Aikalisä ajatteluun: Finanssisektori halutaan laittaa kuriin, mutta kuka maksaa laskun?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Aikalisa

Euroopan instituutiot ja pankkien valvontaviranomaisten yhteistyöelin, niin kutsuttu Baselin komitea ovat panemassa täyttöön G20:n julistuksia finanssisektorin lopulliseksi kuriin saattamiseksi.

Tämän niin kutsutun Basel III:n kohteena ovat luonnollisesti kaikki ne asiat, jotka äskeisessä kriisissä menivät jossain jollakin tavalla pieleen. Aikataulu on hurja: lausuntokierros nyt ja päätökset tämän vuoden loppuun mennessä.

Sisällössä on paljon hyvää ja aiheellista. Käytännössä markkinat edellyttävät pankeilta jo nyt aikaisempaa vahvempaa pääomarakennetta. Hyvinä aikoina kerättävät pakolliset varaukset huonompien päivien varalle ovat osa hyvää pankkitoimintaa ja erilaiset stressitestit osa hyvää riskienhallintaa.

Tarkemman perehtymisen jälkeen alkaa mietityttää. Tässä yritetään kertaheitolla estää kaikki mahdolliset tulevaisuudessa tapahtuvat virheet. Samaa ongelmaa lähestytään monelta laidalta, päällekkäin ja yhdenmukaisin ratkaisuin, riippumatta pankkijärjestelmien tai markkinoiden erilaisuudesta. Periaatteena tuntuu olevan, että enempi on parempi.

Vaikea uskoa, että koko paketti saataisiin läpi Yhdysvalloissa, joka ei vielä edes ole pannut täytäntöön Euroopassa jo aika päiviä voimassa ollutta Basel II:sta – tai missään muuallakaan. Ettei vain muu maailma vedä meitä mannereurooppalaisia nyt niin kuin pässiä narusta.

Esimerkiksi moni ehdotetuista määräyksistä ja rajoituksista on sidottu taseen kokoon eikä sen riskipitoisuuteen. Eli pieni, mutta riskipitoinen tase on pankille kannattavampi kuin iso ja vähäriskinen. Tämä sorsii varsinkin pohjoiseurooppalaisia pankkeja, joiden taseissa on paljon kotitalouksille ja yrityksille suunnattuja luottoja.

Päinvastoin kuin Yhdysvalloissa, valtaosa rahoituksesta kulkee täällä pankkien kautta, vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja kun ei juuri ole.

Lainojen marginaalit ylös

Ehdotetut määräykset panevat myös asuntoluotot ja muilta pankeilta olevat saatavat aikaisempaa huonompaan asemaan ja suosivat valtioilta olevia saatavia. Maailman islannit ja kreikat ovat kuitenkin olleet rahoitusjärjestelmälle paljon haitallisempia kuin suomalaiset asuntoluotot. Yhdysvalloissa tämäkin on toki toisin.

Veronmaksajilla on kaikki syyt olla äkäisiä, mutta nyt ehdotettu tuo väistämättä mieleen keskiaikaisen rangaistuskäytännön. Ensin tuomittu hirtettiin henkihieveriin, sitten häneltä poistettiin sisuskalut ja lopulta ruumis paloiteltiin neljään osaan.

Mestaus tapahtuu tietysti katsojien kustannuksella. Pankkien asiakkaat nimittäin kärsivät kun luotonsaanti vaikeutuu ja marginaalit nousevat, asuntoluottojenkin osalta jopa yli kahteen prosenttiin. Myös kansantaloudet kuuluvat kärsijöihin. Virallisia arvioita tuskin on, mutta ekonomistit arvelevat, että ehdotetut muutokset saattavat aiheuttaa huomattavan bkt:n laskun. Samanaikaisesti pitäisi kuitenkin saada aikaan kasvua ja vähentää elvytystä.

Pitäisikö ottaa aikalisä niin, että kaikki vaikutukset tulevat ymmärretyiksi ja päättäjille jää aikaa tarvittaviin sopeuttamistoimiin. Ei se mikään häpeä olisi. Basel II tarvitsi aikoinaan viisi lausuntokierrosta.

Teksti Eira Palin-Lehtinen
Kirjoittaja on varatuomari.

Kuvitus Janne Tervamäki