Susikapina Keski-Pohjanmaalla: Mitä Suomi sallii laillisten vaikuttamiskeinojen ulkopuolella?

Hannu Pesonen
Kotimaa 15.2.2013 07:00

Perhossa ja Halsualla tapettiin kolme sutta, kun metsästäjät päättivät uhmata lakia. Pohjalaiset ovat aiemminkin osoittaneet, milloin valtio ja päättäjät ovat menneet liian pitkälle.

Perhon ST1-huoltoasemaa koristavat paikallisen taiteilijan susitaulut. Myyjä kertoo, monet metsästäjät ovat sanoneet vasemman puoleisen suden olevan liian lempeän näköinen. Kuva Konsta Leppänen.

Susikapina muistuttaa pohjalaisen Nivalan 1930-luvun alun konikapinaa. Syvä lama oli ajanut tilalliset ahtaalle. Ahneet ja vauraat rahamiehet hyödynsivät ahdinkoa ostamalla tiloja pilkkahintaan. Häädöt ja ulosotot yleistyivät, runsaasti, eikä valtiovallalta kuulunut apua.

Kapina alkoi hevosten kohtelusta. Nivalassa hevosten kunto oli heikentynyt huomattavasti rehun puutteesta. Alkoi liikkua huhu, että nälkiintyneissä hevosissa oli tavattu tarttuvaa hevosen näivetystautia. Valtion ja kunnan eläinlääkärit alkoivat tarkastaa joukolla seudun hevosia. Laihtuneita ja huonokuntoisia hevosia lopetettiin, vaikka varmoja tautitapauksia kirjattiin edelleen vain Lapista.

Ylimielinen ja ymmärtämätön komentelu ja erään huonokuntoiseksi väärin arvioidun hevosen summittainen lopettamismääräys nostattivat kyläläiset avoimeen vastarintaan. Sen taltuttamiseen tarvittiin Oulusta lähetetty komppaniallinen sotaväkeä. Koko kylä oli kapinallisten puolella ja keräsi vangituille niskoittelijoille sakkokolehdin. Teurastettavaksi tuomittu hevonen eli vielä monta vuotta hyväkuntoisena. Bertolt Brecht kirjoitti tapahtumasta laajan eeppisen runon, Mikko Niskanen teki elokuvan ja Ilkka Kuusisto sävelsi Nivalassa yhä esitettävän Pula! -oopperan.

Mitä tämän päivän Suomi sallii normaalien laillisten vaikuttamiskeinojen ulkopuolella, Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen?

”Tullaan alueelle, jonka laajuus vaihtelee yhteiskunnallisen tilanteen mukaan. Ennen kuin mennään kansalaistottelemattomuuteen, voi vielä löytyä ’välimaaston mahdollisuuksia’, esimerkiksi voi yrittää vaikuttaa vanhustenhoitoon median kautta. Itse asiassa yhä useammin media näyttäytyy viimeisenä oljenkortena, kun mitään muuta ei voi tehdä.”

”Toisaalta media on nykyään yhä enemmän vallitsevan valtarakenteen vanki. Yhä useammin joutuu hämmästelemään sitä, että eikö tämäkään asia oikeasti kiinnosta mediaa.”

Kekkonen on tarkastellut oikeusvaltion ja demokratian tilaa koko uransa ajan.

Kansalaistottelemattomuus on laitonta, tietoisen poliittista ja väkivallatonta toimintaa, Kekkonen määrittelee.

Missä vaiheessa se kasvaa koko yhteisöä yhdistäväksi ja sen hyväksymäksi tekijäksi?

”Se on usein hyvin rationaalinen keino siinä vaiheessa, kun lailliset menettelytavat ovat tukkeutuneet – kun demokratia ei toimi, tai ei ainakaan arvostelijoiden mielestä toimi riittävän hyvin.”

”Useimmiten kansalaistottelemattomuus kohdistuu yksittäisiin eikä ensi katsomalta suuriin ongelmiin. Se voi kuitenkin olla merkki suuremmista epäkohdista, jotka nousevat koko yhteiskunnan läpäisevän legitimeettikriisin asteelle.”

Näyttävätkö nämä edellytykset nyt täyttyneen Perhon ja Halsuan susikapinassa? Onko siinä poliittisen protestin aineksia?

”Aineksia isompaankin liikehdintään on. Se liittyy osaltaan eriarvoistuvaan Eurooppaan, eliitin ja kansan kuilun kasvuun. Kokemus siitä, että vaikuttamisen vähäisetkin keinot on viety, on voimistumassa – eikä vain Välimeren rantavaltioissa. Kadun ääni voi olla paljon voimakkaampi kuin vallanpitäjät uskovat, samoin yleisen mielipiteen voima.”

Yleensä kuri ja järjestys palautetaan. Kansalaistottelemattomuus voi silti johtaa vallanpitäjät ja viranomaiset myötäilemään vaatimuksia joko tarkistamalla menettelytapoja tai muuttamalla lainsäädäntöä, Kekkonen sanoo. Sitä Perhossa ja Halsuallakin odotetaan.

Lue myös

Keskustelu

PRB kirjoitti:
”Näyttää siltä, että tämä on sosiologinen eikä biologinen ongelma.”

Juuri noin.
Yhteiskunnan tasolla kyse on sosiologisesta ongelmasta ja yksilötasolla psykologisesta ongelmasta.

Metsästäjät hakevat oikeutusta susien tappamiseen verukkeena sen vaarallisuus ihmiselle, todellisuudessahan kyse on metsästyskoirien menetykset sekä samat riistat sudella ja metsästäjillä. Oman koiran menetys sudelle, on tietysti ikävää, mutta tosiasia nyt vaan on niin, että susi suomen luonnossa on arvokkaampi, kuin irrallaan juoksevat koirat metsässä. Köyliön susi ilta taas todisti sen, ettei maallikoille voi antaa päätäntävaltaa ohi tieteellisen tutkimuksen, jos tehtäisiin kuten metsästäjäliitto tai taajamasusi yhdistys vaativat, ei meillä kohta olisi ainuttakaan sutta suomessa.
Maa-ja metsätalousministerin olisi nyt vain pidettävä pää kylmänä, eikä annettava periksi niille jotka eniten ovat suuna ja päänä.
Metsästäjät näkevät eläimet luonnossa ”vain” riistana, ruokana, eivät näe eläimelle muuta ”arvoa” joka sille luonnossa kuuluu, onko niin sanottu riistaruokinta pyyteetöntä toimintaa kaikilta metsästäjiltä, ihan vaan eläinten hyväksi, tuskin, vaan riistakarjan kasvattamista.
Tätä riistaruokintaa harrastetaan esim. 70 – 400m päässä asuinrakennuksista ja sitten
ihmetellään kovaan ääneen susien tulevan pihapiiriin.
Täältä Lounais-Suomesta on kuvaava esimerkki näiden susikammoisten epäjohdonmukaisuudesta, riistaruokinta paikkoja ympäri maaseutua, kuten edellä kuvasin, mutta
YKSI 23 vuotta toiminut kotkaruokintapaikka on joutunut näiden hampaisiin, koska kuulema houkuttaa susia paikalle (lähin talo3km), kotkista on poimittu rengastustiedot ja siten saatu hyödyllistä lintutieteelistä dokumenttia talteen, nyt paikka tiettävästi joudutaan lopettamaan painostuksen alaisena.
Tuosta Perhon tapauksesta olen Raukon kanssa samaa mieltä, se ei ole kansalaistottelemattomuutta jos lähdetään ampuma-aseiden kanssa harkitusti salametsästämään,
se on mitä suuremmassa määrin rikollista toimintaa, minusta on erityisen raskauttavaa se järjestäytyminen ja suunnitelmallisuus jota on noudatettu, eikä ole lähdetty kuten ns. peräkammarin pojat, mielijohteesta, tuomio tulee tietysti siitäkin.

Pekka Raukko, äläs nyt viisastele ylimielisesti. Vai onko tämä Kouvolan vihreiden tyyli yleensäkin. Sillä tyylillä varmaan saa ääniä paljon.

Ei ole kauaa siitä kun väitettiin, etteivät sudet ole tappaneet ketään 100 vuoteen No eivät tietenkään (paitsi yhden 1932 ole Suomesa, koska susia on ollut vain itärajan erämaissa. Susikanta on nyt noin 10-kertainen 1960-lukuun verrattuna.Susikanta metsästettiin Suomessa pieneksi jo 1880-luviulla, niin myös Kouvolan seudulla. Ojamaa siellä on itse asiassa ollut alunperin Suurajomaa.
Sudet eivät monissa EU maissa ole niin suuri ongelma, koska ne asustavat paljolti vaikeakulkuisessa vuoristossa. Mutta onhan mm. Ranskassa ollut mielenosoituksia liian suurta susikantaa ja viranomaisia vastaan Grenoblen seudulla, lähinnä lammasfarmarit ovat kyllästyneet tilanteeseen.
Eestissä tapettiin äskettäin ehkä noin 1/3 osa maan susikannasta ja Venäjällä siitä maksetaan edelleen tapporahaa.

Vai muutama surma vain maailmassa, katso listaa tarkemmin. Kolmårdenin tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten herttaisen ystävälliset sudet voivat saada metsästysvietin päälle. Hoitajaa oli tiettävästi vaikea saada pois susilta.

Scientologi,

Nyt olen vakuuttunut, että mikäli ei kyse ole typosta, niin olet sekoittanut käsitteet. (Luonno)tieteellisesti ajatteleva suhtautuu aina noihin höpöjuttuihin kriittisemmin.

Mitä tulee tyylikysymyksiin, niin tyylini on vain ja ainoastaan omani, enkä edusta täällä ketään muuta kuin itseäni. Toisin kuin sinä, itseäni kehtaan kuitenkin edustaa.

Sinä aikana kun meillä oli kohtuullisen vahva (250) susikanta, yhtään susivahinkoa ei tapahtunut. Samana ajanjaksona metsästäjät ampuivat vahingossa kymmenkunta ihmistä ja haavoittivat satoja.
Eikö näiden lukujen valissa ole täysin selvää, että meillä ei ole liian suurta susikantaa, mutta meillä on liian suuri metsästäjäkanta, joka on menettänyt ihmisarkuutensa ja liikkuu röyhkeästi aivan asutuksen tuntumassa.

Eestissä on susia suunilleen sama määrä kuin Suomessa. Pinta-alaltaan se on kuitenkin vain Uudenmaan kokoinen. Jos meillä olisi yhtä vahva ja elinvoimainen susikanta kuin eestissä, voitaisi meilläkin harjoittaa kannanhoidollista metsästystä ja pitää susikanta oikein valikoivalla metsästyksellä ihmisarkana. Nyt viihdetappajien harjoittama laaja salametsästys tekee tämän mahdottomaksi.

Susista on kirjoitettu aivan tarpeeksi. Minä hämmästelen SK:n toimittajan (HP) tapaa kirjoittaa asiasta:
Ensin pilataan pohjalaisen, keskustalaisen sydänmaan ja alkiolaisuuden metsästäjän maine: Eki organisoi 20 hengen seurueen ampumaan laittomasti, kelkkojen avulla, kaksi sutta, jää kiinni ja pidätetään, vapautuu mutta palaa kotiinsa hermonsa menettäneenä, ampuu itsensä. Oli miestä mennä salametsälle muttei ollut pohjalaisella kanttia kantaa vastuuta! Tarinaa maustetaan luulo-sairaan kuvauksilla poliisin salakuuntelusta, jos ei puhelimen niin ainakin tutkapannan kautta.
Tällainen mies on siis metsästysseuran pomo, paljon aseita mutta käytöksen perusteella valmis aivan muualle kuin aseiden kanssa metsään. Aivan asiaton tarina, HP hakee säälipisteitä susien avulla. Ilmentääkö Pohjalaista ”suoruutta” edustaa myös se, että kukaan ei halunnut esiintyä nimellään Halsualla? Jos ollaan niin yksimielisiä niin ketä sitten enää pitää pelätä? HP olisi voinut myös selvittää, miksi poliisi oli niin valmis suureen operaatioon heti kun metsästys oli alkanut. Kuka kertoi poliisille? Eikö yhteisö oikeasti siedäkään sala-ampumista niin kuin HP kertoo? Myös kaatotapa on mysteeri, kaksi sutta saadaan 30 sentin hangessa hiihtämällä kiinni. Kelkat vain tiellä apuna. En usko. Omat suteni ovat kadonneet minuutissa tavoittamattomiin paksussakin hangessa.
HP kaataa juttuun muutenkin koko maaseuden murheet alkaen Naturasta Vapon kautta EU:n.(Ei siis koske maataloustukia). ”Luontoterroristeja” ovat jutussa kelkkailijat, joita Luonnonsuojeluliitto ei siedä lainkaan. HP:n ei olisi jutussaan pitänyt yhtään enempää (!) puolustaa suden puolestapuhujia muttei myöskään tehdä näistä pohjalaisista metsästäjistä ja maanvilejlijöistä säälittäviä luusereita.

Lehden juttu oli laajempi kuin tämä nettiversio. Siitä jäin ihmettelemään, että tapahtuiko kaikki tämä todella Suomessa, mikäli mies romahtaa poliisikuulusteluissa niin totaalisesti, että riistää hengen itseltään? Ei miehellä ole voinut olla ”kaikki muumit laaksossa”, ei Suomen poliisi ole mikään CIA. Kai???

Haluan nyt vain sanoa, että joissakin tapauksissa myytti suden vaarattomuudesta on itse asiassa aiheuttanut kuoleman. Kenton Carnegien tapauksessa hän meni yksin kuvaamaan agressiivisesti käyttäytyvää susilaumaa Saskatchewanissa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Kenton_Joel_Carnegie_wolf_attack

Yo tapausta tutkimassa oli myös suomalaisia susiasiantuntijoita, mm Kaarlo Nygren, Eirik Granqvist
Kanadalainen professori Valerius Geist on jatkuvasti varoittanut susien vaaroista.

Samoin Kolmårdenin hoitajan susiturman aiheutti myytti suden vaarattomuudesta.

Alaskalaisen opettajan tapauksessa hän oli lenkillä korvalappustereot päässä ja ilmeisesti tämä ´juokseminen laukaisi metsästys vietin.

Mitä koulutukseeni tulee, ole huoleta, olen tohtori. Itse näytät sotkevan se, että ei luonnontiede ole mikään ideologia tai ajattelumalli. Samoin käytät sosiologiiasanaa väärin, olisi parempi puhua yhteiskunnallisesta ongelmasta kuin sosilogisesta. Sosiologia on tieteenala.

Tohtori Sykerö,

Myytti suden vaarattomuudesta on myytti. Susi on vaarallinen, mutta ei yhtä vaarallinen kuin ampiainen tai koira. Puhumattakaan metsästäjistä.
Susien vaarallisuus ihmiselle on niin pieni, että toistaiseksi kaikki yritykset alentaa tätä riskiä, ovat aiheuttaneet suuremman vaaran kuin susi itse.

Jos olisit oikeasti tohtori, et luonnollisestikaan sortuisi retoriseen argumentaatioon ja jättäisit näiden tieteen paradigmasta sivuun ajautuneiden tutkijoiden jutut sellaiseen arvoon, johon ne tiedemaailmassa kuuluvat.

EKIN MUISTOLLE

Eki on saanut kuulla kunniansa ja päätä on vaadit-
tu vadille. Tähän maaperään uppoavat herkästi ve-
toomukset ja otsikot ekien pahuudesta. Mikä myrs-
ky siitä puhkeaisi, jos EU ehdottaisi erityistoimia
ekikannan säilyttämiseksi? Koska Länsi-Suomessa
ekit ammuttiin sukupuuttoon jo 1800-luvun loppu-
puolella, eivät ihmiset ole nähneet Ekiä kolmeen
tai neljään sukupolveen, vaikka se on asunut täällä
jo paljon ennen mahdollista ihmistä kaupungissa.
Jokunen vuosi sitten näin autoni valoissa hallavan
Ekin. Katsoimme toisiamme noin kolme sekuntia,
kunnes Eki kääntyi pimentoon. Olin nähnyt jotain
sellaista, jota vain harva on nähnyt. Annetaan siis
Halsuan viimeiselle Ekille, joka ampui itse itsensä
navettansa taakse, rauha ja rauhoitutaan itsekin.

Merkittävä ajattelija, ylioppilas Pekka Raukko,

Tilanne on nyt siinä mielessä toinen, että 2006 ei ollut yhtä suurta ongelmaa susien piha-alueilla liikkumisesta. Kanta ongelmsallinen nimenomaan länsi-Suomessa.

Susien käyttäytymimen on viime aikoina muuttunut sikäli, että ne eivät lähde heti karkuun vaan jäävät paikalleen tuijottamaan. Tähän johtopäätökseen ovat päätyneet Kaarlo Nygreen ja Erik S Nyholm tutkimuksissaan äskettäin. Samaa tukevat lisääntyneet susuhavainnot täällä länsi-Suomessa.

Suomen susikeskustelun paradoksi on se, että susia ei saisi olla
– Lapin erämaissa, koska siellä on poroja
– Etelä-Suomessa, missä ne joutuvat juoksemaan pihojen läpi, kun haja-asutus on levinnyt joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.
– eikä siinä välissäkään Väli-Suomessa, koska siellä ne syövät parikymmentä metsästyskoiraa vuodessa ja kilpailevat metsästäjien kanssa riistasta.

Hei, haloo, ei se näin voi olla, maassaa jonka maapinta-ala on yli 300 000 km2. Kyllä täältä pitää paikat suden hoitosuunnitelman 20-25 laumalle löytää.

Tohtori Sykerö

Kun meillä on myös vakavasti otettavia susitutkijoita ja asiantuntijoita, niin etkö voisi vaihteeksi viitata myös heihin.

Petohavainnoista valtaosa ei todellisuudessa koske luultua lajia, vaan voi olla oikeastaan aivan mitä sattuu supikoiran ja käsipalloilijan väliltä. Kaikista petohavainnoista vain yksi kymmenestä on oikea ja petoyhdysmiehilläkin prosentti jää 50 tuntumaan.

On kyllä totta, että nykyinen salametsästyskulttuuri valikoi populaatiosta pois juuri ne ”metsäsudet”, jotka tulisi säästää, ja säästää juuri ne ”pihasudet”, jotka voisi poistaa. Tulevaisuudessa tästä voi seurata ongelmia, mutta toistaiseksi ei suden käyttäytymisessä ole havaittu mitään merkittäviä muutoksia. Merkittävin muutos on tapahtunut ihmisten käyttäytymisessä, kun patologinen susihysteria on muodostunut epidemiaksi maaseudulla.

Nyt kun susista kohistaan, niin niitähän nyt nähdään joka paikassa kuin ufoja aikoinaan.
– Tämä Perhon susijahti tulee epäilemättä työllistämään tutkijoita yhtä paljon kuin Salemin noitavainot. Miksi noitavaino roihahti Salemissa, miksi ei muissa puritaanikaupungeissa? Miksi salametsästykseen lähdettiin Perhossa ja Sonkajärvellä, mutta moni muu lauma saa olla rauhassa?
– Miksi näissä jutuissa ei näetä sitä yksinvaltaisuutta ja demokraattisen yhteiskunnan halveksuntaa, joka näissä salametsästäjäporukoissa vallitsee? Miksi lain halveksuntaa ei kyseenalaisteta?
– Kenen agendaa tällaiset jutut ajavat – ja miksi?

Maaseudun asukkaiden ei kannata ”kapinoida” eikä valitella, vaan ensinnäkin pyrkiä vaikuttamaan siellä, missä petoasioista päätetään, ja myös julkisuudessa. Siihen tarvitaan kykeneviä ihmisiä ja rahaakin.

Toiseksi on pyrittävä pitämään omat asuinseudut puhtaina pedosta. En ymmärrä sitä, jos petojen annetaan liikkua pitempään jopa samoissa pihapiireissä. Tässähän on ensimmäinen toimi kaiken syötävän, myös elävien pitäminen poissa petojen ulottuvilta.

Aitaaminen on eräs keino:
http://www.sll.fi/keski-suomi/luonto/lajit/susi/susiaidan-teko
http://yle.fi/uutiset/pilottina_lapissa_sahkoaita_lampaiden_suojaksi/6214422
http://deski.fi/page.php?page_id=9&tiedote_id=2767&yritys=31

Metsästystä harrastavillekin olisi työmaata, kunhan he tyytyvät pelottelemaan ja ajamaan noita kutsumattomia vieraita pois asutusten lähettyviltä, minkä sinänsä uskoisin vielä sallituksi. Mutta on tiedettävä, kuinka koviin keinoihin tällaisessa jahdissa saa mennä. Oletan, että kipua saa tuottaa, mutta lieväkään fyysinen vahingoittaminen ei ole sallittua. Ylitsekäymiset tulevat jo metsästysrikosten piiriin.

Kiitos Jouni Tossavaiselle, kyllä huomaa kuka on kirjailija.

Omalta osaltani tämä keskustelu päättyy tähän. Eniten minua ehkä tässä on järkyttänyt ihmisten armottomuus toisiaan kohtaan.

Jouni Tossavaiselle:

Kuten huomataan, ei susi hävinnyt niiden ihmissukupolvien aikana, jolloin se oli Suomessa liki sukupuutossa. Ei kai siis kannata nytkään huolehtia suden olemassaolosta maassamme? Täydennys idästähän ei liene vieläkään vaarassa? Älyllinen rehellisyys sen sijaan on uhanalaisena?

http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/suurpedot

Kiitos Scientistille ja hra K:lle kommenteista. Tauno Pasanen oli hän, se susi, joka ei mahtunut runooni, mutta tuli mieleen lukiessani Kuvalehden juttua. Tauno ampui kahdeksan surmanluotia, Eki yhden. Tauno käänsi vihansa ulospäin, Eki sisäänpäin. Ilmeisesti melko erilaisia miehiä, mutta yksi yhdistävä tekijä: tuskin tiedän, mitä maalla tapahtuu. Mikko Niskanen avasi silmiä ja korvia nelisenkymmentä vuotta sitten, kuka nyt.

Tapahtuuhan Suomessakin kaikkialla kaikenlaista, kuten huomataan, mutta mitään kapinaa ei ole kytemässä. Yksilöllistä kapinointiahan esiintyy aina. Kapinoista puhuminen on median perinteistä dramatisoimispyrkimystä ja toisaalta yhtä perinteistä halua leimata pelkäksi rähjäämiseksi huolta ongelmista, jotka esiintyvät pääkaupunkiseudun ja yleensä maan ydinalueiden ulkopuolella.

Pakko kommentoida myös tähän säikeeseen samansisältöisellä viestillä kun huomasin tämän vasta nyt.

Miten on mahdollista, että Suomen olemattoman vähäinen susikanta voi aiheuttaa näin valtavia pelkoreaktioita ja jopa itsemurhia? Tilanne alkaa muistuttaa kollektiivista psykoosia tai vähintäänkin ahdistuskohtausta.
Jos vertaamme väestömäärää, pinta-alaa ja susien määrää moniin muihin maihin, joissa on susia niin tämä reaktio meillä on kyllä hyvin outo. Esim Espanjassa susien katselusta on tehty tuottoisa turistibisnes. Tässä muutama luku:

Viro, asukasluku 1,29 milj. väestötiheys 28,6 asukasta neliökilometrillä, susia 200
Latvia, asukasluku 2,21 milj. väestötiheys 34,3 asukasta neliökilometrillä, susia 600
Liettua, asukasluku 2,9 milj. väestötiheys 50,3 asukasta neliökilometrillä, susia 400
Puola, asukasluku 38 miljoonaa väestötiheys 120 asukasta neliökilometrillä, susia 700-800
Romania, asukasluku 19 milj. väestötiheys 80 asukasta neliökilometrillä, susia 2500
Espanja: asukkaita 47.2 miljoonaa, väestötiheys 93.4 asukasta neliökilometrillä, susia 2000
Suomi: asukkaita 5,3 miljoonaa, väestötiheys 15.8 asukasta neliökilometrillä, susia 135 -145

Ottamatta enempää kantaa tähän astiseen susikeskusteluun, niin tuon esille Suomen hirvikannan räjähdysmäisen nousun 60- luvun lopulla ja 70-luvun aikana. Hirvikannan raju kasvu yllätti kaikki tahot Suomessa, myös kaikki tutkijat. Silloin ei ollut susia eikä myöskään näitä asenteeltaan täysin piittaamattomia ihmissusia. Tarkoitan tällä juuri teitä, jotka puhutte – kirjoitatte, mutta ette kanna vastuuta näistä puheistanne, ajatuksistanne saatikka sitten teoistanne. On kohtuutonta tuoda esille ihmisten menehtymisiä liikenteessä ja samalla verrata sitä siihen todennäköisyyteen, että susi tappaisi ihmisen Suomessa. Aiemmin ihmiset eli edeltävät sukupolvemme elivät perimätiedon varassa, vanhempi sukupolvi toi esille nuoremmille ne seikat, jotka auttoivat selviytymään elämässä. Oli tärkeää saada tietää mm. suden käyttäytymisestä kohtaamistilanteessa faktatietoa – tämä tieto auttoi selviytymään hengissä.

Niin edellä kerroin, kuinka ei ollut susia hirvikantamme rajussa noususuhdanteessa 60 – 70 luvulla. Piti valjastaa silloinen metsästäjäkunta pitämään hirvilaumat kurissa, kun metsäteollisuuden aikaansaamana vedenvaivaamien metsämaiden ja suoalueiden ojitukset lisäsivät tavoiteltua metsänkasvatuksen tehokasta pinta-alaa, mutta samalla aikaansai erittäin hyvät ja koko maamme alueen käsittävät rehevät hirvien uudet laidunmaat. Myös samanaikaiset ravinnelaskeumat lisäsivät laidunmaiden rehevyyttä. Hirvet alkoivat voimaan hyvin. Hirvilehmille alkoi ensin syntymään vuosittain yksi ja sittemmin melkein poikkeuksetta ensiynnytyksen jälkeen kaksi hirven vasaa näille uusille syntyneille hyville hirvieläinten laidunmaille. Samaan tahtiin lisääntyi laukon- eli valkohäntäpeuran kannat eteläisessä Suomessa.

Metsästäjät ottivat pyyteettömästi haasteena vastaan asemaansa kuuluvan vastuullisen uuden työsuoritteen ja alkoivat ensin rajoittaa ja sittemin ylläpitää kestävällä pohjalla ns. tuottavaa hirvikantaa Suomessa. Tämän mittavan työn talkootunteja, saatikka muita kustannuksia ei ole laskettu eikä myöskään laskutettu valtiavallalta. Päinvastoin metsästäjät ovat vastuullisesti maksaneet vuosittain riistanhoitomaksunsa, nykyään á 30,- euroa / metsästäjä (noin 300.000 metsästäjää lunastanut metsästyskorttinsa v. 2012) sekä suorittanut lisäksi kaatolupamaksut vuosittain. Metsästäjät kaatoivat viime vuonna luvallisesti 58 560 hirveä, joista valtio sai lupamaksuina yli 5,7 miljoonaa euroa. Näin saaduilla varoilla korvataan sitten mm. susien yms. petojen aiheuttamat vahingot Suomessa.

Tämä kaikki edellä oleva osoittaa vastuuntoa. Suomen metsästäjäkunta on järjestäytynyt ja maksaa itse harrastuksensa kaikki velvoitteet. Silti eräät loiset kehtaavat arvostella meitä, tekemättä itse mitään tämänkään asian hyväksi. Tämä osoittaa, että Suomen metsästäjäkunta on arvostelukykyistä, vastuuntuntoista sekä kykenee tehokkaaseen yhteistyöhön pyyteettömästi ilman itsekkyyttä koko kansamme hyväksi ja vieläpä ilman oman edun tavoittelua. Tämä kaikki ravistelkoon myös aktiivisen äänekästä Pekka Raukkoa yms. muita hänen kaltaisiaan.

Metsästäjäkunta selvittäisi tarvittaessa mm. tämän nykyisen susitilanteen Suomessa ja pääsisimme tästä raukkamaisesti hoidetusta ja koko kansakuntaamme koskettavasta tilanteesta kunniakkaasti ihmistä arvostavaan ja ihmisyyttämme kunnioittavaan ratkaisuun. Kyllä veteraanipolvemme suoritteet tämän maamme itsenäisyyden puolesta velvoittavat meitä tähän suoritukseen.