Tällainen oli sää, kun venäläiskoneet koukkasivat Suomeen – miksi eivät kääntyneet takaisin?

Ukkoset eivät voi tulla yllätyksenä lennonvalmistelunsa huolella hoitaneelle pilotille.
Kotimaa 4.6.2014 18:00

Arkistokuva ukonilmasta. © Kalle Parkkinen / Lehtikuva

Kahden venäläisen sotilaskoneen tekemät, suurta kohua Suomessa herättäneet ilmatilan loukkaukset tiistaina 20. toukokuuta johtuivat Rajavartiolaitoksen tekemän virallisen tutkinnan mukaan osittain säästä.

Molemmat koneet väistivät Suomenlahdella ollutta ”voimakasta ukkosrintamaa, joka vaikutti lentoliikenteeseen laajalla alueella”.

Asiallinen viranomaiskieli kätkee Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan taakseen todella rajuja ukkosia, joihin yksikään pilotti ei hevin halua lentää.

Sää on kuitenkin harvoin todellinen yksittäinen syy sen paremmin lento-onnettomuuksiin kuin alueloukkauksiinkaan. Jos lentäjä ei halua mennä edessä möyrivään myräkkään eikä voi sitä väistää joutumatta kielletylle alueelle, lentäjän on käännyttävä takaisin.

Suomi on pyytänyt Venäjältä selvitystä alueloukkauksista. Mahdollisessa vastauksessa ehkä kerrotaan, miksi molempien kuljetuskoneiden lentäjät kuitenkin lensivät Suomen puolelle, ensimmäinen kello 17.06 noin kilometrin ja toinen 51 minuuttia myöhemmin jopa 28 kilometrin verran.

 

Yllätyksenä ukkoset eivät voineet tulla lennonvalmistelunsa huolella hoitaneelle pilotille. Jo kello 15 Suomen aikaa julkaistuissa ns. swc-kartoissa oli piirretty Suomenlahdelle kuuroja ja ukkosta.

Swc eli merkitsevän sään kartta julkaistaan neljä kertaa vuorokaudessa ja siihen merkitään operatiivisesti merkittävät sääilmiöt maan pinnalta lähes 15 kilometrin korkeuteen saakka.

Maailmanlaajuisesti swc-karttoja tekee Lontoossa toimiva WACF (World Area Forecasting Center). Se ei ennustanut Suomenlahdelle ukkosia alueloukkausten ajankohdaksi.

Lentosääpalvelu voi varoittaa lentäjiä poikkeuksellisista sääilmiöistä myös niin kutsutulla SIGMET-sanomalla. Sellaista ei Suomenlahden ukkosten vuoksi kuitenkaan julkaistu, koska säähäiriö rajoittui pienelle alueelle.

Lentäjien raportit hankalista keleistä välitetään muille tiedoksi ns. wxrep-sanomina. Sellaisiakaan ei tässä tapauksessa julkaistu.

 

Ilmatieteen laitoksen tutkahavaintojen mukaan ukkospilvet olivat hyvin korkeita, kuten ne usein ovat helteisen sään yhteydessä esiintyvissä ilmamassaukkosissa.

Pilvien huiput ulottuivat yli 12 kilometrin korkeuteen. Tällaisen cumulonimbus-pilven sisällä esiintyy hyvin voimakkaita pystyvirtauksia, mahdollisesti raesadetta ja salamointia.

Tutkahavaintojen mukaan Suomenlahdella Porvoon ja Helsingin eteläpuolella oli erittäin voimakkaita ukkossoluja.

Ensimmäiselle venäläiskoneelle ukkonen oli mahdoton ylitettäväksi. Rajavartiolaitoksen mukaan kyseessä oli vanha AN-26-potkuriturpiinikone,  jonka lakikorkeus jää noin 7,5 kilometriin. Toinen oli Tu-154-suihkukone, joka lensi yli 11 kilometrin korkeudessa. Sekään ei olisi riittänyt ylittämään yli 12 kilometriin nousseita ukkospilven huippuja.

 

Neljä tuntia myöhemmin draaman näyttämöä lähestyi kolmas venäläiskone. Nyt vastassa oli Hornet, joka oli hälytetty tunnistustehtävälle Kuopiosta kahden aiemman ilmatilaloukkauksen vuoksi.

Venäläiskone ei enää voinut koukata Suomen puolelle, vaikka haluja ehkä olisi ollutkin. Sama, sinnikäs ukkosrintama möyri nimittäin Suomenlahdella yhä, vielä entistäkin laajempana.

Tutkakuvan mukaan ukkospilviä oli Suomenlahdella illalla Helsingin edustalta valtakunnan itärajalle saakka. Hornet ilmeisesti tunnisti venäläiskoneen jo ennen sen joutumista ukkospilviin. Niissä lennettäessä tunnistaminen on mahdotonta.

Tämä selittänee myös porvoolaiset pelästyttäneen yliäänipamauksen. Hornet ilmeisesti joutui käyttämään huippunopeuttaan saadakseen näköhavainnon venäläiskoneesta ennen sen katoamista pilvimassan sekaan.