Supon sisäinen muistio: Paavo Selin hakeutui kameroiden eteen

Pekka Anttila
Kotimaa 16.1.2012 08:56
Paavo Selin Suojelupoliisi antoi osastopäällikkö Paavo Selinille kirjallisen varoituksen sen jälkeen kun Selin oli osallistunut Alpo Rusin (vas.) kirjan julkistamistilaisuuteen. Kuva MTV3 / Kymmenen Uutiset (ruutukaappaus).

Suojelupoliisin mielestä osastopäällikkö Paavo Selin teki Supon päällikölle kuuluvan ”viestinnällisen linjauksen” vieraillessaan Alpo Rusin Tiitisen lista-kirjan julkistamistilaisuudessa lokakuussa.

Asia käy ilmi Supon sisäisestä muistiosta, jossa väitettä perustellaan yleisölle syntyneillä mahdollisilla mielikuvilla.

”Selinin voidaan katsoa menettelyllään tehneen ainoastaan suojelupoliisin päällikön toimivaltaan kuuluvan ohjesäännön mukaisen julkisen kannanoton ja viestinnällisen linjauksen koskien kirjaa ja sen väitteitä, kun hän on esimiehiään informoimatta suojelupoliisin johtavana virkamiehenä osallistunut tiedotustilaisuuteen vielä siten, että hänen esiintymisensä kuvataan ja lähetetään yhdessä valtakunnan pääuutislähetyksessä”, muistiossa kuvaillaan.

Suomen Kuvalehden haltuunsa saamassa Supon muistiossa arvostellaan voimakkaasti Selinin käyttäytymistä. Tilaisuus näytettiin MTV3:n uutislähetyksessä, jossa Selin kätteli suurlähettiläs Rusia.

Supon mielestä Selinin julkisen tunnettavuuden johdosta hänen osallistumisensa tilaisuuteen sekä hänen nimensä mainitseminen kirjassa saattoi perustellusti synnyttää yleisölle mielikuvan siitä, että Selin oli osallistunut kirjan kirjoittamiseen ja julkistamistilaisuuteen nimenomaan Supon osastopäällikön ominaisuudessa.

Kirjansa esipuheessa Rusi kiitti muun muassa Seliniä saamastaan kannustuksesta sekä panoksesta lähihistorian kipukohtien selvittämisessä. Yli 20 henkilöä käsittävässä listassa kiitetään myös Max Jakobsonia, Heidi Hautalaa ja Esko Seppästä.

Paavo Selin sai tapahtumien johdosta Supon päällikön Antti Pelttarin allekirjoittaman kirjallisen varoituksen joulukuussa.

Muistion mukaan yleisölle on Selinin toiminnan johdosta saattanut syntyä mielikuva, että Suojelupoliisin korkea-arvoinen virkamies yhtyy kirjailijan Suojelupoliisia kohtaan esittämiin kriittisiin näkemyksiin.

”Kirjan lukeneet ja uutislähetyksen nähneet henkilöt ovat myös voineet muodostaa käsityksen, että Selinin mukanaolo yhdistettynä hänen virka-asemaansa Suojelupoliisissa takaa luotettavuuden kirjailijan väitteille siitä, ketkä henkilöt ovat ns. Tiitisen listalla”, kerrotaan muistiossa.

”Sen sijaan, että hän olisi poistunut tilaisuudesta havaittuaan paikalla laajan edustuksen tiedotusvälineistä, on hän asettunut näiden kuvattavaksi yhdessä kirjailijan kanssa.”

Havaittuaan median laajan läsnäolon Selin olisi voinut tilaisuuden päätyttyä poistua paikalta sillä tavalla huomiota herättämättä, että Supossa ei olisi syntynyt tarvetta viestintävalmiuden korottamiseen, kerrotaan muistiossa. Selin näytti kuitenkin aktiivisesti pyrkineen saamaan mediahuomiota asettumalla yhteyteen kirjailijan kanssa tiedotusvälineiden läsnäollessa.

”On perusteita arvioida, että Selinin tiedotustilaisuuden aikainen toiminta on tältä osin ollut tietoista ja tavoitteellista.”

”Korkeintaan huomautuksen arvoinen asia”

Supon arvostelun kärki kohdistui siihen, että Selin laiminlöi ohjesäännön mukaisen velvollisuuden kertoa etukäteen osallistumisestaan tilaisuuteen. Selinin olisi pitänyt tiedottaa osanotostaan, koska asia kuului viraston toimialaan.

Muistion mukaan asiassa ei ollut kyse siitä, olisiko Selin saanut osallistua kirjan julkistamistilaisuuteen tai jopa kirjan tekemiseen.

Varoitukseen johtaneessa muistiossa todetaan, että Selinin olisi välittömästi pitänyt informoida Supoa, kun kirjan nimi, keskeinen sisältö ja luonne ilmenivät tilaisuudessa.

”Osastopäällikkö Selin ei kuitenkaan informoinut viraston johtoa ennen julkistamistilaisuutta, sen aikana tai sen jälkeen.”

Supo viittaa omaan ohjesääntöönsä, jonka mukaan viraston toimialaan kuuluvista yleistä mielenkiintoa herättävistä asioista on viipymättä ilmoitettava päälliköille. Tarkoituksena on varmistaa viraston riittävä valmistautuminen tehostettua viestintää edellyttäviin odottamattomiin tilanteisiin.

Helsingin Sanomat kertoi kuitenkin jo elokuussa Alpo Rusin uudesta kirjasta ja sen nimestä syksyn kirjauutuuksia esitelleessä jutussaan.

Työ- ja virkamiesoikeuteen erikoistunut professori Seppo Koskinen pitää hyvin epätodennäköisenä, että tilanteessa olisi syntynyt varoitukseen oikeuttava rikkomus.

”Mielestäni kyseessä on korkeintaan huomautuksen arvoinen asia. Informaatiovelvollisuuden rikkominen ei ollut tässä tilanteessa niin olennainen asia, että se oikeuttaisi varoitukseen. Mikäli Supossa tiedettiin etukäteen tilaisuudesta, varoituksen perustelut ovat yksipuolisen tarkoitushakuisia ja yliampuvia”, Lapin yliopiston professori Koskinen sanoo.

”Se, että Selin osallistui tilaisuuteen ja kätteli kirjailijaa, ei ole sama asia kuin Supon päällikön julkinen kannanotto tai viestinnällinen linjaus. Ei yleisön mielikuva ihan näin helposti synny, tällainen ajattelu on hyvin outoa.”

Suojelupoliisin ylitarkastajan Tuomas Portaankorvan mukaan Selinin saamassa varoituksessa on kyse useamman asian kokonaisuudesta, jonka yhtenä osana oli kirjan sisältö.

”Yksittäisen asian merkitystä on kuitenkin vaikea arvioida. Kyse ei ollut kirjailijan kättelystä, tilaisuuteen osallistumisesta tai mistään yksittäisestä asiasta, vaan suojelupoliisin ohjesäännössä määrätyn informointivelvollisuuden laiminlyönnistä”, Portaankorva sanoo.

Paavo Selin teki viime viikolla varoituksesta oikaisuvaatimuksen valtiovarainministeriön virkamieslautakunnalle.

Keskustelu

Ensinäkin haluan todeta, että Alpo Rusi on kirjallaan tehnyt suuren palveluksen Suomelle. Harvoin olen ”ahminut” kirjaa niinkuin tällä kertaa. -Johtuu varmaan siitä, että elin voimakkaasti mukana näissä kuvioissa, olemalla tietenkin tulilinjan ulkopuolella.

Toisekseen suosittelen kaikille Supossa ja Kavakussa kirjaa pakolliseksi kurissiaineistoksi ja hyväksi opiksi siitä, miten asioita ei pidä tehdä. Se samalla avaa silmät huomaamaan, että Suomessa on vieläkin merkittävillä paikoilla näitä Stasi-nilviäisiä, kavereitten ja Isänmaan pettureita. -Siitä vaan katsomaan peiliin ne, jotka todistettavasti olivat mukana.

Ja kolmanneksi toden totta, on lukijakunnan aliarvioimista uskotella, että meille syntyisi jonkilainen käsitys Paavo Selinin toiminnasta sen vuoksi, että hän on samassa valokuvassa Alpo Rusin kanssa. Taitaa päinvastoin olla kyse siitä, että Supossa ei sitten millään uskalleta myöntää, että toiminta on ollut typerää ja yliampuvaa.

Varoituksesta ei kannata parkua sillä sehän on työnantajan viesti siitä, millaista käytöstä on syytä jatkossa varoa. Oleminen läsnä on samaa kuin kirjailijan tukeminen ja oikeastaan työnantajan ärsyttämistä. Salaisen poliisin upseerin julkinen esiintyminen omin päin ei tulisi missään urkintalaitoksessa kysymykseen seuraamuksitta.

Näyttää siltä, että SUPO on edelleen poliittinen poliisi. Rusi on oikeassa, hän ei pelkää tulla esille. Selin tietää mikä on toellinen tilanne, pian ehkä tiedämme kuka antoi käskyn ryhtyä toimiin Rusia vastaan, siitähän tässä on kyse.

”Supon mielestä Selinin julkisen tunnettavuuden johdosta”

Kukahan Selinin tunnettavuuden on aiheuttanut, jos ei Supon johto käsittämättömällä ajojahdillaan. Ilmeisesti kyseisen firman ummehtunueet käytännöt eivät oikein sopeudu siihen, että joukkoon tulee todellinen poliisityön ammattilainen. Ei edes lapset hiekkalaatikolla käyttäydy yhtä lapsellisesti kuin Supon kulloinenkin pomo.

Lappu luukulle koko Supoon ja uusi organisaatio pystyyn, Selinistä saataisiin vielä hyvä pomokin.

Rusilta muuten hyvää toimintaa, mutta vainajan (Sorsa) leimaamisesta toisen vainajan toimiessa väitettynä lähteenä ei tyylipisteitä heru. Todellinen näyttö tiskiin tai suu suppuun.

Allekirjoittanut on jättänyt Stasi-tutkimuksen ja siihen liittyvät arkistot Turun yliopistolle professori Timo Soikkasen haltuun. Julkisuudessa on käsitelty Tiitisen lista -kirjassa esille tullutta tietoa, että entinen pääministeri Kalevi Sorsa olisi Tiitisen listalla. Sain 4.7.2007 entiseltä Supon kansainvälisen tiedustelun päälliköltä tietoja Tiitisen listasta, jonka käsittelyyn hän ymmärtääkseni eri vaiheissa oli osallistunut toimittuaan virassa vuodesta 1988 vuoteen 1993.Hän oli kertonut jo aiemmin 2005 tämän tekijälle tietoja listasta. Näitä päiväkirjaani sijoitettuja tietoja en antanut sivullisille, vaikka asiassa ei ollut oikeudellisia esteitä näin menetellä. Kun KHO otti listan arvioitavaksi jokin aika sitten pyysin kuitenkin saada tulla kuulluksi. Tämä pyyntö jostain syystä evättiin, jonka seurauksena katsoin olevani oikeutettu – ja tiedon antajan kannalta jopa velvoitettu- käsittelemään minulle saatettua tietoa kirjassani. Puolustustiimini oli varma, että olen ollut diskriminaation kohde, en vain stasin uhri,joka on hyväksytty DDR-diktatuurin uhrien joukkoon. Sorsa oli lisäksi osoitettu entisen KGB:n upseerin Oleg Gordievskyn haastatteluissa ja kirjoissa henkilöksi jota KGB piti korkeimman yhteysluokan kontaktina, heidän termeissä ”vakoojana”. Myöhemmin syyskuussa 2011 sain e-mail-tiedon Stasin Helsingin aseman varajohtajalta, ettei Sorsa eikä pääministeri Holkeri olleet Stasin ”hoidossa”, vaan heitä ”hoidettiin” KGB:n Helsingin asemalta. Entinen tasavallan presidentin erityisavustaja on erikseen tämän tekijälle ja aikanaan puolustustiimilleni kertonut. että tasavallan presidentin kansliassa oli käsitelty 1999 supon johtajan antamaa listaa Stasin kontakteista, joiden joukossa oli Kalevi Sorsa. Tällaisen listan olemassaolon supo on kiistänyt, mutta entinen erityisavustaja on asiassa todistaja, jota tulisi kunnioittaa oikeusvaltiossa samalla tavalla. Stasi valmisti huippusalaisen raportin Sorsan valinnassta puoluesihteeriksi joka jaettiin DDR:n korkeimmalle johdolle 29.7.1969. Siinä Sorsa kuvattiin ”skogilaiseksi”, joka ei jättänyt SDP:tä koska ei halunnut menettää UNESCO-virkaansa. Vasta jokin aika sitten rekonstruoidussa raportissa sanotaan SDP:n vasemmiston asettuneen täysin Sorsan tueksi ja puolueen oikeistoa vastaan oli tarkoitus aloittaa henkilöihin menevä häpäisykampanjointi(diskreditieren). Ensimmäiseksi uhriksi oli valittu nimeltä Pekka Korvenheimo. Emil Skog perusti TPSL:n joka lakkautettiin 1972.

Koska KGB ja Stasi tapasivat Helsingissä kahden kuukauden välein johtotasolla toimintansa koordinoimiseksi, tämän tekijä on päätellyt, että mikäli ja kun Sorsa on ns. ”Tiitisen listalla” saamieni todisteiden pohjalta, on kyse ehkä sekoitus sekä KGB:n että Stasin kontakteista tai peräti värvätyistä avustajista. Listanhan oli luovuttanut Stasin Helsingissä toiminut asemapäällikkö eversti ja erikoiskomennusupseeri Ingolf Freyer joka tosin Helsingissä oli salanimellä Hans Pfeiler. En ole leimannut silti Sorsaa vakoilijaksi. Ei se,että on Tiitisen listalla,vielä ole todiste vakoilusta. Toisaalta Freyer ei ole voinut myöskään antaa toisarvoisia tietoja Länsi-Saksan tiedustelulle ja odottaa, että tämä takaisi hänelle oikeudellisen suojan. Freyer oli toiminut keskeisissä Stasin vastavakoilun ja ulkomaanvakoilun tehtävissä 1950-luvun lopulta alkaen. Historiallisten todisteiden perusteella-jonka olen osoittanut- Sorsa halusi Suomen toimivan läheisessä yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Samoin hän oli kaksi vuosikymmentä DDR:n Helsingin edustuston kanssa tekemisissä joko illallisvieraana, tai ottamalla vastaan edustuston työntekijöitä. Ainakin yksi hänen avustajistaan oli Stasin ”ammentava tietolähde”, jota hoidettiin peitenimellä ja josta oli kirjoitettu oma rekisteri, kuten Stasin asemapäällikön sijainen on kirjallisesti vahvistanut. Asiaomaisen nimeä en tule paljastamaan, vaan aineisto on luovutettu Turun yliopistolle.

Tämän tekijä pitää todistettuna, että Supo epäonnistui Stasin toiminnan seurannassa kylmän sodan aikana ja sitten Stasin kanssa yhteistyötä tehneiden tutkinnassa 2000-luvulla. Olisi tärkeää, että arkistot avattaisiin, johon Suomen hallitus otti asiallisesti myönteisen kannan jo vuonna 2000.

Alpo Rusi

Valt. tri

On kummaa hommaa, että Rusia epäiltiin mielikuvituksellisesti ja sitten kun syytökset hylättiin, ollaan niin valtakunnan turvallisuutta, että historiaan liittyviä listoja eikä muka voi paljastaa. Totuus lienee se, että listalla on niin kovia nimiä korkeimmalta taholta, että hävettää ja heitä halutaan suojella. Mikä on sallittua Juppiterille, ei Härälle, on vanha viisaus. Kun muistaa mitä imeläkielistä soopaa johtavat poliitikot liversivät Neukkua mielistellessään rauahnaloitteineen, olisi ihme, jos eivät olisi olleet idän pehmittämiä agentteja. Totuus tulee aina julki myöhemmin. Niin tässäkin vielä. Jos listalla olisi tavallisia turakaisia, ne kerrottaisiin, mutta kun siellä täytyy olla vielä aktiivisesti toimivia, niin heidän suojelemisestaan on kysymys eikä voimassa olevien lakien valtiorikosten tutkinnasta. Hyvä, että Rusi jaksaa !

Kiitos Alpo Rusi kun jaksat taistella totuuden julkituomisen puolesta.

Tilanne jossa miehellä ( tai naisella ) ei ole asiallista tilaisuutta puolustautua, on totaalisen epäreilu. Näin siitä riippumatta, onko syytettynä Rusi, Sorsa tai satunnainen kadunmies.

Supo on politisoitunut ja läpeensä mädättynyt organisaatio, joka sietääkin saada hiukan kynsilleen. Ihan tyhjän takia ei kyseinen viranomainen myöskään käynnistä sellaista myllyä kuin Selinin kohdalla on toistuvasti nähty. Hyvä, jos päällikkö edes tuntee olonsa epämiellyttäväksi, se on jo hyvä saavutus.

Toivottavasti lisää seuraa?

Tämän tason jutuissa, siis molempien Rusien tapauksessa, on se hankaluus, että reaalisesti ne kuvaavat tilannetta, jossa de facto mm. Supo toimi yhteistyössä mm. KGB:n kanssa luodakseen ”paljastettavia” vakoilujuttuja. Se on tietenkin täyttä laitonta vallan väärinkäyttöä, mutta samalla osa kehityksestä, jolla Supoa poistettiin ensin kommarivallasta, sitten Yya-sopimuksen tulkinnoista. Ei Supo niin omasta aloitteestaan touhunnut.

Itse matkustin kerran Ranskasta Suomeen valtiolle allekirjoitetun sotilassalaisuuksien vakuuden vuoksi. Junassa Supon tarkastaja Kolia muistuttava hekilö luki paluulippuani Ranskaan, että se olisi lippu NL:oon. Kaikki vakavien turvallisuusasioiden faktatat sen kun katosivat. KGB/GRU kylläkin näyttivät yrittävän jotakin, joka teknisesti oli kuin kidnappausyritys. Sitä seurasivat uhkaukset ja päällekäynnit, ml. Supolta.

Siiinä Suomen todellsisuus Yya-aikana, omalla kohdllani 1972-82, ennen maasta poistumista.

SUPOn johdon toiminta on aivan käsittämättömän ala-arvoista, koskien sekä Alpo Rusin tapausta sekä Paavo Selinin poliittista ajojahtia.

Eikö isänmaastamme löydy tahoa, joka tälläiseen mielivaltaan voi puuttua?
Suomi ei ole todellinen oikeusvaltio – vaan poliittinen ’tarkoituksenmukaisuus’ ohjaa.

Sietämätöntä että meidän pitäisi tällaista muka kestää. Ei käy.
Isänmaanpettureiden hyysäys loppuu, se on varma.

”Suojelupoliisin ylitarkastajan Tuomas Portaankorvan mukaan Selinin saamassa varoituksessa on kyse useamman asian kokonaisuudesta, jonka yhtenä osana oli kirjan sisältö.”

Supon johdon perustelut varoitukselle julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 7.12.2011. Niissä ei ilmennyt mitään ”useamman asian kokonaisuudesta”. Eikö olisi parempi vaieta kun esittää toinen toistaan hölmömpiä perusteluja Selinin saamalle varoitukselle.

Eikö Supon johdossa uskalleta astua esiin kun alaiset laitetaan kommentoimaan medialle johdon ratkaisuja? Sitä paitsi Supon johto on itse typerällä menettelyllään aiheuttanut arvostuksensa menetyksen.

Saattaisi syntyä mielikuvia… No, huh huh, mitä kansalaisten älykkyyden aliarviointia!