistä projekteistaan.

Työhuoneen seinällä ovat syksyn aikataulut, kahdeksankaistainen lista ”ideoiden, käsitteiden ja affektien tuotantolinjoista”. Yksi tärkeimmistä on Robin Hood.

Pöydällä lepää Virtasen toimittamia kirjasarjoja. Osa teoksista on kirjoitettu tukemaan projekteja, joissa kehitetään uusia yhteiskunnallisia muotoja. Kuten n – 1.

Nimi on peräisin Gilles Deleuzelta ja Félix Guattarilta. Se viittaa sarjaan tai ryhmään, joukkoon (n), jolta puuttuu yksi (1) johtaja, yhteinen arvo, tavoite tai tehtävä.

Se avaa syitä sille, miksi Egypti ja Syyria ovat kaaoksessa: ei ole helppoa organisoitua ilman johtajaa tai yhteistä päämäärää. Se myös selittää, miksi me niin helposti tukeudumme johtajiin, kaavoihin, automatismeihin ja standardeihin.

Miksi ”n” muuttuu niin helposti parveksi, jota on helppo ohjailla. Tai miksi eurooppalainen politiikka on kutistunut talousarkkitehtuuriksi, tahdon ja ajattelun automaatioksi ilman kulttuurista identiteettiä tai poliittista näköalaa. Tai miksi fasistiset liikkeet alkavat nousta taas esiin Euroopassa.

Virtanen haluaa muuttaa tilannetta. Kaavat pitää purkaa ja ajattelu vapauttaa.

Sininen kirja on Virtasen makuun liian itsestään selvä, ”kilttien poikien ja tyttöjen kirja”. Himanen kyllä esittää hyviä keinoja talouskasvun luomiseksi, mutta ei Virtasen mielestä tunnista, mistä taloudessa on kyse tänään.

Yhtenä syynä on se, että Himasen talouden käsite jää ohueksi eikä tavoita muutosta itse talouden luonteessa.

Postfordismi muutti työn ja talouden

Virtanen on vetänyt työpajaa, jossa on puhuttu työn ja talouden muutoksesta, mentaalisesta ekologiasta ja sen organisatorisista seurauksista.

”Työ on väliaikaistunut, hinta laskenut ja työtahti kiristynyt.”

Taloudellinen toiminta ei Virtasen mukaan koske vain rahallisia arvoja, vaan siitä on tullut osa subjektiviteettimme tuotantoa. Arvontuotannon mekanismit ovat läsnä kyvyssämme tuntea, ajatella, muodostaa merkityksiä ja vuorovaikuttaa.

Verkostoidutaan ja pidetään brändiä yllä. Yhä suurempi osa ajastamme ja persoonallisuudestamme on kuin huomaamatta siirtynyt tuotannon piiriin. Yhteiskunnasta on tullut ”kommunikatiivinen tehdas”.

Työmarkkinaneuvos Päivi Järviniemi työ- ja elinkeinoministeriöstä vahvistaa, että määräaikaiset työsuhteet, vuokratyö ja itsensätyöllistäminen ovat olleet kasvussa viimeisen parin kymmenen vuoden aikana.

Epätyypilliset työsuhteet koskettavat erityisesti naisia, nuoria ja luovan alan työntekijöitä. Työsuhdetyyppien vaihtelu on kytköksissä taloudellisiin suhdanteisiin.

”Työn muutos liittyy ammattien muutokseen. Ammatit ovat monialaistumassa: esimerkiksi kaupan kassatyöntekijä voi hoitaa nykyisin myös postipalveluita”, Järviniemi sanoo.

Virtasen mukaan postfordismi on avain koko Euroopan talouden ymmärtämiseen. Hän kuvaa, kuinka 1970-luvulla alkanut uusi tuotantotapa yrittää vastata teollisen talouden kriisiin.

Virtanen antaa Himasen työlle tunnustusta informationalismista sekä johtamiskulttuurin ja työntekijän aseman parantamista koskevista ideoista.

Sen sijaan Himasen näkemykset työhyvinvoinnista ja työurien pidentämisestä mietityttävät: Yhä useampi tekee silpputyötä vailla pysyvää toimeentuloa, samanaikaisesti kuin hyvinvointiyhteiskunnan palvelua ajetaan alas. Ei mikään ihme, jos työntekijä voi huonosti.

Järviniemi toteaa, että työolobarometrien mukaan määräaikaisissa työsuhteissa oleviin on havaittu kohdistuvan muita enemmän työsyrjintää ja kiusaamista. Vuokratyöntekijöitä koskevat tutkimustulokset ovat samansuuntaiset.

”Työ on prekarisoitunut, joskin osalle se on ollut myös vapaaehtoinen valinta”, Järviniemi sanoo.

Arvokas elämä, hiki ja karvat

Taloussivuilla ei ole juuri näkynyt onnellisuusteorioita. Siksi Himasen ”arvokas elämä” kestävän kasvun ja kehityksen ”perimmäisenä päämääränä” ilahduttaa.

Sinisellä kirjalla on humanistinen sydän. Minä annan täydet pisteet.

Virtanen on toista mieltä: ”Himasen työstä puuttuvat elämä, hiki ja karvat.”

Virtasen mielestä arvokkaan elämän on vaikea toteutua maailmassa, jossa hallitsee finanssieliitti ja jossa politiikka on kuolleessa tilassa.

Virtanen kertoo, että johdannaismarkkinat ovat kasvaneet yli 20 kertaa koko maailman bruttokansantuotteen kokoiseksi, mutta pankkien määrä on samaan aikaan vähentynyt 40 prosentilla.

”Pääoma on finansoitunut voimakkaasti ja esimerkiksi koko johdannaismarkkinat ovat alle kymmenen suuren pankin kontrollissa.”

Taloustieteen tutkija Tuomas Malisen mukaan rahoitusmarkkinoiden vapautuminen ja kasvu taas on parantanut kotitalouksien rahoituksen, kuten käyttöluottojen ja asuntolainojen saatavuutta.

”Velkasuhde on valtasuhde. Työstä saatava tulo pienenee – ja meille tarjotaan elämän ja kulutuksen jatkamista velalla”, sanoo Virtanen.

Sosiologi Turo-Kimmo Lehtosen mukaan tavallinen ihminen kohtaa pääoman finansoitumisen konkreettisimmillaan vakuutuslaitosten ja pankkien tiskillä. Kuvaavaa on, kuinka ennen lainan ottamista tai sopivan säästämismuodon valintaa asiakasta opastetaan arvioimaan oma ”henkilökohtainen riskiprofiili”.

Riskin ja voiton suhteen optimoinnista on Lehtosen mukaan tullut keskeinen palvelu. Riskiteknologioiden varaan ovat syntyneet mittavat ja monitasoiset ”turvallisuusmarkkinat”.

Epävarmuuden talous

Virtanen katsoo kelloon. Pitäisi lähteä puhumaan Frankfurtin kirjamessuille ja sieltä Berliiniin, Brysseliin, Lontooseen, Venetsian biennaaliin, Piilaaksoon…

Aiheena on Robin Hood, osuuskunta, joka perustettiin viime vuonna. Se on Virtasen sanoin sekä liiketaloutta, taidetta että politiikkaa.

Virtasen mukaan on syntynyt jako ihmisiin, joilla on finanssipääoman kautta pääsy rahatuloon, jota ei ole sidottu työntekoon, ja ihmisiin, joiden ainoa pääsy rahatuloon on joko työ tai velka sekä työ.

”Halusimme taivuttaa talouden finanssivetoistumista sen tähänastisen maksumiehien eli epävarmoista työmarkkinoista kärsivien ihmisten hyväksi.”

Robin Hood jäljittelee maailman parhaiden sijoittajien liikkeitä ja kerää voitot omaan salkkuun. Voitot jaetaan jäsenille, joilla on mahdollisuus pitää koko summa tai jakaa siitä haluamansa osa osuuskunnan yhteiseen projektirahastoon.

Virtanen haluaa demokratisoida rahoitusmarkkinat. Aivan tavallistenkin ihmisten elämä kytkeytyy vakuutuslaitosten ja pankkipalveluiden kautta finanssitalouteen.

Lehtosen mukaan finanssitavaratalot ovat rakentamassa käsitystä epävarmasta maailmasta ja samalla myyvät palveluita, joilla tätä epävarmuutta voidaan kesyttää.

Vuoden 2008 Yhdysvaltojen finanssikriisi suisti koko maailmantalouden syöksykierteeseen. Taloustieteilijä Pekka Piironen luonnehtii maailmantalouden nykyistä tilaa epävarmuuden taloudeksi, jossa valtio ja viime kädessä veronmaksajat joutuvat ottamaan kontolleen pankkien ja rahoituslaitosten riskit ja tappiot.

Robin Hood perustettiin puolustamaan vähävaraisten oikeuksia.

”Robin Hood ja Sherwoodin iloiset veikot muuttivat yhteisistä resursseista yksityistettyjä voittoa takaisin kaikkien käyttöön. Meidän aikamme ’metsälait’ toimivat edelleen samoin. Me olemme tämän ajan Robin Hood”, Akseli Virtanen sanoo.

”Ja jälleen ovat Nottinghamin sheriffit ihmeissään, kun eivät pystykään omimaan yhteisiä metsiä ja suojelemaan kansalaisilta pakkolunastetun kullan kuljetusreittejä.”

Keskustelu

”Verkostoidutaan ja pidetään brändiä yllä. Yhä suurempi osa ajastamme ja persoonallisuudestamme on kuin huomaamatta siirtynyt tuotannon piiriin. Yhteiskunnasta on tullut ”kommunikatiivinen tehdas”.” – Tässä lainaus Kirsi Kallion jutusta.

Tämä juuri, että yhteiskunta on kasvanut kommunikatiiviseksi, on mielestäni erittäin hienoa. Olen siitä pelkästään iloinen. Verkostoituminen ei ole peikko, jota pitää pelätä ja juosta karkuun. Se on ihmisyyden perimmäinen tavoite. Ja nyt ollaan saavuttamassa sitä. Jokainen joka haluaa tänä päivänä verkostoitua, pystyy sen tekemään – kiitos netin!

Ajattelin että hyvä kriittinen kirjoitus nyky-kapitalismista ja finassimaailmasta mutta loppua kohden se muuttuikin oman tuotteen mainostamiseksi. Tämä Robin Hood-juttu kuulostaa lievästi joltain pyramidi huijaukselta..Ihan kuin maailman parhaatkaan sijoittajat aina osaisivat veikata oikeaa hevosta..Kyllä tässäkin ”projektissa” toivomuksena on käyttää hyväksi pientä ihmistä..okei
olen kyynikko mutta kun rahasta puhutaan niin siltä ei voi välttyä.

Virtasen mukaan on syntynyt jako ihmisiin, joilla on finanssipääoman kautta pääsy rahatuloon, jota ei ole sidottu työntekoon, ja ihmisiin, joiden ainoa pääsy rahatuloon on joko työ tai velka sekä työ. Eikö se aina ole näin ollut? Mikä tässä nyt niin hirveästi on muuttunut? Eikö olisi jo aika tajuta ettei tämä maailma ole koskaan oikeudenmukainen. Aina jollakin on enemmän ja joku kusettaa aina jotakin..Tärkeintä jokaiselle olisi kyky kehittää kriittistä ajattelua , jotta tältä kusetukselta pystyisi edes jotenkin suojautumaan.

Sinällään verkostoitumisessa ei ole mitään pahaa kunhan muistetaan ettei elämä ole mitään triumpihia 24/7 .

Kirjoittajien kannattaisi muistaa, että velka merkitsee täyttämätöntä velvollisuutta. Velansaaja voi käyttää valtaansa pitkittämällä takaisinmaksuaan vastoin sopimusta tai jopa kokonaan laiminlyömällä. Ja sitten niskoittelee ja juonittelee hakeutumalla velkajärjestelyyn ja yrityssaneeraukseen vapautuakseen vastuista ja synnyttäen velanantajalle ison rahantappion.

Minusta jutun tärkein pointti on, että finanssitalous on vallannut mailmamme niin, että yhä vähemmän on asioita, jotka ovat vailla taloudellista arvoa, taloudellisen sfäärin ulkopuolella ’yhä suurempi osa ajastamme ja persoonallisuudestamme on kuin huomaamatta siirtynyt tuotannon piiriin.’

Paradoksaalista tai ei, mutta minusta jutun ydinsanomaa alleviivaavasti, asiasta ei oikeastaan voi kirjoittaa ilman, että mukana kuljetetaan myös Virtasen omia projekteja ja mainitaan niistä. Ollakseen vastavoima finanssikapitalismin jyrkimmille vääristymille jokainen vastahankekin tarvitsee kuulluksi ja nähdyksi tulemista.

Minulle juttu oli silmiäavaavaa journalismia, joka saa miettimään (finanssi)talouden kaikkivoipuutta, sen vaikutuksia tavallisen ihmisen arkeen kuin politiikkaankin.