Suuret lupaukset eivät toteutuneet: Kaivosteollisuus ei työllistänyt – syntyi miljoonilla euroilla selvityksiä

Uutisanalyysi: Työ- ja elinkeinoministeriö uskoo yhä auringonlaskun alaan.
Mikko Niemelä
Kotimaa 10.12.2015 18:55

Suomen kaivospolitiikkaan on satsattu ja uskottu jo vuosia. Vuonna 2010 Suomelle kirjoitettiin mineraalistrategia, jossa kunnianhimoisesti julistettiin, että Suomi on mineraalien ”kestävän hyödyntämisen globaali edelläkävijä”. Visio ulottuu jopa vuoteen 2050.

Elinkeinoministerinä toimi tuolloin Mauri Pekkarinen (kesk). Hänen jälkeensä ministerinä oli ensin Jyri Häkämies (kok) ja sitten Jan Vapaavuori (kok). Nyt ministerinä toimii Olli Rehn (kesk).

Strategian tavoitteina on muun muassa lisätä työpaikkoja ja hyvinvointia sekä vähentää ympäristöhaittoja.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on vuosittain kirjoittanut myös kaivosteollisuutta koskevan toimialaraportin, jossa on tuotu esille esimerkiksi työllisyysvaikutuksia.

Onko kaivosteollisuus tuonut työtä niin kuin visioissa ja raporteissa on kuvailtu?

TEMin kaivosylitarkastaja Riikka Aaltosen tietojen mukaan kaivosteollisuus työllistää Suomessa vuonna 2015 aliurakoitsijat mukaan laskettuina noin 3500 työntekijää.

Kun visioita ministeriössä kirjoiteltiin vuonna 2010, kaivosala työllisti yhteensä noin 3600 työntekijää. Olemme siis 100 työpaikkaa miinuksella.

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraportissa ennustettiin vuonna 2010 myös tämän vuoden työllisyystilannetta.

Se kuului näin:

”Jos nyt jo pitkälle valmistelussa olevat projektit toteutuvat kaivoksissa työskentelee vuonna 2015 yli 5200 henkilöä, kun lasketaan sekä kaivosten oma henkilöstö että alihankkijat yhteensä. Henkilöstömäärä voi olla vielä tätäkin suurempi, sillä laskelmassa on huomioitu suunnitteilla olevien hankkeiden henkilöstön tarve varovaisesti käyttäen hankkeista julkisuuteen annettua pienintä henkilöstömääräarviota.”

Eli varovainen arvio, joka meni pieleen 1700 työpaikkaa. Käytännössä alalle ei ole tullut uusia työpaikkoja lainkaan. Uusia kaivoksia on avattu 2010-luvulla muutama, mutta samalla hankkeita on kuopattu ja kaivoksia suljettu.

Syy ongelmiin löytyy yleensä aina muualta: kysyntä maailmalla heikkenee, metallien hinnat laskevat tai globaali talouskriisi on säikäyttänyt kansainväliset investoijat.

 

Suorien työpaikkojen sijaan kaivosteollisuus on tuottanut selvityksiä, raportteja ja tutkimuksia kymmeniä jos ei satoja.

Mineraalistrategian jälkeen julkisilla varoilla käynnistettiin muun muassa Tekesin Green Mining -tutkimushanke. Sen rahoitus on yli 50 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Myös yksityiset rahoittajat ovat investoineet hankkeisiin TEMin arvion mukaa toisen mokoman.

Hankkeissa on mukana tukku tutkijoita eri yliopistoista ja tutkimushankkeita aloitettiin vuonna 2012 ainakin 14.

Hankkeissa selvitettiin tai selvitetään muun muassa kaivostoiminnan materiaalitehokkuutta, sivutuotteiden hyödyntämistä ja sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristövaikutuksia.

Julkisia hankkeita ovat toteuttaneet Tekesin lisäksi TEM, ely-keskukset ja maakuntien liitot, jotka ovat hakeneet erilaisia hankerahoja Euroopan unionin kehitysrahastolta. Talvivaaran myötä työllistettyinä ovat olleet ainakin poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos.

Kaivosteollisuus onkin työllistänyt nipun tutkijoita ja virkamiehiä. Se ei tietenkään ole huono asia.

Toivoa kuitenkin sopii, että hankkeiden myötä karttunut osaaminen ja tieto eivät valu hukkaan. Kaivosteollisuuden investoinnit Suomeen ovat puolittuneet muutamassa vuodessa, eikä Suomessa ole tällä hetkellä käynnissä ainuttakaan uuden kaivoksen rakentamishanketta.

Pahimmassa tapauksessa Suomella on kaivosteollisuudesta valtavasti tietoa, jolle ei ole käyttöä. Kaivoksia ei ole tai niitä ei rakenneta vuosikausiin. Sitten kun jälleen rakennetaan, on osaaminen ruostunut ja hankkeet ja osaajien kouluttaminen täytyy aloittaa alusta.

 

Mineraalistrategiassa ja tutkimushankkeissa on nostettu esille työllisyyden lisäksi myös ympäristöhaittojen vähentäminen.

Ympäristöongelmien torjunnassa Tekesin tutkimushakkeista ei ole ollut ainakaan vielä hyötyä, jos tarkastellaan Talvivaaran ja Kittilän kultakaivoksen ongelmia.

Näiden kaivosten vesiongelmat ja altaiden vuodot ovat työllistäneet ja ne työllistävät viranomaisia sekä tutkijoita nyt ja tulevaisuudessa. Kyseiset kaivokset nimittäin rakennettiin ja tarkastettiin tiedoilla, jotka olivat ”sen ajan parhaat”.

Esimerkiksi ympäristöministeriö aloittaa nyt uuden selvityksen Kainuun ely-keskuksen johdolla kaivosten allasvuodoista. Sen pitäisi ratkaista, miksi kaivosyhtiöiden altaat eivät kestä. Tuloksia, jotka olisivat pitäneet olla jo tiedossa, on lupa odottaa vuonna 2016.

 

Kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen työ- ja elinkeinoministeriöstä, onko Suomen kaivosstrategia onnistunut?

”Katson mineraalistrategian olevan onnistuneen – se on edistänyt merkittävästi koko mineraaliklusterin (kaivosteollisuus, jatkojalostus, teknologiayhtiöt, kone- ja laitevalmistajat, tutkimuslaitokset, yliopistot ja korkeakoulut sekä ammatillinen koulutus) yhteistyötä, joka on pienessä maassa ja pienillä resursseilla toimittaessa erityisen tärkeää.”

Vankkaa uskoa mineraali- ja kaivosteollisuuteen näyttää olevan ministeriössä siis edelleen, vaikka kuluneet viisi vuotta ovat olleet vision ja suomalaisen kaivosteollisuuden kannalta karmaisevia. Pelkästään Talvivaaraan on pantu veronmaksajien rahaa noin 500 miljoonaa euroa – ja lisää pannaan.

Mineraali- ja kaivosvision toteuttamiseen ministeriöllä on kuitenkin aikaa vielä 35 vuotta, eli vuoteen 2050 saakka. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Keskustelu

Raaka-aineiden supersykli on ohi, ja niiden hinnat ovat romahtaneet. Käsittääkseni suurin osa kaivosyhtiöistä sopeuttavat toimintaansa toimintaansa ympäri maailmaa. Talvivaaran tapauksessa Mr. Murphy on viihtynyt pitempään eli kaikki on mennyt pieleen; tuotantoprosessi ja markkinat.

Raaka-ainebisness vaatii paljon pääomia ja kärsivällisyyttä. Välillä nikkelin hinta on USD 40k/tonni ja välillä USD 8k/tonni tai öljyn hinnan vaihtelut USD40;- – USD110;-/tynnyri.

Strategian aikaraamit ovat ainakin oikeat.

Ketterät, innovatiiviset, kasvuhaluiset PK -yritykset olisivat ja ovat tulevaisuudessa oiva kansantalouden selkäranka. Toivottavasti saamme pian näitä sopimuksia työelämän joustavuuden lisäämiseksi, jotta pienet yritykset alkavat uskaltaa taas investoida ja palkata.