Syytteistä vapautunut poliisi ei ehkä saa virkaansa takaisin – Näin oikeus arvioi väitteitä poliitikon paritustutkinnan aukoista

Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö ihmettelee käräjäoikeuden tuomiota ja sanoo olevansa siitä eri mieltä.

Harri Jaskari
Teksti
Jarno Liski Salla Vuorikoski
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Syyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen on ilmoittanut tyytymättömyytensä poliisien virkarikosjutun tuomioon kaiken muun paitsi Kari Tolvasen kunnianloukkaussyytteiden osalta. Syyttäjällä on nyt kolme viikkoa aikaa tehdä muiden syytteiden osalta valitus hovioikeuteen.

Helsingin käräjäoikeus kaatoi poikkeuksellisessa virkarikosjutussa kaikki rikoskomisario Kari Lintilää ja hänen kollegaansa vastaan nostetut syytteet. Tuomio annettiin toukokuun lopussa. 

Syytteiden mukaan Lintilä olisi muun muassa tehnyt omatoimista, lainvastaista poliisirikostutkintaa selvitellessään poliitikon vanhan paritustutkinnan epäselvyyksiä. Lisäksi häntä syytettiin salaisen esitutkinta-aineiston vuotamisesta toimittajalle.

Tolvanen kertoo SK:lle, ettei hän halua viedä asiaa enää hovioikeuteen.

Helsingin poliisilaitos ei heti purkanut rikoskomisario Lintilän toista vuotta kestänyttä virasta pidätystä vapauttavan tuomion jälkeen. Virasta pidätetty saa lain mukaan puolikasta palkkaa, eikä hänellä ole oikeutta hoitaa virkaansa.

Rikoskomisario kiinnostui poliitikon vanhasta paritusepäilystä – yhtäkkiä työhuoneen lukko oli vaihdettu ja kulkulupa peruttu

Helsingin apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen, käräjäoikeus vapautti virkamiehet syytteistä. Mitä ajattelet tuomiosta?

Käräjäoikeuden ratkaisu on annettu. Mä olen pikkuisen eri mieltä siitä, kun meillä on tuo esitutkintalaki aika tiukka. Jos syntyy epäilys, että poliisi on syyllistynyt rikokseen, poliisin tulee aina siirtää asia syyttäjän arvioitavaksi. Ei meillä voi olla tällaista, että pengomme täällä itse asioita.

Käräjillä tuotiin esille, että jos Lintilä olisi tehnyt ensimmäisestä K-kaupassa kuulleestaan jutusta tutkintapyynnön syyttäjälle, häntä itseään olisi voitu syyttää perättömästä ilmiannosta?

”Se on varmasti näin… Mutta ihmettelin vähän sitä oikeuden kantaa [syytteiden hylkääminen]. Jos tässäkin keskustellessa kävisi ilmi, että pitäisi ruveta [poliisia] tutkimaan, meiltä putoaa hanskat saman tien. Jos epäillään, että joku olisi Jaskari-tutkinnassa suojellut jotain, niin kyllä siihen olisi tutkinnalliset keinot ollut. Kyllä se on hankala selittää, että ‘mä teen täällä tällaista omaa tutkintaa muiden tietämättä’.”

Jos henkilö alkaa työyhteisössään selvitellä, ovatko työkaverit toimineet epäasiallisesti ja selvittely herättää epäilyjä, kai normaali toimintatapa olisi, että esimies tulisi keskustelemaan ja kysyisi, mitä henkilö puuhaa. Lintilän kanssa tällaista keskustelua ei käyty ennen rikostutkinnan käynnistämistä. Onko se mielestäsi toimiva tapa?

”En tunne sitä, miten se asia on siinä vaiheessa mennyt. Itse olen sen verran kaukana siitä kentän tekemisestä.”

Totesit aiemmin Helsingin Sanomille, että viralta pidättämisessä ”jonkinlainen merkitys oli pidempänä aikana syntyneellä luottamuspulalla”. Mitä tarkoitit sillä?

”En tiedä, miten hyvin tunnet hänen taustaansa. En ole koskaan hänen esimiehenään ollut, mutta olen vain sivusta seuraillut ja kyllä hänellä aikamoisia asioita on ollut, joita on eri prosesseissa menty. Itse olen kuitenkin miettinyt, että en ole itse toiminut samalla tavalla kuin hän.”

Jos on viraltapidätysasia, joka liittyy tiettyyn rikosepäilyyn, niin voiko siinä asiassa ottaa huomioon, että hän on muutenkin ollut hankala?

”Ei se niin sanottu hankaluus ole koskaan se peruste, vaan kyllä siinä aina arvioidaan sitä ihmisen tekemistä.”

Puretaanko Lintilän puolitoista vuotta jatkunut virastapidättäminen, kun hänet on käräjäoikeudessa vapautettu syytteistä?

”Komentaja (Tomi Vuori) tämän ratkaisee, joten en lähde hänen suuhunsa laittamaan ratkaisua, mutta uskoisin, että aika nopeasti me teemme sen virkamiesoikeudellisen arvion. Vaikka syyttäjä valittaisi, meillä on tällaisissa tapauksissa tapana arvioida se, palaako hän virkaan vai jatkuuko se virastapidättäminen. Uskon, että se on lähiviikkojen asia.”

Voiko ennakoida, että todennäköisesti virastapidättäminen puretaan?

”Käräjäoikeus on hylännyt syytteen, mutta sitten tulee vielä se, että asiaa arvioidaan virkamiesoikeudellisesti eli tämä työntekijä-työnantaja-suhde. Mikä se päätös tulee olemaan, sehän voi olla ihan laidasta laitaan. Jos katsotaan, että henkilön käytös on esimerkiksi sellaista, että sitä ei voida pitää sopivana, niin vaikka se syyte on hylätty, se virkamiesoikeudellinen ratkaisu voi olla toisenlainen. Nämä ovat kaksi eri prosessia. Olen tässä hiukan ihmetellyt sitä käräjäoikeuden ratkaisua. Olen miettinyt, että olikohan siellä ihan kaikki asiat esillä.”

Mitä siellä mielestäsi ei ollut esillä?

”Olen ihmetellyt syytteen sisältöjä ja sitten näitä kopiomaksuja. Eihän se siinä ole ollut se pihvi.”

Se oli toinen alkuperäisistä perusteista Lintilään kohdistuneen tutkinnan käynnistämiseen. Kun tutkinta käynnistettiin, häntä epäiltiin kopiomaksun perimättä jättämisestä eli virkavelvollisuuden rikkomisesta.

”Iso kuva tässä ja jutun pihvi on tässä se, että tässä tässä puhutaan puhtaasti henkilön luottamuksesta. Onko poliisilaitoksella sellainen luottamus päällystöasemassa olevaan viranhaltijaan, että jos hän luovuttaa papereita ulkopuolisille, niin nyt on kysymys siitä, miten pitäisi suhtautua sellaiseen ihmiseen.”

Käräjäoikeus on todennut, että asiakirjojen antamisesta medialle ei ole näyttöä. On päättelyketjuja, että voisi olla mahdollista, mutta sitä ei ole todistettu.

”Kun ajattelee sitä esitutkintaa kokonaisuutena ja miten syyttäjä on syytteitä ajanut… En halua lähteä arvostelemaan syyttäjän tai käräjäoikeuden toimintaa. Ne ovat päätöksiä ja ne ovat menneet niillä esitetyillä näytöillä. Meille jää vielä tämä virkamiesoikeudellinen puoli.”

Tästä keskustelusta syntyy kuva, että sinä et koe, että näitä poliiseja olisi väärin kohdeltu. Ajattelet, että et ole tuomiosta samaa mieltä?

”En nyt ihan noilla sanamuodoilla sano, koska en halua lähteä arvostelemaan kenenkään toimintaa. Oikeuden päätöksiä kunnioitetaan ja syyttäjien ratkaisuja. En lähde sanomaan, että ne ovat vääriä. Minulla on kuitenkin omia pointteja, joita itsekseni ihmettelen, että miten nämä seikat on otettu huomioon ja onko otettu tai ovatko ne olleet esilläkään [oikeudessa]. Näen edelleen, että meillä on ollut vahvat perusteet tehdä ne toimet, jotka olemme tehneet.”

 

Lintilä sanoo pitävänsä esimiehensä Kopperoisen väitteitä ”absurdeina ja törkeinä”. Lintilän mukana Helsingin poliisilaitos ei ole ennen Lintilän virasta pidättämistä kohdistanut häneen mitään hallinnollisia toimia. Hänen mukaansa näin olisi varmasti tehty, mikäli aihetta olisi ollut. Virastapidättämispäätös puolestaan perusteltiin Lintilän mukaan viime vuoden toukokuussa käräjäoikeuden nyt kumoamilla rikosepäilyillä, eikä millään muulla. Lintilä syytti vuonna 2015 poliisiylijohtoa työpaikkakiusaamisesta sen jälkeen, kun hänen johtamansa talousrikostutkinnan tukiyksikkö ajettiin alas. Yksikkö oli tuottanut tietoa siitä, että talousrikostutkinnan määrärahoja ei käytetty poliisissa oikein. Helsingin poliisilaitoksen ohella kritiikin kohteeksi joutui etenkin keskusrikospoliisi.

 


Uutisanalyysi: Näin oikeus arvioi poliisin väitteitä poliitikon paritustutkinnan epäkohdista

 

Käräjätuomari Juha Fredriksson katsoi 29. toukokuuta antamassaan tuomiossa, että kenellä hyvänsä on oikeus “pöyhiä” vanhoja asioita.

Lisäksi oikeus totesi, että vuotamisesta toimittajille ei ole näyttöä eikä kyseinen aineisto ylipäätään ollut salaista. Myös juttuun liittyneet kunnianloukkaussyytteet kaatuivat. Oikeus katsoi poliisien kertoneen muistinsa mukaan vanhaan paritustutkintaan liittyneistä tapahtumista.

Suomen Kuvalehti kertoi poikkeuksellisen rikosjutun taustoista jutussaan 5. toukokuuta. Mitä rikostutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana sitten selvisi vanhan paritustutkinnan puutteita koskevista väitteistä? 

Jutussa oli kyse väitteistä, joiden mukaan Helsingin poliisilaitoksella olisi suojeltu huippupoliitikkoja kokoomuksen puoluesihteeri Harri Jaskariin vuonna 2006 kohdistuneessa paritustutkinnassa. Mainittujen poliitikkojen joukossa olisivat olleet muun muassa Matti Vanhanen (kesk) ja Sauli Niinistö (kok). Kaikki poliitikot ovat kiistäneet väitteet tiukasti.

Toinen syytteeseen joutuneista poliiseista oli tutkijana Jaskaria koskevan tutkinnan alkuvaiheessa vuonna 2006. Kesällä 2017 vanhempi konstaapeli kertoi Lintilälle kokemuksistaan ja muistikuvistaan tuolta ajalta, minkä seurauksena Lintilä alkoi kysellä asiasta tarkemmin.

Rikostutkinnassa ja oikeudenkäynnissä ei lopulta selvinnyt paljoakaan uutta tietoa vuoden 2006 tapahtumista. Lintilän salassapitorikosta tai omatoimista poliisirikostutkintaa koskevien syytteiden kannalta oli tuomion mukaan ”täysin merkityksetöntä, mitä vuonna 2006 on tosiasiallisesti tapahtunut”.

Edes kunnianloukkausta ja perätöntä lausumaa koskevien syytteiden kannalta vuoden 2006 tapahtumien todellinen laita ei ollut käräjäoikeudessa ratkaiseva.

Kunnianloukkaus olisi syytteen mukaan kohdistunut kansanedustaja Kari Tolvaseen (kok), joka toimi osan aikaa tutkinnanjohtajana vuoden 2006 paritusjutussa.

Jutun tutkija oli kertonut nähneensä eduskuntatalon saunalla otetuksi väitetyn kuvan poliitikoista ja prostituoiduista ja saanut tietää, että prostituoidun televalvontatiedoissa olisi ollut ”isokenkäisten” numeroita. Lisäksi hänen mukaansa silloinen väkivaltarikosyksikön päällikkö Kari Tolvanen oli kertonut käyneensä kävelyllä pääministeri Vanhasen kanssa ja ilmoittanut paritustutkinnan loppuvan.

Vaikka vanhemman konstaapelin syytteet hylättiin, käräjäoikeus ei myöskään katsonut, että kertomukset välttämättä pitäisivät paikkansa.

Olennaista syytteen hylkäämisen kannalta oli se, että vanhempi konstaapeli oli oikeuden mielestä kertonut asiat niin kuin hän ne muisti, vaikka muistikuvat olisivatkin olleet epätarkkoja. Vanhemman konstaapelin ”kohdalla ei toteudu tahallisuus eikä loukkaamistarkoitus”, tuomari perusteli.

 

Televalvontatiedoista ja saunavalokuvasta oli oikeudessa sana sanaa vastaan -tilanne.  Syytteessä ollut vanhempi konstaapeli piti oikeudessa kiinni muistikuvistaan.

Jaskari-jutun päätutkijana aikanaan toiminut Kenneth Eriksson puolestaan oli kertonut virkarikosjutun poliisikuulusteluissa, että prostituoidun puhelintietoja oli hankittu useiden kuukausien ajan paritusrikoksen selvittämiseksi. Kuulusteluissa hän oli todennut, ettei tiedoista paljastunut korkeiden poliitikkojen nimiä.

Oikeudessa Erikssonilta kysyttiin, miksi kuukausien ajalta kerätyistä valvontatiedoista ei ole pöytäkirjassa merkintää. Nyt Erikssonin kertomus oli erilainen: televalvontatietoja hankittiin vain kahden päivän ajalta eikä niiden tarkoituksena ollut selvittää paritusta vaan naiseen kohdistunutta uhkausväitettä.

Jaskari-jutun tutkinnanjohtajana osan aikaa toiminut Seppo Sillanpää puolestaan kertoi oikeudessa, että aiemmissa ryhmän tutkimissa paritusjutuissa oli kyllä ”putkahdellut” esiin ”julkisuuden henkilöitä”, mutta ei Jaskari-jutussa.

Vielä poliisirikosoikeudenkäynnin aikana Lintilän puolustus yritti etsiä käräjäoikeudesta vanhemman konstaapelin kertoman mukaista lupahakemusta paritusepäilyä koskevalle televalvonnalle vuonna 2006, mutta asian selvittäminen jäi kesken.

Tuomari katsoi pitävänsä ”sangen todennäköisenä”, että televalvontaa on kohdistettu vain kahdelle päivälle, koska muusta ei ole löytynyt selvitystä. Oikeus myös katsoi, että väite vaikutusvaltaisten henkilöiden esiintymisestä televalvontatiedoissa oli ainakin osittain totta siinä mielessä, että tiedoissa oli todennäköisesti tullut esiin esimerkiksi kokoomuksen puoluesihteerin nimi.

Saunavalokuvan osalta riidatonta oli se, että prostituoitu oli kertonut poliiseille päässeensä eduskuntaan väärällä nimellä. Epäselväksi jäi kuitenkin, olisiko saunatiloissa otettu valokuvaa, jossa olisi poliitikkoja.

Tuomarin perusteluista käy ilmi, että valokuvan tai raskauttavien televalvontatietojen olemassaoloa ei näytetty toteen.

Tuomari katsoi myös, että väitettyä Kari Tolvasen ja Matti Vanhasen tapaamista ei ilmeisesti ollut tapahtunut, koska molemmat kiistivät sen.

Tarkkaan ottaen kumpikaan syytetyistä poliiseista ei ollut väittänyt tapaamista välttämättä olleen. Väite koski sitä, että Tolvanen olisi kuitenkin vanhemmalle konstaapelille näin väittänyt. Tähän asiaan tuomari ei ottanut kantaa.

Ilmeisesti tämä johtui siitä, että oikeudessa vanhempi konstaapeli itsekin piti mahdollisena, että asiasta liikkuneet huhut olisivat voineet vaikuttaa hänen muistikuviinsa siitä, mitä Tolvanen tosiasiassa oli aiheesta aikanaan sanonut. Myös Tolvanen todisti oikeudessa, että huhuja tapaamisesta oli liikkunut vuosien ajan.

 

Virkarikosjutun tutkinnassa selvisi, että poliitikkoja informoitiin aikanaan Jaskari-tutkinnasta. Sillanpään silloinen esimies, nykyinen kansanedustaja Kari Tolvanen (kok) oli ollut yhteydessä kokoomusjohtaja Jyrki Kataiseen.

”Käskin hänen soittaa Kataiselle, että meillä oli tällainen juttu hoidettavana, joka koskee puolueen sihteeriä [puoluesihteeri Harri Jaskaria]”, Sillanpää kertoi kuulustelussa.

Kari Tolvanen puolestaan kertoi, että Kataiselle ei ollut kerrottu mitään tutkinnan sisällöstä. Tolvasen mukaan Kataiselta oli vain tiedusteltu, ketä pitäisi kuulla tutkinnassa Jaskarin työsuhdeasunnon vuokrasopimuksesta. Puolue maksoi vuokran asunnosta, jossa Jaskarin entinen naisystävä myi seksiä.

Epäselväksi jäi, miksi poliisi oli puolueen puheenjohtajaan yhteydessä sen työntekijää koskevasta rikosepäilystä – todennäköisesti vielä ennen kuin epäiltyä itseään oli kuulusteltu. Vuokrasopimuksen tekijä olisi luultavasti ollut selvitettävissä myös Jaskarilta kysymällä.

 

Oikeudenkäynnin aikana kävi ilmi, että vuototutkinnan keskeinen peruste oli virheellinen.

Rikosylikonstaapeli Eriksson oli alun perin kertonut, että Suomen Kuvalehden avustaja, tämän jutun toinen kirjoittaja Jarno Liski oli vuodenvaihteessa 2017–2018 ollut yhteydessä häneen ja Lintilään Jaskari-tutkinnasta.

Sama toimittaja oli Erikssonin mukaan käynyt tammikuussa 2018 tapaamassa myös Jaskarin jutun alkuperäistä tutkinnanjohtajaa Seppo Sillanpäätä.

Sillanpää puolestaan oli havainnut toimittajalla mukana olleessa esitutkintapöytäkirjassa salassapidettävän lääkärintodistuksen. Tällaisen pöytäkirjaversion Eriksson oli edellisenä syksynä hankkinut Lintilälle.

Tämä kertomus osoittautui vääräksi jo tutkinnan ensimmäisenä päivänä, kun myös Sillanpää kuulusteltiin. Eläkkeellä nykyisin oleva Sillanpää kertoi, että hänen luonaan oli käynyt toimittaja Harri Nykänen.

Tämän jälkeen käräjäoikeus myönsi virkarikosjutun tutkinnanjohtajan Jukka Haaviston hakeman etsintäluvan Lintilän työhuoneeseen.

Kun Lintilän työhuoneen ratsaamisen lainmukaisuutta käsiteltiin oikeudessa maaliskuussa 2018, Haavisto vetosi edelleen Erikssonin kertomukseen ”samaisesta lehtimiehestä”, vaikka Haaviston täytyi tietää, että kyse oli eri henkilöstä.

Käräjäoikeus ja hovioikeus eivät ottaneet tarkemmin kantaa epäilyn pohjana olleen kertomuksen todenperäisyyteen, mutta molemmat totesivat kotietsinnän laillliseksi.

Toukokuussa 2019 virkarikosjutun käsittelyssä Eriksson kiisti koskaan väittäneensä, että kyseessä olisi ollut sama lehtimies. Kuulustelupöytäkirjat kertovat kuitenkin toista.

Oikeudessa Eriksson toi esiin uuden todisteen Lintilän syyllisyydestä vuotamiseen. Hänen mukaan hän oli saanut jo syksyllä 2017 tietää, että Lintilä olisi luovuttanut pöytäkirjan toimittajalle. Tälle todistukselle oikeus ei antanut painoa, koska tuomarin mukaan Eriksson ei ollut osannut antaa suoraa vastausta siihen, miksi hän ei ollut kertonut asiasta jo esitutkinnassa.

Koko tutkinnan käynnistänyt epäily salassapidettävän asiakirjan vuotamisesta kaatui siis oikeudessa siihen, että salaiseksi leimattu asiakirja ei ylipäätään ollut salainen, eikä myöskään sen luovuttamisesta poliisin ulkopuolelle ollut näyttöä.

 

Esitutkinta-aineiston salassapidettävyyteen liittyi kuitenkin vuototutkinnassa erikoinen käänne.

Tutkinnanjohtaja Haavisto pyysi Helsingin poliisilaitokselta lausuntoa siitä, miltä osin Jaskarin jutun pöytäkirja sisälsi salassapidettävää tietoa.

Rikostarkastaja Jouni Niskanen laati lausunnon, jonka mukaan poliisilaitoksen nykyisenä käytäntönä on salata sekä paritus- että lähisuhdeväkivaltajutut “kannesta kanteen”.

Tätä lausuntoa syyttäjä käytti todisteena Lintilää vastaan. Salaista ei siis olisikaan ollut pelkkä lääkärintodistus, vaan pöytäkirjan jokainen sivu.

Linjausta ei tiettävästi noudatettu kuin syytettyjen osalta. Heidän puolustukselleen esitutkintapöytäkirjaa ei esitutkinnan aikana luovutettu.

Kun SK pyysi laitokselta pöytäkirjan keväällä 2019, luovutettiin pöytäkirja lähes kokonaisuudessaan. Pöytäkirjan jokaiselta sivulta oli ruksittu yli sadan vuoden salassapitoleima.

Kun oikeudessa esiin tullut salaamislinjaus herätti julkista huomiota, Helsingin laitoksen päällikkö Tomi Vuori kiisti, että linjausta olisi olemassakaan. Jälleen epäselväksi jäi, miksi lausunnossa väitettiin näin.

Lopputuloksena oikeudenkäynnistä ei siis ollut se, että vuoden 2006 tapahtumia koskeneet väitteet olisi todettu perättömiksi, kuten presidentin kanslia ja Kari Tolvanen tuomiota Suomen Kuvalehdelle kommentoivat. Lopputulos ei kuitenkaan todistanut väitteitä oikeiksikaan.

Rikosjuttu toi uusia vastauksia vuoden 2006 tutkinnan kysymysmerkkeihin sen verran, että tutkinnassa kertyi valokuvia sekä mahdollisesti televalvontatietoja, joista ei ollut tehty lain edellyttämää merkintää esitutkintapöytäkirjaan.

Uutta tietoa oli myös se, että puolueen puheenjohtajaan Kataiseen oltiin yhteydessä tutkinnan ollessa käynnissä. Niin televalvontatietojen, valokuvien kuin yhteydenoton luonteesta henkilöt olivat kuitenkin erimielisiä – osin jopa omien aiempien kertomustensa kanssa.

 

Esitutkinnassa kävi ilmi myös se, että vuoden 2006 tutkinnasta ei arkistossa ole kaikkia sellaisia asiakirjoja, joita siellä pitäisi olla. Toisaalta aineistoa on myös täydennetty sen arkistoimisen jälkeen.

SK kysyi Helsingin poliisilaitoksen päälliköltä, aikooko laitos selvittää lokitietojen tai muiden keinojen avulla, onko arkistoja peukaloitu viime vuosina. Tomi Vuoren mukaan tarvetta tähän ei ole ilmennyt, sillä tutkinnanjohtaja Jukka Haaviston on täytynyt jo työnkuvansa puolesta asiaa riittävästi selvittää.

”Nyt tässä viittaamassanne tapauksessa on suoritettu esitutkintaa, jossa tutkinnanjohtajan on tullut jo esitutkintalaissa edellytetyllä tavalla katsoa sekä syyllisyyttä tukevat että sitä vastaan puhuvat seikat objektiivisesti. Asian on sinällään siis pitänyt tulla sitä kautta riittävästi selvitetyksi”, Vuori perustelee.

Käytännössä tämä selvitys on esitutkinnassa tehty ainoastaan kysymällä asiasta Jaskari-jutun tutkintaan osallistuneilta.

Lintilän puolustuksen mukaan esimerkiksi jutun päätutkijaa Kenneth Erikssonia olisi pitänyt jo hänen oman oikeusturvansa vuoksi kuulla asiassa epäillyn eikä todistajan asemassa. Puolustuksen mukaan paritusjutun tutkinnasta vastanneilla on ilmeinen motiivi salata asia, mikäli tutkinnan aikana tai sen jälkeen olisi peitelty ilmi tulleita asioita.

Yhteiskunnallisesti merkittävin prosessista syntynyt tieto olikin saatu selitys poikkeuksellisen nopeille ja koville toimille, jotka ainakin käräjäoikeuden mielestä perustuivat erittäin hatariin todisteisiin.

Syyksi siis kerrottiin Helsingin poliisilaitoksella ollut huoli siitä, että Lintilän selvitykset poikisivat poliitikkojen – erityisesti tasavallan presidentin – kannalta kiusallisia, virheellisiin tietoihin perustuvia uutisia.

Tuomionsa lopuksi käräjätuomari korosti kuitenkin päinvastaista näkökantaa arvioidessaan kansanedustaja Tolvasen kunnianloukkausta koskevaa syytettä.

”Tutkintapyynnössäkin hän [kansanedustaja Kari Tolvanen] toteaa, että mikäli [vanhemman konstaapelin] esitutkinnassa kertoma tieto tulee julkisuuteen ennen vaaleja, se saattaa heikentää hänen mahdollisuuksiaan kansanedustajaehdokkaana ja vaalien jälkeen sitten ilmeisesti saattaa vaikuttaa mahdollisiin ministerikaavailuihin. Oikeuskäytännössä on selvästi lähdetty siitä, että silloin, kun henkilö toimii julkisessa virassa tai tehtävässä, niin sietämiskynnys on korkeampi”, tuomiossa todetaan.

Eli jos väitteet koskevat korkeaa päättäjää, kunnianloukkausrikosjutun tutkinnan aloittamisen kynnyksen on oikeuden mukaan oltava korkeammalla kuin tavallisen ihmisen kohdalla.

Kiinnostavaa koko virkarikosjutussa onkin se, miten itsestäänselvästi kokeneet poliisivirkamiehet perustelevat rikostutkinnan toimenpiteitä poliitikoille ikävän lehtijutun vaaralla.