Syöpä ja säästöt: Pitäisikö myös vanhusten saada parasta mahdollista hoitoa?

syöpä
Teksti
Hannele Jäämeri
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suolistosyövän hoidossa on edistytty harppauksin. Säästösyistä uusia hoitoja ei anneta kaikille, sanoo syöpälääkäri Inkeri Elomaa.

Inkeri Elomaa
Heikkokuntoisille potilaille solumyrkkyhoitoja ei voi antaa, koska potilas voi menehtyä hoitoihin, sanoo Inkeri Elomaa. Kuva Markku Ulander / Lehtikuva

Naisten yleisin syöpä on rintasyöpä, miesten eturauhassyöpä. Toisella sijalla on molemmilla suolistosyöpä. Se yleistyy ja on ennen kaikkea iäkkäiden tauti.

Vielä 1990-luvulla ei levinnyttä suolistosyöpää voitu juuri hoitaa. Nyt 2010-luvulla on käytössä uusia leikkaustekniikoita, sytostaatteja eli solumyrkkyjä ja täsmähoitoja.

Potilaan keskimääräinen elinikäennuste on noussut kuudesta kuukaudesta 26 kuukauteen. Paikalliset syövät, jotka eivät vielä ole levinneet, voidaan lähes aina hoitaa leikkauksella niin että ne paranevat kokonaan.

Entiset sytostaatit olivat edullisia, uudet tehokkaammat ovat kalliita. Hoidon hinta nousee entisestään, kun potilas saa uusia liitännäishoitoja. Suolistosyöpäpotilaan hoito maksaa 40 000-80 000 euroa vuodessa, arvioi Inkeri Elomaa. Hän työskenteli pitkään syöpätautien osastonylilääkärinä Hyksissä ja on Suomen Suolistosyöpäyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.

Kymmenessä vuodessa syövänhoitokulut ovat kolminkertaistuneet. Arvion mukaan ne kaksinkertaistuvat vielä vuoteen 2015 mennessä. Toisaalta viime vuonna syöpälääkkeisiin käytettiin seitsemän prosenttia Suomen lääkekuluista ja Husin lääkebudjetissa syöpähoidon kulut olivat alle kaksi prosenttia. Siis kallista, mutta ei huippukallista.

Kansainvälisen arvion mukaan yhteiskunnalle on kannattavaa sijoittaa yhden ihmisen hoitoon 50 000 euroa vuodessa, jos hoito on parantavaa, kertoo Inkeri Elomaa. Suomessa raja on pantu alemmaksi ja kuntajohtajat puhuvat mieluummin 25 000 eurosta, “vaikka lääkärit muistuttavat, että summa on isompi maailmalla”, Elomaa sanoo.

Yhdistämällä sytostaatteihin uusia täsmähoitoja saadaan potilaan elinikää pidennettyä keskimäärin puoli vuotta. Ratkaisut hoidosta tekee lääkäri, joka kamppailee kustannuspaineiden kanssa. Jos potilas on pienten lasten äiti, tehdään kaikki voitava ilman muuta.

Mutta entä jos kyseessä on iäkäs, mutta hyväkuntoinen henkilö, joka hyötyisi hoidoista? Mikä on puolen vuoden arvo silloin?

“Siitä olisi syytä keskustella”, sanoo Inkeri Elomaa. Hän on sitä mieltä, että tälläkin hetkellä vanhusten hoidoissa säästetään monissa klinikoissa. “Suomessa on maan sisällä syöpähoidoissa epätasa-arvoa. Vieläkään ei täsmähoitoja anneta kaikkialla.”