Taisteluita ja käsitöitä - Harmaasudet eläytyvät viikinkiaikaan

harrastukset
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Harmaasudet
Harmaasudet harjoituksissa.

Kirves iskeytyy kilpeen ja miekka suhahtaa kaulan ohi. Irtonaisten päiden sijaan salissa lentää kuitenkin iloinen läppä. Menossa on historianelävöittämisseura Harmaasusien taisteluharjoitukset.

Kymmenpäinen joukko seuraa tarkkaavaisena, kun taisteluvastaava Johannes Leppä kiertelee pitkin salia jakelemassa ohjeita. Alkuverryttelyn jälkeen luvassa on väistöharjoituksia. Toistensa ohi kiepahtelevat jäsenet liikkuvat kuin tanssien.

Naisia treeneissä näkyy vain muutama. Harjoituksia sivummalta seuraava Jenni Sahramaa kertoo, ettei ole koskaan tuntenut vetoa taisteluihin. Harmaasusiin hän tutustui 12 vuotta sitten marppien eli maanantailarppien kautta.

“Siihen aikaan Harmaasusissa oli hirveän vähän mätöstä kiinnostuneita tyttöjä”, Sahramaa kertoo. “Nykyään mättötreenit ovat kuitenkin se, mikä kerää eniten uusia ihmisiä”, hän jatkaa.

Jäseniä vuonna 1995 aloittaneelle järjestölle on kertynyt kuutisenkymmentä.  Taisteluharjoituksissa käy säännöllisesti noin 15 jäsentä, joista neljännes on naisia.

Kankaasta kilpiin

Harmaasusissa jäsenet pyrkivät selvittämään, millaista entisajan ihmisten elämä on ollut. Pääpaino on eläytymisessä Skandinavian viikinkiaikaan. Arkeologiaa opiskeleva Sahramaa on perehtynyt aikakauden käsitöihin. Aluksi hän vain ompeli viikinkiajan vaatteita, mutta sittemmin hän on opetellut myös kehräämään ja tekemään nahkatöitä.

Takomista Sahramaa opiskeli Kuggomin kansanopistossa Pernajassa. Samassa koulussa ovat opiskelleet myös esiintymisvastaava Julius Väliaho sekä seuran uunituore puheenjohtaja Valter Aspö.

Saatuja oppeja jäsenet levittävät eteenpäin seuran Valistus ja Edistys -tapaamisissa. Käsityötalkoiden lisäksi niiden ohjelmaan kuuluu muun muassa puheohjelmia ja esiintymisharjoituksia.

Tarkkaa toimintaa

Johannes Leppä käskee ryhmäläiset aseisiin. Harjoituskilvet ovat maalaamatonta vaneria, jonka keskellä on lommoista kattilankantta muistuttava metallikupura.

Miekat on tilattu netin kautta ulkomailta. Teroittamattoman terän painoa lukuun ottamatta aseet ovat oikeiden miekkojen tarkkoja kopioita.

“1990-luvulla miekat hajosivat helposti, sillä niitä tekivät tyypit, jotka eivät tienneet mitään miekkojen teosta”, jäsenet kertovat. Leppä tuo näytille vanhan, pehmeästä lattaraudasta valmistetun lyömämiekan. Se painaa tuplasti oikeaa miekkaa enemmän – yhteensä pari kiloa – ja on vetää ranteen nurin.

Tylsästä, orkosille painautuneesta terästä huolimatta ase vaikuttaa tehokkaalta. Ainakin huolimaton käyttäjä pääsisi helposti varpaankynsistään eroon tiputtaessaan miekan jalalleen. Leppä kuitenkin vakuuttaa, että mustelmia lukuun ottamatta jäsenistö on säilynyt harjoituksissa vammoitta.

“Tosin kerran eräs kaveri onnistui näytöksessä lyömään omalla miekallaan hampaaseensa”, hän jatkaa.

Häitä ja hätääntyneitä

Esiintymiskeikkoja Harmaasusilla on noin seitsemän vuodessa, ja niistä saadut varat käytetään järjestön rahoittamiseen. Markkinoiden lisäksi Harmaasudet esiintyvät yksityistilaisuuksissa, kuten polttareissa ja häissä. Onpa ryhmä näkynyt musiikkivideon taustallakin.

Näytöksissä esiintyjät joutuvat tekemään kompromisseja historiallisen tarkkuuden ja tilaajien toiveiden välillä. Koska viikinkiaikaisista taistelutekniikoista ei ole saatavissa kuvauksia, omat taistelutavat on kehitetty tunnetumpien tekniikoiden pohjalta.

Esitykset ovat saaneet kiitosta. Myös Harmaasusien toimintaan vihkiytymättömät ovat suhtautuneet ryhmään suopeasti. Välillä susien maastoharjoitukset herättävät silti hämmennystä.

“Yksi hätääntyneempi pariskunta on kerran pitänyt juosta pururadalla kiinni ja selittää heille, että älkää soittako poliisia”, Johannes Leppä sanoo.

Teksti ja kuva Viivi Pietiläinen