Analyysi: Kehitysministeri Heidi Hautala uskoo vain liittoutumisen pelastavan Finnairin

Finnair
Teksti
Jyri Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ministeri haluaa pienentää valtion omistusta lentoyhtiössä, vaikka Finnair pärjää jo omillaan ja osakekurssi on yhä hyvin alhaalla.


“Euroopassa on monille valtioenemmistöisille lentoyhtiöille käynyt huonosti. Sama kohtalo voi olla edessään myös Finnairilla, jollei yhtiö pysty älykkäällä tavalla etsimään yhteistyökumppania.”

Näin arvioi valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr). Hänen mielestään yhtiön pariutuminen ei onnistu nykyisellä omistusrakenteella, jossa valtiolla on noin 56 prosentin enemmistöomistus. Hautala on siis tuomassa lähiaikoina hallituksen kautta eduskuntaan esityksen, jonka mukaan enemmistöstä voitaisiin luopua.

Hanke ja etenkin sen ajoitus on omituinen. Finnair pärjää nyt omillaankin ja sekä yhtiön että koko toimialan näkymät ovat selvästi parantumassa.

Osakekurssi on silti hyvin alhainen. Se on viime kuukausina selvästi kohentunut, mutta Finnairin markkina-arvo on yhä noin 400 miljoonaa euroa eli suunnilleen sama kuin (kaikella kunnioituksella) iisalmelaisen oluenpanijan Olvin. Se on säälittävän vähän 2,5 miljardin euron liikevaihtoa pyörittävästä, kannattavasta lentoyhtiöstä, jonka tase on vahva ja joka omistaa 51 lentokonetta. Olvin liikevaihto on muuten 300 miljoonan euron luokkaa.

Finnairin arvoa lisää sen uusin, erittäin edullinen lentokalustoinvestointi. Yhtiö tilasi ensimmäisten joukossa Airbusin uusia A350-koneita ja piti tilauksestaan kiinni, vaikka alkuperäinen malli osoittautui epäonnistuneeksi. Uskollisuus kannatti. Finnair saa parin vuoden päästä 11 uudelleen suunniteltua konetta alkuperäiseen hintaan, yhteensä miljardilla eurolla. Listahinnoin ne maksaisivat noin 2,5 miljardia euroa.

Hautalakin kutsuu – lievästi ironisoiden – Finnairia valtionyhtiöiden “kruununjalokiveksi” mutta ei pelkää syytöksiä kruununjalokivien myymisestä muovihelyn hinnalla. “Enemmistöosuuden purkaminen voi jopa nostaa kurssia. Sekin on realistinen peruste tälle toimenpiteelle”, ministeri sanoo.

Samaa perustetta käytti myös paikkansa jättänyt Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen. Hän sanoi yhtiön tulosjulkistuksen yhteydessä kannattavansa valtion omistuksen pienentämistä, ei siksi, että yritysjohdon toimintamahdollisuudet parantuisivat vaan siksi, että osakekurssi nousisi vapaassa kaupassa olevien osakkeiden määrän kasvaessa.

Tässä ojassa on Vehviläisen omakin lehmä. Hänellä on Helsingin Sanomien mukaan lähes 80 000 osaketta ja potti kasvaa rajusti lähiviikkoina, kunhan johdolle jaetaan menestyksellisen viime vuoden tuomat bonusosakkeet. Niitä on talven mittaan koottu tätä tarkoitusta varten miljoonan osakkeen verran.

Valtion omistus ei kuitenkaan ole estänyt osakkeen kallistumista lähes 40 prosentilla viimeisten 2,5 kuukauden aikana. Kurssia heiluttelevat yhtiön tuloskunto ja näkymät, ei valtion omistusosuus.

Valtion enemmistö ei myöskään ole estänyt Finnairia liittoutumasta. Yhtiö on vähemmistöosakkaana lähiliikennettä hoitavassa Flybe Nordicissa ja rahtiyhtiössä nimeltä Nordic Global Airlines.

Määräysvallasta Finnairissa Hautala ei kuitenkaan halua kokonaan luopua. Se on tarpeen, koska valtion kannalta tärkein strateginen tehtävä on hyvät lentoyhteydet ja ne on säilytettävä. Tästä syystä Finnairia ei hänen mukaansa myöskään siirrettäisi muiden valtion vähemmistöomistusten tavoin omistusyhtiö Solidiumiin, vaikka enemmistöomistus purettaisiinkin.

Huoltovarmuusintressiä hän ei sen sijaan Finnairin omistuksessa näe: “Sitä asiaa on selvitettykin.” Huoltovarmuuskeskuksen johtaja Ilkka Kananen on vähän toista mieltä.

“Ilmakuljetuskapasiteetti on kriisivalmiuden kannalta välttämättömyys etenkin avainkomponenttien kuljetuksissa”, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen johtaja Ilkka Kananen. Näin ollen viranomaiset voivat valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa ottaa käyttöönsä Suomen rekisterissä olevat ilma-alukset.

Kriisivalmius hoituisi parhaiten nykyisellä omistusrakenteella, mutta se ei Kanasenkaan mukaan edellytä valtion enemmistöomistusta Finnairissa. “Tukeva ankkuriomistus” eli 30-40 prosenttia riittäisi, kunhan siihen liittyisi lentokoneiden käyttömahdollisuudet takaava osakassopimus.

Hautalakin säilyttäisi valtiolla joka tapauksessa “merkittävän omistuksen.” Enemmistön purkamisesta on hänen mukaansa keskusteltu hallituksessa ja ajatuksella on “aika laaja kannatus”. Nyt ministeri siis keskittyy purkamaan valtion enemmistöomistuksen. Se ei ehkä ole ihan helppoa juuri nyt, kun valtiota pikemminkin vaaditaan lisäämään panostaan telakoiden ja kaivosten kaltaisilla, elintärkeinä pidetyillä aloilla.

Mistä löydät sä ystävän?

Finnairin johto puolestaan setvii erilaisia yhteisyritysvaihtoehtoja, vaikka ristiinomistuksiin perustuvia kumppanuuksia tai edes niiden tarvetta on vaikea hahmottaa. Finnair tekee jo nyt laajaa kaupallista yhteistyötä Oneworld-allianssin yhdentoista kumppaniyhtiön kanssa. Siihen ei liity ristiinomistusta.

Yksikään varteenotettava alan yritys tuskin lähtee vähemmistöosakkaaksi suomalaiseen lentoyhtiöön. Vain määräysvalta kiinnostaa. Sitä ei saa myydä EU:n ulkopuolisille. EU:n halpalentoyhtiöt eivät ole kiinnostuneita, elleivät ne sitten halua saada halvalla ison lentokonelaivaston, etenkin A350XWB-koneet.

Saksalainen Lufthansa on ostanut naapurimaistaan Finnairin kaltaisia, usein suurissa vaikeuksissa toimineita yhtiöitä. Lufthansa ei kuulu Oneworldiin vaan kilpailevaan allianssiin nimeltä Star ja tällaiset järjestelyt yli allianssirajojen ovat hankalia toteuttaa. Myös pohjoismainen, pahasti kanveesissa oleva SAS on Star-yhtiö. Sen osakkeista puolet on yhä Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtioilla.

Lufthansaa kiinnostaisi Finnairissa vain Aasian-liikenne, jonka se varmasti pikaisesti lopettaisi jos voisi. Finnair on jo kolmanneksi suurin eurooppalainen yhtiö operoimillaan Aasian-reiteillä. Aasian kokonaismarkkinan arvioidaan kolminkertaistuvan seuraavien 30 vuoden aikana. Myös SAS ostaisi varmasti innolla Finnairin enemmistön, mutta ei lopettaakseen Aasian-liikennettä vaan siirtääkseen sen omiin nimiinsä. Nyky-SAS on aivan liian riippuvainen huonosti kannattavasta Euroopan liikenteestä.

Joka tapauksessa kumppanuuden rakentaminen on taitolaji. Finnairissa prosessia vetää johto, jonka tuntemus toimialalta on hyvin ohut. Hallituksessa vain uusi puheenjohtaja, saksalainen Klaus Heinemann, on ollut missään tekemisissä lentoyhtiöiden kanssa ja hänkin vain koneiden leasing-vuokrausasioissa. Uudelta toimitusjohtajaltakaan ei edellytetä alan tuntemusta. Hän vetää johtoryhmää, joka saattaa tuntea itsensä vähän turhautuneeksi nyt, kun yhdelläkään sen jäsenellä ei katsota olevan riittävästi paukkuja uudeksi toimitusjohtajaksi.

Hautala voi toki hakea eduskunnalta valtuutuksen pienentää valtion omistusosuus tarvittaessa alle puoleen luopumalla melkoisesta osakepotista todelliseen alehintaan. Hätäisiin omistus- ja kumppanuusjärjestelyihin ei kuitenkaan kannata mennä. Niihin ei Finnairissa ole tarvetta nähtävissä olevassa tulevaisuudessa.